Koneyrittäjät

ajatus viikon päätteeksi

Koneyrittäjien luottamushenkilöiden mietteitä julkaistaan näillä sivuilla perjantaisin. Ajatus viikon päätteeksi, ole hyvä.

23.07.2021 – Terveiset tapulikylältä, hallituksen jäsen Laura Hämäläinen

15.07.2021 – Kesä ja kesäjuhlat, hallituksen jäsen Jyrki Härkönen

10.07.2021 – Oppipoikana, Koneyrittäjien varapauheenjohtaja Mika Jormakka

Aiempia viikon ajatuksia

Terveiset tapulikylältä

Turvemyllytyksen hälventyessä saimme Fit for 55 -paketin. Lämmintä piisaa globaaliksi omaisuudeksi muuttuneen metsäsektorin ympärilläkin. Turvehypetyksen tuoksinassa tuli paljon pohdittua kotimaisen, lähialueella tuotetun metsähakkeen kilpailukykyä globaaleihin markkinoihin nähden. Täällä Itä-Suomessa energiapuuta riittää ja Venäjältä tullut hake on pitänyt hinnan kurissa. Naapurimaan kilpailija on kuitenkin näyttänyt kyntensä niin vahvasti, että kyllä tässä on pitänyt tormistautua ihan tosissaan, jotta voi päästä jälleen eturivin paikoille.

Yksi haketusalaa vaivanneista asioista on digitalisaation puuttuminen. Olen tehnyt tämän yrityksen toimistohommia 20 vuotta ja sinä aikana olen ollut jo muutamassa kehityshankkeessa mukana luomassa digiloikkaa haketukseen, mutta tähän asti Excel on ollut paras. Nyt on tultu tien päähän. Tänään tallennan ”Varastokirjanpito 20–21” -tiedoston historiakansioon ja avaan uuden sivun yrityksen historiassa. Digiloikka, se tapahtui päätöksestä kehittää omaa toimintaa määrätietoisesti haluttuun suuntaan. Odotan innolla uutta, uuden oppimista ja edelleen kehittämistä.

Laura Hämäläinen

Ylös

Kesä ja kesäjuhlat

Kahden vuoden tauon jälkeen jokaisessa suomalaisessa kylässä ja kaupungissa on tarjolla jos jonkinmoista kesätapahtumaa. Kun kesäviikonloppuja on vain rajallinen määrä, tämä tarkoittaa sitä, että tapahtumia on kymmeniä samaan aikaan. Tulee valinnan vaikeus, mihin sitä lähtisi vai olisiko vaan kaikessa rauhassa kotona tai mökillä.

Tapahtumia järjestävät yleensä paikalliset seurat tai yhdistykset ja paljolti talkoovoimin, joka on katoavaa kansanperinnettä. Pitää hommata esiintyjiä, työntekijöitä, lupia, kalustoa ja mitä ikinä eri tapahtumiin tarvitaankaan ja kaikki se pieni ja isompikin sälä maksaa. Artistikin on yrittäjä ja tarvitsee euroja vastineeksi tehdystä työstä, kuten kaikki muutkin töissä mukana olleet. Kun pääsylipun hinnaksi pannaan muutama kymppi, alkaa hirveä jurputus. Todennäköisesti tämä sama jurputtaja on käynyt valtion monopolikaupasta hakemassa muutaman virvokkeen eikä ole siellä valittanut hinnasta yhtään. Jos jokin yhdistys järjestää tapahtuman, kannattaa käydä paikan päällä ihan vaikka kannatuksen vuoksi.

Itselle nuo tapahtumat ovat sosiaalisia tapahtumia. Oman kylän ihmisiä näkee kerran vuodessa ja ilta meneekin jutustellessa. Samalla kertaa monelle tulee mieleen, että olisihan sitä pientä kaivuuhommaa meilläkin. Siis erittäin edullinen tapa markkinoida omaa yritystä ja saada loppukesäksi töitä.

Tulevana viikonloppuna järjestetään jo viidennenkymmenennen kerran Mansikkakarnevaalit Suonenjoella. Viikonloppu kerää paljon paikkakunnalta pois muuttaneita, kesäasukkaita ja paikallisia yhteen. Oheistapahtumina ovat jokamiehenluokan autokilpailut ja mansikkaravit. Jokkiskisoissa olen itse ollut talkoissa, hinaamassa radanvarteen jääneitä kilpureita jo useampana vuotena. Se riittää minun kohdallani autourheilusta. Raveissa olen kuulemma käynyt joskus ”kivikaudella”. Nyt naapurit houkuttelivat mukaan raveihin. Paikalla oli melkein puoli kylää ja jonkin verran oli väkeä naapurikunnistakin. Leppoisa, lämmin ja aurinkoinen ilta, mutta ei se minusta vielä hevosurheilun ystävää tehnyt, vaikka kivahan tuolla oli käydä.

Muistakaahan arvon kollegat pitää myös taukoja arkisen uurastuksen välissä. Vaikka yksi päivä naapurikunnan kesätapahtumassa vieraillen.

Lämpimästä kesästä nauttien Jyrki.

Jyrki Härkönen

Ylös

Oppipoikana

Minulle on tarjoutunut tänä kesänä mahdollisuus olla mukana nuottaporukan apumiehenä muikun pyynnissä.

Itselle nuottaus on ollut tähän asti hieman mystistäkin kalastusta. Kylän baarin pöydissä on kuulunut mitä erikoisempia tarinoita nuotta-apajilta. Kuitenkin lupauduin mukaan, kun tilaisuus tuli.

Nuotan vetoon lähdettäessä kalustoa on veneissä paljon. Suurimman huomion kuitenkin saa itse nuotta, todella iso kasa verkkoa kahdessa rinnakkain sidotussa veneessä. Kummassakin veneessä on keluulaitteet pultattuna pohjaan kiinni. Ankkurit ja muut tarvikkeet vievät lopun vapaan tilan veneistä. Liikkumiselle ei jää paljon tilaa veneessä.

Olen seurannut nuotan laskua kunnioituksella, on uskomatonta, ettei nuotta sotkeudu laskettaessa ja että kaikki vetoköysien solmut tulevat paikoilleen. Toiminta on ripeää, mutta hötkyilylle ei ole sijaa.

Kun ankkurit on saatu kiinni, aloitetaan nuotan veto. Tässä vaiheessa on hieman aikaa jutustella ja arvailla, mahtaako luotaimessa näkyvät kalat jäädä pyytöön. Näinä kertoina kun olen ollut mukana, kesäilta ja saapuva yö ovat olleet todella kauniita. Ajan kulkua ei ole oikein huomannut ja ajatukset eivät ole olleet työasioissa.

Kun nuotan perä alkaa lähestyä veneitä, jännitys kasvaa. Nuotan perä nostetaan käsin veneisiin, silloin on ensimmäiset kalat nähtävissä, jos niitä on jäänyt pyytöön. (On käynyt kuulemma niinkin, että solmu on ollut auki ja tullut vesiperä.) No, meille ei kuitenkaan käynyt näin. Ruokakalat on saatu ylös.

Toisinaan vaan syödään vähemmän kalaa… joskus on antaa naapurillekin.

Arvostukseni ammattikalastajia kohtaan on näitten kokemusten perusteella noussut.

Saalis ei ole aina varmaa eivätkä olosuhteetkaan ole aina hyvät. Joten valitaan mekin ruokapöytään kotimaista järvikalaa.

Hyvää kesää ja kireitä siimoja kalavesille.

Terveisiä Jeronniemestä.

Mika Jormakka

PS. Edesmennyt Enson aluejohtaja Veli Hietalahti tokaisi ravintolassa, kun olimme tilaamassa ruokaa ja katselin kala-annoksia: ”Älä poika syö kalaa, jota et ole nähnyt elävänä”. Lausahduksessa on totuuden jyvä.

Mika Jormakka