KONEYRITTÄJÄT

TOIMINTA

JÄSENEKSI

YHDISTYKSET

MEDIALLE

Koneyrittäjien luottamushenkilöiden mietteitä julkaistaan näillä sivuilla perjantaisin. Ajatus viikon päätteeksi, ole hyvä.

01.11.2019 – Ajatuksia vuodenvaihteeseen, Lapin Koneyrittäjien puheenjohtaja Kimmo Kulojärvi

25.10.2019 – Metsäyhtiöille ABS-jarrut, Kainuun Koneyrittäjien puheenjohtaja Sami Juntunen

20.10.2019 – Liittokokouksen avaus, Pirkanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Markku Miikkulainen

11.10.2019 – Höpinää tötteröön, Keski-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Matti Siikki

04.10.2019 – Talvi yllättää – taas, Pohjois-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Jyrki Härkönen

28.09.2019 – Markkinatalouden vaikutus, Itä-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Seppo Pulkkinen

Aiempia viikon ajatuksia

Ajatuksia vuodenvaihteeseen

Olen tässä pohtinut jonkin aikaa, että mistähän sitä viikon ajatuksessa puhuisi.

Lamppu syttyi otsaan, kun olin liittokokouksen metsä- ja energia-alan kokouksessa. Yhtenä aiheena oli yrittäjän arjen hektisyys elikkä jääkö meille yrittäjille aikaa muuhun kuin arjen rutiinien pyörittämiseen.

Kysely oli kolmiosainen: jääkö sinulla aikaa yrityksen kehittämiseen, jääkö aikaa perheelle, jääkö aikaa harrastuksiin. Tulos oli lohduttoman näköinen, kun valtaosa vastauksista oli, että näihin jää liian vähän tai ei ollenkaan aikaa.

Tunnistan myös omasta arjestani tämän saman ongelman ja olen miettinyt, miten tälle asialle voisi tehdä. Eihän sieltä työmaalta voi pois olla, kaikki hommathan siellä sekaisin menee, jos itse on hetken pois. Vai meneekö? Yrittäjälle tulee herkästi sellainen olo, kun mennään arjessa "sata lasissa". Silloin tällöin pitäisi istahtaa miettimään, että mitäs tässä ympärillä tapahtuu? Olenko minä niin korvaamaton, että en voi hetkeksikään löysätä ratista ja antaa muitten ottaa vastuuta? Kun asiaa tarpeeksi päässä pyörittelee niin eihän siihen löydy kuin yksi oikea vastaus.

Nyt kun metsäteollisuus näyttää järjestävän meille hyvän joululoman, on hyvä kokeilla sitä ratista irrottamista. Ei jäädä murehtimaan huonoa työllisyyttä vaan otetaan pyhien aikaan rennosti ja nautitaan perheestä ja lataillaan omia akkuja. Ehkä ne kehittämisajatukset lentävät paremmin tammikuussa, kun ollaan hyvin levänneitä.

Ensi vuonna taidan kokeilla loman pitoa silloin, kun firmassa on "täysi rähinä" päällä. Ei taida konkurssi tulla, jos on viikon tai kaksi töistä pois. Ja jos tulee, niin olis varmaan tullu muutenkin😀.

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Kimmo Kulojärvi

Metsäyhtiöille ABS-jarrut

Elämme taas vuodenvaihteen läheisyyttä. Voisi ajatella, että mitäpä sitten siitä. No sitäpä, että monessa koneyrityksessä on jouduttu toimenpiteisiin. Jarruja, rajoituksia määriin, koneita yhdelle vuorolle, kuutiot voi lähettää, makseta ei, tilitetään tammikuun puolella ja resurssisiirtojakin.

Itse valitsin nyt sen siirron. Reilu 400 km pohjoiseen ja puitahan tuo täälläkin kasvaa, vaikkakin hieman lyhempiä ovat.

Jotenkin nämä rajoitteet tulee aina yllätyksenä, vaikka jokavuotisia ovatkin. Tottua vain pitäisi. Ja syitähän on aina.

Oli milloin joku rotikka (Hylobius abietis) Euroopassa kuoren väliin mennyt, ja halpaa lankkua oli pilvin pimein markkinoilla. Ja ne varastot. Jospa yhtiöillä olisikin tilinpäätökset heinäkuussa? Pijethään silloin ihan rauhasa se rantaloma ja annetaan varastojen sulaa?

Katsotaan vuodenvaihteen jälkeen, kuinka se maailma makaa ja miten kiireinen kevät ja kesä on tulossa.

Hyvää loppusyksyä!

Ruskaiset terveiset täältä Lapin Molkojärven rannalta.

Sami Juntunen

Liittokokouksen avaus

Tervetuloa neljättä kertaa liittokokoukseen Tampereelle. Olen ylpeä siitä, että Pirkanmaa on liittokokouksen isäntäyhdistyksenä juuri tänä vuonna, kun Koneyrittäjät juhlii viisikymmenvuotista taivaltaan. 

Tämä on neljäs kerta, kun liittokokous on yhdistyksemme alueella, mutta olette nyt ensimmäistä kertaa Pirkanmaan Koneyrittäjien vieraina. Yhdistyksemme nimessä kaikui vielä Tammermaa siihen aikaan, kun aiemmat liittokokoukset vuosina 1973, 1986 ja 2005 pidettiin täällä. Yhdistyksen nimi muutettiin Pirkanmaan Koneyrittäjiksi vuonna 2010.

Liittokokouksessa olemme koolla katsomassa tulevaan ja päättämässä tulevasta toiminnasta. Näin juhlavuonna on kuitenkin lupa myös muistella hieman menneitä ja peilata niitä nykyaikaan.

Millaista oli Tammermaan lähikuljettajien ja motomiesten elämä 60- ja 70-luvuilla? Heidän arjestaan sanaili osuvasti yhdistyksemme nyt jo edesmennyt jäsen Eino Aliranta tähän tapaan:

On meillä erikoiskoneet
valmistukseen puun,
soitto vain ja heti tuun.
Oksa lentää, kun sovitaan taksat,
on peli kunnossa, kun sovinnolla maksat.
Metsätraktorilla ajoa,
on renkaat leveät, ei vajoa.
Yön, päivän kanssa, ei millään oo rajoa,
vähän hidastuu, jos kone hajoaa.

Hyvin tutunoloista tekstiä myös nykypäivänä. Perusasiat pysyvät, vaikka maailma muuttuu. Juuri näitä perusasioita koneyrittäjät yhteiskunnassamme ylläpitävät.

Alirannan Eikka osasi kuvata yhtä osuvasti myös Tammermaan tuolloisten kaivurimiesten työtä:

Ruoppauksia, kuoppauksia
raivauksia, kaivauksia
rumpuja, kumpuja
urakalla tai laskuun,
mutta mitään ei jää taskuun.

Eivätpä tosiaankaan ole asiat tältä osin paljoa muuttuneet.

Mutta, vaikka taskuun ei olisi juuri mitään jäänytkään, on hyvä huomata: tässä välissä on eletty monta vuosikymmentä. On tehty ja tarjottu työtä, hankittu elantoa ja saatu leipää koneyrittäjien ja heidän työntekijöidensä perheiden pöytään. Sillä on arvonsa.

Toivotan kaikille oikein onnistunutta liittokokousta!

Markku Miikkulainen

Höpinää tötteröön

Tervehdys täältä metsien ja vesien pitäjästä Konnevedeltä.

Syksy saapuu ja Suomea pitäisi ruveta lämmittämään, mutta millä? Kun turve ja välillä puukin tuntuvat olevan huonoja vaihtoehtoja.

Nyt kun tämä ilmastonmuutos tuntuu olevan kuuma keskustelunaihe ja Suomessa syntyy yhteensä sen verran päästöjä kuin yhdestä eurooppalaisesta kivihiililaitoksesta. Joten meidän asiamme ovat hyvällä mallilla. Kun vain saataisiin päättäjät ymmärtämään, ette tehkää te ensin tämän asian eteen jotain siellä Euroopassa, niin me teemme täällä sen jälkeen.

Me Koneyrittäjät olemme taistelleet ja taisto jatkuu. Niin kauan, kun meissä henki pihisee, suomalaisissa kattiloissa palaa turve ja puu.

Eiköhän panna kunnolla höpinää tötteröön ja suunnataan katseet tulevaan!

Syysterveisin Matti Siikki

PS. KoneAgriassa Jyväskylässä 10.–12.10.2019 on myös Koneyrittäjät mukana, käykäähän osastolla!

Talvi yllättää – taas

Lueskelin kollegoiden ajatuksia tämän tarinan pohjaksi, monenmoisia tarinoita. Ehkä juuri tuo ajatusten ja työkohteiden moninaisuus on meidän liiton ja yhdistysten vahvuus. Aina löytyy läheltä yrittäjä, jolla on jo kokemusta tai ainakin ajatuksia omien tueksi.

Ihmettelenkin, miksi yhdistysten (ja liiton) järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin saadaan vain kourallinen jäseniä. Nämähän ovat aivan huipputilaisuuksia verkostoitua ja tutustua yrittäjiin ympäri maakuntaa ja Suomea.

Suurin osa jäsenistämme on yksin yrittäjiä tai muutaman työntekijän yrityksiä. Pienten yritysten kehittäminen vaatii yhteistyötä ja luotettavia verkostoja, ei me muuten mitenkään pystytä menestymään tässä loppuun kilpaillussa maailmassa. Monesti olisi järkevämpää ottaa tuttu yrittäjä mukaan urakkaan, kuin lähteä hankkimaan itselle lisää konekapasiteettia tai jopa jättää koko homma tekemättä.

Ihmettelen myös, miksi yhdistysten hallitukseen on hirmu vaikeaa löytää uusia jäseniä. ”En minä”, ”En kerkii” yms… Hallitus kokoontuu monessa yhdistyksessä 4–6 kertaa vuodessa, pari tuntia kerrallaan. Ainakin minusta ne ovat niitä hetkiä, jolloin keskustellaan paljon muistakin asioista, kuin mitä kokouksen esityslistaan on merkattu. Arvostan sihteeriä todella paljon, kun saa sellaisesta kokouksesta kirjoitettua asiallisen pöytäkirjan.

Savolaiselle maarakentajalle käy joka vuosi samalla tavalla kuin eteläsuomalaiselle autoilijalle. Talvi yllätti! Jostain kumman syystä moni asiakkaista herää tekemättömiin töihin vasta syys-lokakuussa, ja sitten pitäisi olla heti paikalla. Vaikka kulunut kausi on omalta kohdalta ollut ihan hyvä, töitä ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Mitä pitemmällä syksy on, sitä kiireempi työmailla on…sitten talvi yllättää (TAAS).  Muutama hetki menee ihmetellessä, mitäs nyt kun ei olekaan tuli persuksessa. Kerkee tekemään ne ”sitku-työt” kotona ja vähän hengähtämään.

Liittokokousta sekä pitkää ja lämmintä loppusyksyä (alkutalvea) odotellen

Jyrki

 

Markkinatalouden vaikutus

Tänä syksynä on taas parin vuoden hyvän ajan jälkeen metsäsektori näyttämässä tapansa metsäkoneyrittäjälle. Kelit suosivat, leimikoita on, mutta maailmanmarkkinat tökkivät pahasti. Yrittäjät ovat investoineet ja panostaneet urakoihin, mutta vuosi sitten puhutut korjuumäärien lisäykset eivät paljon toiminnassa näy. Sinänsä kun muistellaan, aina on ollut välillä hiljaisempia aikoja tai jarruttelua, mutta harvoin parhaaseen korjuuaikaan. 1990-luvulla oli välillä hiljaisia aikoja, välillä kiirettä, mutta yrityksen talous kesti paremmin sen kuin nykyään. Kustannusrakenne on jonkin verran muuttunut palkkamenojen suuntaan, joten työmäärien kutistuminen huonontaa välittömästi kannattavuutta.

On sitä hyvääkin jos paljon huonoa, hieno kesä, jopa vähän lomaa. Säiden puolesta koko kuluva vuosi on ainakin Itä-Savossa ollut tosi hyvä, joskin järvi- ja pohjavedet ovat alhaalla. Pian on taas liittokokous, ja uskoisin puheenaiheen olevan aika selvä; kieltämättä sama talouteen viittaava keskustelu on aina kohonnut puheenaiheeksi liittokokous reissuilla.

On ihanaa olla koneyrittäjä, on paljon töitä aamusta iltaan jopa viikonloppuisin. Voi vapaasti päättää tekemisistään, aikatauluttaa omat tekemiset mieleisekseen yms. mutta joka kuukausi kun katselee yrityksen talousasioita, tulee vanhat ajat jotenkin mieleen: ”ennen oli toisin”. Oliko? Eihän valittaminen mitään auta, pitää YRITTÄÄ sopeuttaa asiat nykyaikaan. Valitettavasti rytmi vain on vähän liian nopea. Ei ihan kaikkeen ehdi, kevättalvella keskustelu velloi metsien kestävästä hakkuumääristä, nyt puhutaan esim. Stora Enson Kiteen sahan sulkemisesta, joka aikaistuu kahdella kuukaudella ja vaikuttaa paljon alueellamme puunkorjuuseen. 

Aina kun koittaa huonommat ajat, väistämättä tulee mieleen taloudesta puhuminen. Mutta kaiken kaikkiaan ei meillä koneyrittäjillä ainakaan liian hyvin mee, paremminkin voisi olla. Mukavia muistoja ja hetkiä kuitenkin syntyy aina, kuten eilen illalla konetta huoltoon viedessä pieni jäniksen poikanen näytti hyppelyänsä tien laidassa, tulevaisuus edessä.

Kuitenkin pitää edelleen uskoa tulevaisuuteen ja YRITTÄÄ ja tehdä paremman huomisen eteen töitä.

Hyvää loppusyksyä ja talven odottelua kaikille

Seppo Pulkkinen

Ylös

Aiempia viikon ajatuksia