Koneyrittäjien liitto

ajatus viikon päätteeksi

Koneyrittäjien luottamushenkilöiden mietteitä julkaistaan näillä sivuilla perjantaisin. Ajatus viikon päätteeksi, ole hyvä.

24.01.2020 – Onhan näitä ollut ennenkin! Keski-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Matti Siikki

17.01.2020 – Ei vielä turpeen alle, varapuheenjohtaja Marko Vainionpää

10.01.2020 – Selkäviikot ja talvenselkä, Etelä-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Timo Laiho

03.01.2020 – Uusi vuosi ja uudet kujeet…vai…?, hallituksen jäsen Jyrki Härkönen

Aiempia viikon ajatuksia

Onhan näitä ollut ennenkin!

Kuuma puheenaihe tuntuu olevan nyt tämä leuto ja lumeton talvi. Vaan itse kun vahtii säätiedotuksia ympäri vuoden, talvet odottaa lumisadetta ja kesät poutaa, mieleen palautuu vuosia, jolloin talvi on jäänyt kokonaan tulematta ja kesä myös.

Nämä säät vaikuttavat oikeastaan meidän kaikkien koneyrittäjien töihin, ja näihin on huono varautua mitenkään. Joskus muistan kuulleeni liittokokouksessa, että turveyrittäjien pitää elää tulojen mukaan, ja tätä nyt miettiessäni tuo on ollut vallan hyvä neuvo.

Ei tässä auta heittää vielä kirvestä kaivoon, vaan jälleen suunnata katseen sinne tulevaan eikä menneeseen! Railakasta alkanutta vuotta lumettomasta Keski-Suomesta!

Matti Siikki

Ei vielä turpeen alle

Perinteinen, joka toinen vuosi järjestettävä Turveristeily kerää aina hyvin osallistujia, niin kuin taas tällä viikolla nähtiin. Hienoa, että ekakertalaisiakin oli mukana toistakymmentä. Vaikka turveala on kovien haasteiden edessä, henki on sellainen, ettei vielä alan hautajaisia vietetä.

Kovin leuto sää on päästänyt energian tuottajat pälkähästä. Kova pakkasjakso ja sen myötä turpeen tarpeellisuus on vielä kokematta tältä talvelta. Mutta se on varmaa, että Koneyrittäjät puolustaa turvetta viimeiseen asti.

Toivotaan, että talvi tulisi; turve liikkuisi ja metsäkonemiehetkin pääsisivät vihdoin hakkaamaan talvileimikoita.

Marko Vainionpää

Selkäviikot ja talvenselkä

Vuosi on aluillaan ja arkipyhät takana. Kymmenen täyttä työviikkoa ennen pääsiäistä. Vaikkakin välillä meillä on sama se arki tai pyhä. Ammatinvalinta juttuja, ei haittaa. Nyt alkaa ns. härkä- tai selkäviikot.

Talvenselkä pitäisi olla parhaimmillaan, mutta kun ei ole. Kyllä en tykkää. Vaikka kauha uppoaakin hyvin pihaan ja puutarhaan, mutta monia töitä haittaa, kun ei ole pakkasia eikä lunta. Kuten puunkorjuuta.

Olisipa talvet ja kesät niin kuin ennen, mutta minkäs teet. Toivon kuitenkin, että vielä tulee pakkasia ja luntakin.

Vuodet kyllä menevät nopeasti. Jyrkiin verrattuna minä olen ihan keltanokka pj-hommissa. Ensimmäinen vuosi vasta takana Etelä-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtajana. On tullut uusia tuttavuuksia eli mukava vuosi siinäkin mielessä.

No, kettuja ei oo näkynny, mutta peuroja ja kauriita sitäkin enemmän. Peura hyppäsi auton eteen, ihan kotiportilla, mutta pakeni rikospaikalta. Todistusaineisto oli luettavissa auton nokasta. Ei tullut kun henkisiä kipuja ja peltivaurioita, ne on helppo korjata.

Oikein hyvää ja onnellista vuoden jatkoa.

Terveisin Timppa

Timo Laiho

Uusi vuosi ja uudet kujeet…vai…?

Alkoi sitten jo 2020-luku, vastahan sitä pelättiin, mitä millenium tuo tullessaan. Sanotaan, että ”uusi vuosi ja uudet kujeet”, mutta miten onkaan helppoa mennä silti niillä entisillä, tutuilla ja helpoksi havaituilla menetelmillä ja toimintatavoilla? Ihminen on loppujen lopuksi melko laiska eläjä, jos jokin tapa on opittu ja helpoksi (sekä toimivaksi) havaittu, mitä sitä turhaan muuttamaan. Valitettavasti monessa yrityksessä ja yhdistyksissä tehdään paljon asioita vielä 1990-luvun tyylillä, koska niin on aina tehty ja tehdään nytkin.

Monet meidän tekemämme työt ovat saman toistoa. Hakkuupää puuhun, kaatosahaus, karsinta ja apteeraus tai kauha täyteen maata montusta, siirto sivulle ja tyhjennys… jne. Aina kun näen jonkin koneen työskentelemässä, pitää sitä hetki katsella, kuinka juuri tuo kuljettaja homman tekee – silloinkin, vaikka olisin itse lomareissulla. Aina siitä jää jotain mieleen muhimaan. Onhan toki tekniikka ja koneiden suorituskyky kasvanut huimasti tuolta 90-luvulta, mutta kaikessa tekemisessä ja toiminnassa on varmasti mahdollisuus tehdä koko ajan jotain pientä viilausta. Muutamalla onnistuneella muutoksella saadaan aikaan se pieni ero, jolla sitten niitä kovasti kaivattuja euroja jää enemmän yrityksen kassaan.

Sama juttu on mielestäni myös yhdistyskentällä. Korvaamattomia ihmisiä on ollut koko historian ajan. Yhdistystoiminta on mukavaa vaihtelua arkiseen (yksin)puurtamiseen, mutta sielläkin mennään sitten helposti vuosi vuoden perään samalla lailla kun aina ennenkin. Minulla alkaa nyt kahdeksas vuosi Pohjois-Savon Koneyrittäjien puheenjohtajana ja se on sitten viimeinen. Ainakin kaksi edellistä puheenjohtajaa ovat olleet myös kahdeksan vuoden pestillä. On sopiva aika antaa tilaa uudelle puheenjohtajalle ja uusille toimintatavoille. Parin viime vuoden aikana olen huomannut sen, että ei paljoa uutta ole tullut hallitustyöskentelyyn. Takki alkaa olla tyhjä ja on uusien haasteiden aika. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuo tullessaan paikka liiton hallituksessa.

On olemassa kahdenlaisia yrityksiä: niitä, jotka kehittyvät – ja entisiä!

Onnea ja menestystä uuteen vuoteen!

Jyrki Härkönen