Aiempia viikon ajatuksia

01.11.2019 – Ajatuksia vuodenvaihteeseen, Lapin Koneyrittäjien puheenjohtaja Kimmo Kulojärvi

25.10.2019 – Metsäyhtiöille ABS-jarrut, Kainuun Koneyrittäjien puheenjohtaja Sami Juntunen

20.10.2019 – Liittokokouksen avaus, Pirkanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Markku Miikkulainen

11.10.2019 – Höpinää tötteröön, Keski-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Matti Siikki

04.10.2019 – Talvi yllättää – taas, Pohjois-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Jyrki Härkönen

28.09.2019 – Markkinatalouden vaikutus, Itä-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Seppo Pulkkinen

20.09.2019 – Lähiaikojen tapahtumia ja vähän mennyttäkin, Pohjanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Tarmo Laitinen

13.09.2019 – Kuka sai, kuka tippui? Kaakkois-Suomen puheenjohtaja Tommi Kinnunen

06.09.2019 – Maarakennusalan pienyrittäjän päiväkirja Etelä-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Timo Laiho

30.8.2019 – Alakulosta yli, Etelä-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Antti Ihalainen

23.08.2019 – Länsirannikon Konepäivät – Nährää siäl! Satakunnan Koneyrittäjien puheenjohtaja Jukka Storberg

18.08.2019 – Ajatuksia kesältä, aika muuttuu, Kanta-Hämeen Koneyrittäjien puheenjohtaja Jarmo Mäki-Uuro

02.08.2019 – Kesäloma on kesällä, hallituksen jäsen, metsävaliokunnan varapuheenjohtaja Teemu Tolppa

26.07.2019 – Uskoa omaan tekemiseen, hallituksen jäsen, maarakennusvaliokunnan varapuheenjohtaja Teemu Suvanto

19.07.2019 – Huominen on huonompi?, hallituksen ja metsävaliokunnan jäsen Pasi Mikkonen

12.07.2019 – Tulevaisuuden hahmottelua, energiavaliokunnan varapuheenjohtaja Tommi Lahti

05.07.2019 – Viikon ajatus á la Seppo, maarakennusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Saarelainen

28.06.2019 – Eivät ole vuodet veljeksiä, varapuheenjohtaja ja energiavaliokunnan puheenjohtaja Marko Vainionpää

20.06.2019 – Puheenaihetta lomalaisen kanssa, varapuheenjohtaja ja metsävaliokunnan puheenjohtaja Mika Jormakka

14.06.2019 – Koneyrittäjät 50 vuotta, puheenjohtaja Markku Suominen

 

Ajatuksia vuodenvaihteeseen

Olen tässä pohtinut jonkin aikaa, että mistähän sitä viikon ajatuksessa puhuisi.

Lamppu syttyi otsaan, kun olin liittokokouksen metsä- ja energia-alan kokouksessa. Yhtenä aiheena oli yrittäjän arjen hektisyys elikkä jääkö meille yrittäjille aikaa muuhun kuin arjen rutiinien pyörittämiseen.

Kysely oli kolmiosainen: jääkö sinulla aikaa yrityksen kehittämiseen, jääkö aikaa perheelle, jääkö aikaa harrastuksiin. Tulos oli lohduttoman näköinen, kun valtaosa vastauksista oli, että näihin jää liian vähän tai ei ollenkaan aikaa.

Tunnistan myös omasta arjestani tämän saman ongelman ja olen miettinyt, miten tälle asialle voisi tehdä. Eihän sieltä työmaalta voi pois olla, kaikki hommathan siellä sekaisin menee, jos itse on hetken pois. Vai meneekö? Yrittäjälle tulee herkästi sellainen olo, kun mennään arjessa "sata lasissa". Silloin tällöin pitäisi istahtaa miettimään, että mitäs tässä ympärillä tapahtuu? Olenko minä niin korvaamaton, että en voi hetkeksikään löysätä ratista ja antaa muitten ottaa vastuuta? Kun asiaa tarpeeksi päässä pyörittelee niin eihän siihen löydy kuin yksi oikea vastaus.

Nyt kun metsäteollisuus näyttää järjestävän meille hyvän joululoman, on hyvä kokeilla sitä ratista irrottamista. Ei jäädä murehtimaan huonoa työllisyyttä vaan otetaan pyhien aikaan rennosti ja nautitaan perheestä ja lataillaan omia akkuja. Ehkä ne kehittämisajatukset lentävät paremmin tammikuussa, kun ollaan hyvin levänneitä.

Ensi vuonna taidan kokeilla loman pitoa silloin, kun firmassa on "täysi rähinä" päällä. Ei taida konkurssi tulla, jos on viikon tai kaksi töistä pois. Ja jos tulee, niin olis varmaan tullu muutenkin😀.

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Kimmo Kulojärvi

Kimmo Kulojärvi

Metsäyhtiöille ABS-jarrut

Elämme taas vuodenvaihteen läheisyyttä. Voisi ajatella, että mitäpä sitten siitä. No sitäpä, että monessa koneyrityksessä on jouduttu toimenpiteisiin. Jarruja, rajoituksia määriin, koneita yhdelle vuorolle, kuutiot voi lähettää, makseta ei, tilitetään tammikuun puolella ja resurssisiirtojakin.

Itse valitsin nyt sen siirron. Reilu 400 km pohjoiseen ja puitahan tuo täälläkin kasvaa, vaikkakin hieman lyhempiä ovat.

Jotenkin nämä rajoitteet tulee aina yllätyksenä, vaikka jokavuotisia ovatkin. Tottua vain pitäisi. Ja syitähän on aina.

Oli milloin joku rotikka (Hylobius abietis) Euroopassa kuoren väliin mennyt, ja halpaa lankkua oli pilvin pimein markkinoilla. Ja ne varastot. Jospa yhtiöillä olisikin tilinpäätökset heinäkuussa? Pijethään silloin ihan rauhasa se rantaloma ja annetaan varastojen sulaa?

Katsotaan vuodenvaihteen jälkeen, kuinka se maailma makaa ja miten kiireinen kevät ja kesä on tulossa.

Hyvää loppusyksyä!

Ruskaiset terveiset täältä Lapin Molkojärven rannalta.

Sami Juntunen

Sami Juntunen

Liittokokouksen avaus

Tervetuloa neljättä kertaa liittokokoukseen Tampereelle. Olen ylpeä siitä, että Pirkanmaa on liittokokouksen isäntäyhdistyksenä juuri tänä vuonna, kun Koneyrittäjät juhlii viisikymmenvuotista taivaltaan. 

Tämä on neljäs kerta, kun liittokokous on yhdistyksemme alueella, mutta olette nyt ensimmäistä kertaa Pirkanmaan Koneyrittäjien vieraina. Yhdistyksemme nimessä kaikui vielä Tammermaa siihen aikaan, kun aiemmat liittokokoukset vuosina 1973, 1986 ja 2005 pidettiin täällä. Yhdistyksen nimi muutettiin Pirkanmaan Koneyrittäjiksi vuonna 2010.

Liittokokouksessa olemme koolla katsomassa tulevaan ja päättämässä tulevasta toiminnasta. Näin juhlavuonna on kuitenkin lupa myös muistella hieman menneitä ja peilata niitä nykyaikaan.

Millaista oli Tammermaan lähikuljettajien ja motomiesten elämä 60- ja 70-luvuilla? Heidän arjestaan sanaili osuvasti yhdistyksemme nyt jo edesmennyt jäsen Eino Aliranta tähän tapaan:

On meillä erikoiskoneet
valmistukseen puun,
soitto vain ja heti tuun.
Oksa lentää, kun sovitaan taksat,
on peli kunnossa, kun sovinnolla maksat.
Metsätraktorilla ajoa,
on renkaat leveät, ei vajoa.
Yön, päivän kanssa, ei millään oo rajoa,
vähän hidastuu, jos kone hajoaa.

Hyvin tutunoloista tekstiä myös nykypäivänä. Perusasiat pysyvät, vaikka maailma muuttuu. Juuri näitä perusasioita koneyrittäjät yhteiskunnassamme ylläpitävät.

Alirannan Eikka osasi kuvata yhtä osuvasti myös Tammermaan tuolloisten kaivurimiesten työtä:

Ruoppauksia, kuoppauksia
raivauksia, kaivauksia
rumpuja, kumpuja
urakalla tai laskuun,
mutta mitään ei jää taskuun.

Eivätpä tosiaankaan ole asiat tältä osin paljoa muuttuneet.

Mutta, vaikka taskuun ei olisi juuri mitään jäänytkään, on hyvä huomata: tässä välissä on eletty monta vuosikymmentä. On tehty ja tarjottu työtä, hankittu elantoa ja saatu leipää koneyrittäjien ja heidän työntekijöidensä perheiden pöytään. Sillä on arvonsa.

Toivotan kaikille oikein onnistunutta liittokokousta!

markku miikkulainen

Markku Miikkulainen

Höpinää tötteröön

Tervehdys täältä metsien ja vesien pitäjästä Konnevedeltä.

Syksy saapuu ja Suomea pitäisi ruveta lämmittämään, mutta millä? Kun turve ja välillä puukin tuntuvat olevan huonoja vaihtoehtoja.

Nyt kun tämä ilmastonmuutos tuntuu olevan kuuma keskustelunaihe ja Suomessa syntyy yhteensä sen verran päästöjä kuin yhdestä eurooppalaisesta kivihiililaitoksesta. Joten meidän asiamme ovat hyvällä mallilla. Kun vain saataisiin päättäjät ymmärtämään, ette tehkää te ensin tämän asian eteen jotain siellä Euroopassa, niin me teemme täällä sen jälkeen.

Me Koneyrittäjät olemme taistelleet ja taisto jatkuu. Niin kauan, kun meissä henki pihisee, suomalaisissa kattiloissa palaa turve ja puu.

Eiköhän panna kunnolla höpinää tötteröön ja suunnataan katseet tulevaan!

MAtti Siikki

Syysterveisin Matti Siikki

PS. KoneAgriassa Jyväskylässä 10.–12.10.2019 on myös Koneyrittäjät mukana, käykäähän osastolla!

Talvi yllättää – taas

Lueskelin kollegoiden ajatuksia tämän tarinan pohjaksi, monenmoisia tarinoita. Ehkä juuri tuo ajatusten ja työkohteiden moninaisuus on meidän liiton ja yhdistysten vahvuus. Aina löytyy läheltä yrittäjä, jolla on jo kokemusta tai ainakin ajatuksia omien tueksi.

Ihmettelenkin, miksi yhdistysten (ja liiton) järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin saadaan vain kourallinen jäseniä. Nämähän ovat aivan huipputilaisuuksia verkostoitua ja tutustua yrittäjiin ympäri maakuntaa ja Suomea.

Suurin osa jäsenistämme on yksin yrittäjiä tai muutaman työntekijän yrityksiä. Pienten yritysten kehittäminen vaatii yhteistyötä ja luotettavia verkostoja, ei me muuten mitenkään pystytä menestymään tässä loppuun kilpaillussa maailmassa. Monesti olisi järkevämpää ottaa tuttu yrittäjä mukaan urakkaan, kuin lähteä hankkimaan itselle lisää konekapasiteettia tai jopa jättää koko homma tekemättä.

Ihmettelen myös, miksi yhdistysten hallitukseen on hirmu vaikeaa löytää uusia jäseniä. ”En minä”, ”En kerkii” yms… Hallitus kokoontuu monessa yhdistyksessä 4–6 kertaa vuodessa, pari tuntia kerrallaan. Ainakin minusta ne ovat niitä hetkiä, jolloin keskustellaan paljon muistakin asioista, kuin mitä kokouksen esityslistaan on merkattu. Arvostan sihteeriä todella paljon, kun saa sellaisesta kokouksesta kirjoitettua asiallisen pöytäkirjan.

Savolaiselle maarakentajalle käy joka vuosi samalla tavalla kuin eteläsuomalaiselle autoilijalle. Talvi yllätti! Jostain kumman syystä moni asiakkaista herää tekemättömiin töihin vasta syys-lokakuussa, ja sitten pitäisi olla heti paikalla. Vaikka kulunut kausi on omalta kohdalta ollut ihan hyvä, töitä ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Mitä pitemmällä syksy on, sitä kiireempi työmailla on…sitten talvi yllättää (TAAS).  Muutama hetki menee ihmetellessä, mitäs nyt kun ei olekaan tuli persuksessa. Kerkee tekemään ne ”sitku-työt” kotona ja vähän hengähtämään.

Liittokokousta sekä pitkää ja lämmintä loppusyksyä (alkutalvea) odotellen

Jyrki Härkönen

Jyrki

 

Markkinatalouden vaikutus

Tänä syksynä on taas parin vuoden hyvän ajan jälkeen metsäsektori näyttämässä tapansa metsäkoneyrittäjälle. Kelit suosivat, leimikoita on, mutta maailmanmarkkinat tökkivät pahasti. Yrittäjät ovat investoineet ja panostaneet urakoihin, mutta vuosi sitten puhutut korjuumäärien lisäykset eivät paljon toiminnassa näy. Sinänsä kun muistellaan, aina on ollut välillä hiljaisempia aikoja tai jarruttelua, mutta harvoin parhaaseen korjuuaikaan. 1990-luvulla oli välillä hiljaisia aikoja, välillä kiirettä, mutta yrityksen talous kesti paremmin sen kuin nykyään. Kustannusrakenne on jonkin verran muuttunut palkkamenojen suuntaan, joten työmäärien kutistuminen huonontaa välittömästi kannattavuutta.

On sitä hyvääkin jos paljon huonoa, hieno kesä, jopa vähän lomaa. Säiden puolesta koko kuluva vuosi on ainakin Itä-Savossa ollut tosi hyvä, joskin järvi- ja pohjavedet ovat alhaalla. Pian on taas liittokokous, ja uskoisin puheenaiheen olevan aika selvä; kieltämättä sama talouteen viittaava keskustelu on aina kohonnut puheenaiheeksi liittokokous reissuilla.

On ihanaa olla koneyrittäjä, on paljon töitä aamusta iltaan jopa viikonloppuisin. Voi vapaasti päättää tekemisistään, aikatauluttaa omat tekemiset mieleisekseen yms. mutta joka kuukausi kun katselee yrityksen talousasioita, tulee vanhat ajat jotenkin mieleen: ”ennen oli toisin”. Oliko? Eihän valittaminen mitään auta, pitää YRITTÄÄ sopeuttaa asiat nykyaikaan. Valitettavasti rytmi vain on vähän liian nopea. Ei ihan kaikkeen ehdi, kevättalvella keskustelu velloi metsien kestävästä hakkuumääristä, nyt puhutaan esim. Stora Enson Kiteen sahan sulkemisesta, joka aikaistuu kahdella kuukaudella ja vaikuttaa paljon alueellamme puunkorjuuseen. 

Aina kun koittaa huonommat ajat, väistämättä tulee mieleen taloudesta puhuminen. Mutta kaiken kaikkiaan ei meillä koneyrittäjillä ainakaan liian hyvin mee, paremminkin voisi olla. Mukavia muistoja ja hetkiä kuitenkin syntyy aina, kuten eilen illalla konetta huoltoon viedessä pieni jäniksen poikanen näytti hyppelyänsä tien laidassa, tulevaisuus edessä.

Kuitenkin pitää edelleen uskoa tulevaisuuteen ja YRITTÄÄ ja tehdä paremman huomisen eteen töitä.

Hyvää loppusyksyä ja talven odottelua kaikille

Seppo Pulkkinen

Seppo Pulkkinen

Lähiaikojen tapahtumia ja vähän mennyttäkin

Vuosi on kääntänyt lehtensä jo syksyn puolelle. Menneenä vuotena on tapahtunut monenlaisia asioita niin yksityiselämässä kuin myös yrityksen puolella.

Alkuvuosi lähti reippaasti käyntiin: oli pakkasta, oli lunta ja oli myöskin töitä yllin kyllin. Mutta loppukeväästä alkoi olla pieniä viitteitä, että puunkorjuu vauhti alkaa hiipua.

Kesällä oli kyllä töitäkin, mutta oli myös osin hiljaisempaa, mikä oli hyväkin asia. Työmiehet saivat pitää kesälomansa lähes haluamanaan aikana.

Nyt jo syksyn tullessa työtilanne on toistaiseksi hyvä, mutta koko ajan on pelko siitä, milloin ilmoitetaan puunkorjuun tauosta. Toivokaamme, että jatkuu edes niin sanottu normaali korjuutahti.

Kesään palatakseni niin ei ollut huono kesä. Keväällä oli lämmintä ja sitä seurasi kylmä jakso. Loppukesälle tuli sitten ihan kunnolliset lämpimät, mutta vettä ei ole tullut tarpeeksi.

Heinäkuussa käytiin jo perinteeksi muodostuneilla Kiuruveden iskelmäviikolla rentoutumassa. Elokuussa päästiin tanssimaan häitäkin, kun vaimon poika Matti asteli alttarille morsiamensa kanssa.

Yhdistyksen kesäjuhlat vietimme Kalajoella ja samalla juhlimme yhdistyksen 50-vuotissynttäreitä. Pohjanmaan Koneyrittäjien ja monen muun yhdistyksen syyskausi on lähtenyt käyntiin kokouksien merkeissä. Toivokaamme aktiivista osallistumista jäsenille kokouksiin ja viisaita päätöksiä tulevaisuuteen.

Tulimme yhdistyksen kokouksesta yhtenä iltana ja juttelimme kaverin kanssa niitä näitä mm. tällainen tarina:

Isäntä oli teettänyt sylinterin koneeseen paikallisella sylinteritehtaalla. Homma oli kaikin puolin muuten ok, mutta laskun saatuaan oli todennut sen aivan liian isoksi. No, soitto tehtaan pomolle asiasta, ja pomo oli sanonut, että tulehan sen laskun kanssa tänne. Kaveri meni pomon luo, ja ojensi sille laskun. Pomo otti laatikosta sakset ja leikkasi laskun yläosasta ja alaosasta siivut pois. Ojensi laskun takaisin kaverille ja kysyi: ”Onko nyt sopivan kokoinen?”.

Hyvää syksyn jatkoa.

Tarmo Laitinen

Tarmo Laitinen

Kuka sai, kuka tippui?

Moni urakoitsija elää tällä viikolla mielenkiintoisia aikoja, kun Metsähallituksen puunkorjuupalveluiden tarjousten jättö oli maanantaina 9.9 klo 16 mennessä. Itsekin tarjouksen jätin, ja puhelin on soinut aika paljonkin kollegoiden kesken, "joko onko kuulunut kuka sai urakkaa, millä hinnalla, kuka tippui..?".

Itsekin mielenkiinnolla odottelen tietoa, tuleeko urakkaa ja pitääkö ruveta muuttokuormaa pakkaamaan kohti synnyinseutuja vai jäädäänkö vielä kaakon kulmille. Tätä kirjoittaessa ei vielä tietoa ole tullut. Pieni toive minulla olisi, että hintataso lähtisi viimein nousuun, saapi nähä miten käy. 😊

Lappeenrannan Kasukkalassa olisi tulevana lauantaina mäkivetokisat, Koneyrittäjät ovat myös paikalla, käykäähän morjestaa.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen

 

Maarakennusalan pienyrittäjän päiväkirja

On muuten ensimmäinen päiväkirjani.

Arkiaamuisin herätys viimeistään klo 5.30 kahvinkeitolle. Vaimon kanssa kahvit, seiskaan "montun reunalle". Nukkumaan, kun ehtii. Tavoite viim. klo 23.00. Tällä viikolla sähkölle ja valokuidulle tien alitusputkia.

Maanantai

Työn ohessa soittelin mm. Hannulle, emeritus puheenjohtajalle. Vaihdeltiin kuulumiset. Hyvää kuului.

Työpäivä meni muuten mukavasti, mutta iltakeikalla puomi "hipaisi" räystäskouruun.

Tiistai

Väsytti, mutta kahvi, pieni aamujumppa ja suihku piristi. Päivemmällä Makkosen Timo liitosta soitteli, ja hänenkin kanssaan vaihdeltiin kuulumisia sekä sovittiin alustavasti Kymppi-illasta. Yhdistyksen maarakennusjaoston pj. Timon kanssa suunniteltiin Maxpoon menoa perjantaina ja sen jälkeen maarakennusvaliokunnan kokoukseen Vantaalle. Aika lailla Timojen täyteinen päivä. Illalla vähän aikaisemmin kotiin ja vaimon sekä koirien kanssa pikku iltalenkki.

Keskiviikko

Tärylätkään vähän varaosien tilausta. Onnistui hyvin maisemakonttorista käsin. Kylän lauantaisten syysmarkkinoiden järjestelyä. Yrittäjien mainospyloniin uusien mainoksien ja led-valojen asennuksien sopimista. Kunnan aurauksistakin sovittiin. Pieni alle 5000:n asukkaan kunta halusi aurauksista kokonaisurakkaa, mutta onneksi tulivat järkiinsä.

Torstai

Päivän hyvä työ. Tein pienen lahjoituksen Lapin Aslak -pelastushelikopterille. Ifin yhteyshenkilö Janin kanssa sovittiin tapaamisesta lokakuussa. Juuri nyt kirjoittamassa tätä päiväkirjaa klo. 23.04. Yhden miehen yrityksessä saa tehdä monenlaisia juttuja, iltakeikalla melkein joka ilta. Niin saa pidettyä asiakaspiirin laajana siltä varalta, että työt vähenisivät joskus. Ei kyllä onneksi pitkiin aikoihin ole ollut työstä puutetta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Aika paljon puhelimessa viikon varrella, vertaistukea puolin ja toisin, kollegoilta ja muilta kavereilta. 

Suunnitelma perjantaille

Aamulla normisti töihin, klo 11.15 kotiin, nopea ruokailu ja suihku. Maxpoon Hyvinkäälle, nopea kierros sielläkin. Käynti ainakin Koneyrittäjien teltalla. Sieltä Vantaalle kokoukseen. Vielä en tiedä, lähteekö Timppa K. mukaan. Jos vaimon ainakin saisi houkuteltua Jumboon shoppailemaan.

Sirpa jo varmaan odottelee tätä ja ajattelee, että onkohan Timppa unohtanut.

Oikein iloista ja aurinkoista syksyä teille kaikille :-)

Timo Laiho

Timo Laiho

Alakulosta yli

Jos syksy näyttää puunkorjuussa alakuloiselta, mukaillaan Tuntematonta sotilasta: Eiköhän pojat mennä tämänkin taantuman yli että heilahtaa!

Ihalainen Antti

Antti Ihalainen

 

Länsirannikon Konepäivät – nährää siel!

Nykyään kesät ovat pullollaan erilaisia tapahtumia. On kesäteattereita, festivaaleja, markkinoita ja jopa pitsin ympärille on saatu järjestettyä kokonainen viikko rientoa.

Myös Satakunnan Koneyrittäjät haluaa osansa yleisön huomiosta sekä tietysti ammattiväen mielenkiinnon. Kokemusta on karttunut, kun jo kahdeksannet Länsirannikon Konepäivät starttaavat käyntiin lauantaina 24. päivä elokuuta Ulvilassa.

Olen itse saanut osallistua jokaisiin Konepäiviin. Aluksi olin vieraana, kun vuonna 1995 olin hankkinut ensimmäisen moton ja liittynyt jäseneksi Koneyrittäjiin. Päivillä olikin aluksi vain jäsenien omaa kalustoa näytillä ja työnäytöksissä, kun haluttiin tuoda esille koneyrittäjien käytännön toimintaa yleisölle.

Vaikka tapahtuma on nyt laajentunut ja muuttunut muutenkin konemessujen suuntaan, ei yleisöltä silti peritä pääsymaksua, vaan kaikki ovat tervetulleita vapaasti katselemaan ja nauttimaan Konepäivien hengestä.

Näyttelypaikka on vaihtunut useaan otteeseen. Ensimmäiset konepäivät järjestettiin Porin Kuuminaisissa, aivan meren rannalla sijaitsevassa niemessä. Tosin merinäköalaa ei sillon ollut, koska oltiin synkässä metsässä ja hiekkamonttujen äärellä. Yleisöä riitti, makkarat käristyivät nuotiolla, ja juttu nuotion ympärillä luisti.

Kuuminaisten niemestä on päädytty Harjavallan kautta Ulvilaan Maarakennus Mykrän terminaalille, missä ollaan nyt kolmatta kertaa näyttelyä pitämässä. Paikka onkin mitä parhain tällaiselle tapahtumalle, ja saamme olla kiitollisia Mykrän Jormalle ja Juhalle heidän panoksestaan Satakunnan yhdistyksen hyväksi.

Päivien järjestelyt on aloitettu jo melkein vuotta aikaisemmin, vaikka kyse on vain yhdestä näyttelypäivästä. Tuntuu, että itselläkin on monta kuukautta ollut koko ajan takaraivossa alitajuisesti ajatus, että onkohan nyt kaikki mahdollinen otettu huomioon asioita eteenpäin vietäessä. Isona apuna on ollut edellisen sihteerin Aulin yksityiskohtaiset muistiinpanot ja näyttelyporukan parannusehdotukset viime näyttelystä.

Historia sikseen, nykyhetki ratkaisee tulevaisuutemme. Paljon on kone- ja laiteuutuuksia taas esillä ja osalla on myös pieniä työnäytöksiä päivän mittaan. Harri Pöntinen juontaa näyttelyn, ja kiertää mikrofonin kanssa haastattelemassa yrityksiä.

Meillä on ollut tapana saada valtiovallan edustaja avaamaan Konepäivät. Tällä kertaa olemme saaneet kansanedustaja Eeva Kallin tuomaan tervehdyksen isolta kirkolta. Tämä tapahtuu kello 10, jonka jälkeen Koneyrittäjien liiton puheenjohtaja, oman maakuntamme mies Eurajoelta, Markku Suominen kertoo ajankohtaiset liiton terveiset.

Täysin uutena tapahtumana starttaa klo 10.30 Metsäopetus Winnovan lanseeraama kuormakonekisa. Siinä lastataan ajokoneen kyytiin eri puutavaralajeja sekä pienen kierroksen jälkeen palautetaan puut samoille paikoille. Nopeus ja suorituksen virheettömyys ratkaisevat. Tämä tapahtuu kahdella vierekkäisillä radoilla yhtaikaisella lähdöllä.

Ja taas makkarakin paistuu, kahvipannut porisevat ja hernekeittoa saa suoraan soppatykistä.

Mut ei mittään hei, mää toivota teidä kaikki tervetulleeks näyttelyy, Nährää  siäl!

Jukka Storberg

Jukka Storberg

Ajatuksia kesältä, aika muuttuu

Yli 30 vuoden ajan, kun asiakaspiiri on laaja ja laajentunut koko ajan, ja vanhoja tuttuja poistuu, maarakennusyrittäjän ajatukset liikkuvat kesä kesältä siinä, että aika muuttuu.

Ei ole enää lankapuhelinta, millä asiat hoidettiin iltaisin. Ei ole enää kirjoituskonetta, millä laskut tehtiin ja kalkkeeripaperi välissä kopiot. Laskukone oli sylinkokoinen, näpyteltiin numerot, vedettiin veivistä.

Päässä laskettiin laskut, suuri määrä puhelinnumeroita muistettiin ulkoa, oli aikaa mennä maksamaan laskuja pankin kassalle.

Ei nyt, kaiken hoitaa älykännykkä ja tietokone. Kännykkä on mukana työaikana, tietokoneella tehdään iltaisin urakan laskennat, sähköpostit ja tilaukset. Enää ei soiteta tilauksia, ei haluta puhua puhelimeen.

Tässä vain nyt on huomannut sen kuinka vanhenee, kaikki hoituu mobiilisti, kysymyksiin vastauksia odotetaan heti, puhumisella asiat ratkeaisi helpommalla.

Mutta kuitenkin tämä koneyrittäjänä oleminen on ollut antoisaa, tuonut taitoa ja viisautta. Tulee aika, nämä kaikki jää yhä nuorempien tehtäväksi.

Hyvää loppukesää!

Jarmo Mäki-Uuro

Kesäloma on kesällä

Lainasin otsikon mainion Ne Luumäet -rockyhtyeen kappaleesta. Kertosäe kuuluu: ”hyvä, että kesäloma on aina kesällä, eikä syksyllä, talvella eikä keväällä”. Tänä kesänä ei aina voinut olla aivan varma, onko kesäloma kesällä. Onneksi sentään muutamia hellepäiviäkin oli. Suuresti arvostamaani kollegaa lainaten ”kesä oli tänäkin vuonna tiistaina”. Tähän aforismiin kiteytyy Suomen kesän pituus tai paremminkin lyhyys.

Heinäkuussa Suomi on kiinni. Vai onko? Kaupat ovat melkein yötäpäivää auki. Suomalaiset liikkuvat, harrastavat ja kuluttavat. Talouden rattaat siis pyörivät, vaikka kesälomakausi on kiivaimmillaan. Näin myös metsäalalla. Maapallo pyörii ja puuvirrat liikkuvat, vaikka moni meistä istuu ongella.

Eräs työtekijä totesi minulle heinäkuun olevan paras työkuukausi. Toisten lomaillessa tekemistä riittää, mutta puhelin ja muu viestitulva hiljentyy. Puhui työrauhasta. Aloin itse tutkimaan asiaa. Laskin saapuneiden sähköpostien määrän, ja lopputulos oli se, että koko heinäkuussa tuli yhtä monta sähköpostia kuin tammikuussa yhdessä viikossa. Puheluiden määrässä ilmiö oli tätäkin dramaattisempi. Heinäkuussa oli jopa päiviä, jolloin puhelin ei soinut kertaakaan, kun tavallisesti työpäivästä kuluu luuri korvalla suurin osa. Stressitaso laskee, vaikka ei lomailisikaan.

Kohta lomakausi on ohi ja palaamme kaikki sorvin ääreen varmoina siitä, että kaikki on pielessä, koska emme ole olleet jättämässä kädenjälkeämme. Sähköpostit ja tekstiviestit ilmoille. Puhelinlangat laulamaan. Excel-taulukoita täyttämään. On päästävä pulssille. Pitää saada ote.

Kiire syntyy kiirehtimällä. Hiljalleen lomakauden jälkeen luomme itse sähköpostien ja viestien lumipallon, joka vyöryy kiihtyen ja kasvaen, kunnes se seuraavan lomakauden koittaessa taas sulaa.

En syyllistä ketään, sillä huomaan itse sortuvani samaan. Joka kerta kesälomani aloittaminen venyy, koska tehtävälista tuntuu loputtomalta. Samalla kun listaa purkaa, se kuitenkin vain paisuu. Minun on tämä tehtävä. Kukaan muu ei voi tätä osasta. Jossain vaiheessa on pakko pitää lomaa. Pari ensimmäistä päivää menee murehtiessa, mutta jossain kohti sitä havahtuu, kuinka on jo unohtanut suurimman osan niistä ennen lomaa tärkeistä tehtävistä. Lista tyhjentyy kuin itsestään, ja sitten ne oikeasti tärkeät tehtävät; ne ovat kyllä lomankin jälkeen odottamassa.

Voisimmeko oppia lomakaudesta jotakin? Voisimmeko keventää ohjausta ja luottaa siihen, että hyviä asioita voi tapahtua, vaikka emme itse olisikaan näppeinemme pelissä joka käänteessä?

Pidämme alijohtamista paheena, mutta ei ylijohtaminenkaan ole mikään hyve. Kesäloma on hyvä indikaattori osoittamaan, mikä työssämme on oikeasti tärkeää. Missä meitä tarvitaan ja missä ei. Koska pitää tarttua ruoriin ja ohjata, ja koska voi antaa rullata vapaalla. Miettikää, mihin kaikkeen pystyisimme, jos oppisimme keskittämään kaiken tarmomme niihin oikeasti tärkeisiin asioihin, epäolennaisuuksien sijaan.

Onkivavan varresta – Teemu Tolppa

Teemu Tolppa

Uskoa omaan tekemiseen

Yrittäjän arki on vaihtelevaa ja samalla se tuo suolan tekemiseen. Meillä kaikilla on yrittämisen myötä hyviä ja huonoja päiviä, välillä ollaan myötä- tai vastamäessä syystä tai toisesta. Meille jokaiselle voi sattua niitä vaikeitakin aikoja, jotka voivat horjuttaa uskoa omaan tekemiseen.

Yrittäjän rooli tuo mukanaan kaikki elämän tuomat haasteet ja huolet. Nämä täytyy pystyä käsittelemään "rautaisella" otteella ja asenteella kaikesta huolimatta.

Työnantajana olemme vastuussa monien henkilöiden ja sitä kautta myös perheiden hyvinvoinnista. Maailma vaan tarvitsee meitä.

Yrittäjänä täytyy osata ottaa myös itselle aikaa ja huolehtia jaksamisesta ja omasta perheestä. Näin ajatukset pysyvät kirkkaina. Vaikka asiat eivät aina mene tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, jostain se "juttu" tähän hommaan vaan kumpuaa.

Tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat saavat aina vipinää aikaan. Pienistäkin hyvistä asioista saa mielettömästi uutta energiaa ja jaksamista Suomea kannattelevaan voimaan. Olemme olennainen osa Suomen taloutta ja kivijalkaa, mistä yrittäjänä tulee olla ylpeä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Teemu Suvanto
Teemu Suvanto

Huominen on huonompi?

Tulevana syksynä metsäala tulee kokemaan korjuuseen kohdistuvia määrärajoituksia.

Jos olet yrittäjä rakennusalalla, yrityksesi liikevaihto tulee usein lukuisista urakkakokonaisuuksista. Näihin yrittäjä tekee tarjouksen ja työn kesto on tiedossa. Työn etenemiseen ja aikatauluihin pääsee joskus vaikuttamaan. Ja tiedossa on koska työ suurinpiirtein loppuu. Myöhästymiset ja lisätyöt on sovittu.

Maansiirtoalalla on vähän samanlaista. Ongelmana ovat usein liian suuret kokonaisuudet kuten myös rakentamisessa eli pienemmät tekevät osan urakasta. Kun tämä urakka loppuu niin seuraava on toivottavasti tiedossa. Tällaiseen projektiin tai urakkaan varataan kalusto ja miehet ja yritetään saada tili siitä tehtyä.

Metsässä on vähän eri tuulet. Tehdään pitkiä 1–4 vuoden sopimuksia, mikä on tietenkin hyvä. Alueellisesti määritellään työmäärät ja kapasiteetti.

Kun asiakas on onnistunut määrittämään kapasiteetin oikein, osto on saanut puita, kelit on kohdallaan, tehtaat toimii, sellulla ja sahatavaralla on menekkiä, niin koneille ja miehille on töitä suunnitellusti ja homma toimii.

Entäs jos tuo yhtälö ei toteudu?

On annettu lupauksia paremmasta tulevasta kuljettajille ja opiskelijoille. On nostettu kapasiteettia. Luvattu että tämä ei ole auringonlaskunala.

Olemme ottaneet kunnon etukenon tulevaisuuteen ja onnettomilla kassoilla toimivat yritykset ovat erittäin riippuvaisia jatkuvasta työllisyydestä ja kassavirrasta. Vaarana on, että kaadumme nokalleen, eikä kypärä ole päässä.

Olimme ehtineet jo huokaista, että sana kausivaihtelu on jo unohdettu.

Taloudessa menee nyt hyvin. Ei ole perusteltua kyykyttää tekijöitä nyt kun tilauskirjat pullistelevat. Pitää katsoa riittävän kauas tulevaan ja ymmärtää, että koko toimitusketjun on oltava kunnossa, että voidaan vaatia tekoja ja tulosta.

Suomessa on maailman paras ja tehokkain puunkorjuu.

Pidetään huoli siitä.

Pasi Mikkonen
Yrittäjä

Pasi Mikkonen

Tulevaisuuden hahmottelua

12.7.2019 energiavaliokunnan varapuheenjohtaja Tommi Lahti

Liiton tarkoitus on mielestäni olla yrityksille kilpi ja puolustaja sellaisissa asioissa, joita yrittäjä ei halua, jaksa tai voi ajaa yrityksessään. Asioita kuten esimerkiksi EU-direktiivit, kotoisampi lainsäädäntö tai vaikka metsien käytön hyväksyttävyys. Nämä asiat kun tulevat aina niin puun takaa uhkaamaan auvoista yrittämistä. Edunvalvonnassa on tärkeää saada oma viesti läpi. Vaikka toiset elävät totuuden jälkeistä aikaa, olemme pyrkineet rakentamaan liittona yhteiskuntaamme faktoihin perustuen. Tästä on kertynyt meille luottamuspääomaa. Pidän tätä erityisen tärkeänä tulevaisuutta ajatellen, koska sellainen ajattelutapa tuntuu yleistyvän liikaa, missä ihmiset hyväksyvät samanaikaisena totuutena jopa kaksi toisensa poissulkevaa asiaa.

Nykyisessä kuplivassa maailmassa näyttääkin näennäistotuudet ja -teot vaivaavan valtaosaa hyvää tarkoittavista ihmisiä. Ajatellaanpa tätä ilmastohypetystä. Puhutaan salaatin syönnistä ja autoilun sekä lentämisen vähentämisestä. Samalla kuitenkin unohdetaan, että valtaosa kasvihuonekaasuista tulee energiantuotannosta. Tekopyhiksi koen ne vihreästi ajattelevat, jotka vastustavat esimerkiksi uusia selluinvestointeja mahdolliseen hiilinielujen KASVUN hidastumiseen perustuen, mutta jatkavat kotiensa lämmittämistä kivihiilellä.

Miksi vaivata päätään tai kantaa huolta tulevasta? Vuosikymmen on vaihtumassa tuota pikaa ja olen saanut olla mukana liittomme strategiatyössä, missä katsellaan mahdollisia maailmantiloja 2030-luvun lähestyessä. Näistä kuvitteellisista tapahtumista pyrimme tunnistamaan todennäköisimmät sekä vaikuttavimmat. Tarkoitus on löytää ne toimenpiteet, joilla voimme muuttaa tulevaisuutta haluamaamme suuntaan. Mitä pidetään haluttuna suuntana, on arvokeskustelujen tärkein lopputulema. Luterilaisuus on muokannut maatamme työtä arvostavaksi. Muutkin perinteiset arvot tuntuvat minusta rakkaille. Onko näin myös nuorempien yrittäjien ajatusmaailmassa? En tiedä, mutta toivon niin. Haastan teitä kaikkia olemaan avoimia, herkkiä ja jakamaan toiveitanne ja unelmianne. Tehkää niin kotona, erätulilla tai vaikka yhdistysten käsitellessä tulevia strategiaesityksiä. Voimme vaikuttaa tulevaisuuteen yhteisestä arvopohjasta ponnistaen.

Hyvän kesän ajatuksin ja toivotuksin Tommi.

Tommi Lahti

Ylös

Viikon ajatus á la Seppo

5.7.2019 maarakennusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Saarelainen

Tilaajan osaamattomuus, kiireiset aikataulut, työvoimapula, investoinnit, yrityksen kehittäminen ja työyhteenliittymä. Siinä kuluvaa viikkoa pääasiassa määrittäneet asiat.

On hämmästyttävää, kuinka joillakin tilaajatahoilla on sellaista osaamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä toteutus- ja hinnoitteluteknisten asioiden osalta, että ne vaikuttavat urakoitsijan lisäksi myös tilaajan omaan aikataulutukseen ja tulokseen negatiivisesti. Urakoiden aikataulut ovat mahdottomia pitää, mikäli urakoitsijaa käytetään kohteissa mm. maaperätutkijoina ja ennakkoselvittäjänä suunnittelijoille. Tilaajan henkilöresurssien vähäisyys aiheuttaa myös suoran jatkumon kiireen muodostumiselle puuttuvien suunnitelmien muodossa. Edellisillä viittaan eritoten niin sähkö-, kuin tietoliikenneverkkoyhtiöihin. Muutoinkin vaikuttaa siltä, että kyseiset tahot saavat ja voivat niin hinnoitella, kuin muutoinkin määritellä asioitaan täysin haluamallaan tavalla välittämättä yhteistyökumppaneistaan ja asiakkaistaan.

Työvoimapula. Voi että…miten niitä maatalon poikia ja tyttöjä saataisiin lisää. No, kaikki tietää miten, mutta, kun ei ole maaseudulla enää niitäkään tekijöitä. Herkkänahkaiset tuosta tietysti saa raivarin, mutta näin se oli pitkään todellisuutta koneyrittäjien toimialoilla. Maaseudulla synnyttiin talon töihin ja opittiin jo pienestä pitäen näkemällä ja kuulemalla asioita, jotka valmistivat nuoria koneellisiin ja fyysisiin töihin.

Ymmärrettävääkin on vanhemmilla sukupolvilla ollut se, että halutaan lapsille helpompaa ja parempaa tulevaisuutta, kuin heillä itsellään on ollut. Mutta, se on asia, joka on myös vääristänyt nuorempien sukupolvien käsitystä työstä ja koulutuksesta. Ei kaikkien todellakaan tarvitse olla ekonomeja, asianajajia, lääkäreitä tai vaikkapa insinöörejä. Suomi tarvitsee myös ahkeria ja työtä pelkäämättömiä duunareita.

Työvoima- ja koulutuspolitiikkaa on nopeasti kehitettävä ja vaikutukset on saatava nopeasti yritysten käyttöön. Ammattioppilaitoksien työtä sälytetään nyt liikaa yrityksien kustannettavaksi. Surullisena on todettava, että opettaja-aines ei vastaa sitä ammatillista tasoa, jota oppiminen edellyttää. Suomessa ei ole varaa epäonnistua näin tärkeässä asiassa, jossa vaikutetaan tulevaisuudessa menestymisestä.

Investoinnit ja yrityksen kehittäminen. Onko tässä yrittämisessä mitään järkeä? Jatkuva investointikierre ja taistelu töistä urakkakilpailuissa siitä, kuka tekee halvimmalla. Mittarina ei käytetä edullisuutta vaan halvinta hintaa. Siinä sitä sitten urakan jäädessä tulee miettineeksi kun toisiin tarjoajiin vertaa urakkahintaa, että tulikohan tarjottua liian halvalla. Kilpailu on monelta osaltaan vääristynyttä ja usein ainoa voittaja on tilaaja.

Me koneyrittäjät ja luottamushenkilöt voimme vaikuttaa näihinkin asioihin liiton kautta, ja omilla toimillamme. Alaamme voimakkaasti leimaavaa on kaluston kehittäminen ja ajan tasalla pitäminen uusien laiteinvestointien kautta. Se on hankalaa, mikäli urakka- ja työhinnoittelua ei saa nostettua seuraamaan yleistä talouden kehitystä. Maarakennusalan työtilaisuudet, urakkakoot ja hintataso vaihtelevat alueittain varsin paljon ja osaltaan vaikeuttavat alan positiivista urakkahinnoittelun kehitystä.

Maakunnan maarakennusyritysten keskuudessa ja ainakin Ylä-Karjalassa saatiin baaripuheenaiheet, kun perustettiin yhteistyökumppanin kanssa työyhteenliittymä. Itse asiassa, kaksikin. Jäi nimittäin kaksi erillistä urakkaa.  TYLlin perustaminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, kun asiaa ryhtyy huolellisesti tekemään.

Yllätyksellistä oli, että ELYlläkään ei TYL-sopimuksista kaikkea tiedetty. Isona apuna oli Koneyrittäjien liiton laatima mallipohja. Siitäkin huolimatta asioita valmisteltiin liittomme asianajajayhteistyökumppanin kanssa. On paljon asioita, joita ei suoranaisesti saattaisi huomata. Se myös on tietynlainen vaikeus yrittäjälle pohtia ja ratkaista asioita, ennen niiden konkretisoitumista. Itselläni on positiiviset odotukset TYL-urakoiden onnistumisesta. Yhteistyökumppanin löytyminen on avainasemassa ja se varmaan onkin suomalaisessa yhteiskunnassa se suurin ylitettävä este. Urakoissa onnistutaan ja saadaan uudenlaista vahvuutta yrityksiin. Odotan mielenkiinnolla tulevaa.

Seppo Saarelainen

Ylös

 

Eivät ole vuodet veljeksiä

28.6.2019 varapuheenjohtaja ja energiavaliokunnan puheenjohtaja Marko Vainionpää

Viime vuonna keräsimme ensimmäisen palaturvesadon jo 3. kesäkuuta. Nyt aloitimme vasta pintaan ajon 4. päivänä kesäkuuta. Vähän jäi vielä kesken, kun hiljennyimme juhannuksen viettoon.

Kelit on helpompi hyväksyä kuin poliittiset päätökset. Nyt olen hyvillä mielin, kun luen hallitusohjelmaa, johon olen itsekin saanut vaikuttaa. Energiaveron palautus poistetaan eikä turpeelle määrätty viimeistä käyttöpäivää. Ei ole turhaan rampattu päättäjien luona.

Koneyrittäjät ja metsäteollisuus ovat ainoita, jotka vielä turvetta puolustavat. Vaikuttamistyö ei tähän loppunut. Paljon vaihtui kansanedustajia ja heille pitää saada päätöksentekoon rehellistä tietoa kotimaisista polttoaineista. Olemme liittona ajan hermolla koko ajan.

Sain itsekin osallistua vaimon kanssa Koneyrittäjien 50-vuotisjuhliin. Olen sen laittanut merkille, että kun me jäsenet olemme yhdessä koossa, yhteishenki on käsin kosketeltava. Tämä on hieno liitto ja hienot ovat meidän jäsenemme, tällaisen porukan eteen on hienoa tehdä töitä. Pohjalaiseen sanavarastoon ei kuulu, että annetaan periksi.

Hyvää kesää kaikille!

Marko Vainionpää

Ylös

Puheenaihetta lomalaisten kanssa (Kyllä minä niin mieleni pahoitin)

20.6.2019 varapuheenjohtaja ja metsävaliokunnan puheenjohtaja Mika Jormakka

Olen miettinyt tässä kesän korvalla metsäkoneyrittämisen henkistä tilaa.

Tiedotusvälineissä olleet uutiset eivät ole paljon mieltä ylentäneet. Metsäalalla on aina ollut vahva työmoraali. Läpi koko metsäsektorin on työskennelty metsän hyvän kasvun saavuttamiseksi. Nyt tämä hyvä työ on saanut kielteisen maineen ympäröivässä yhteiskunnassa. Minusta metsäalaan kohdistuva kirjoittelu täyttää kohta työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön. 

Kaikki alalla toimijat ovat viimevuosina käyneet läpi voimakasta tehostamista työympäristössä.

Nyt taas esitetään rajuja muutoksia taas työtapoihin. Liian nopeat muutokset ilman tutkimustyötä ovat monesti osoittautuneet virheiksi, joiden vaikutuksia maksetaan myöhemmin.

Alan kielteinen julkisuus ei houkuta nuoria töihin metsän pariin. Mielestäni teollisuus ei ole ottanut roolia keskustelussa. Täten haastan jokaisen koneyrittäjän kertomaan hyvistä töistä, joita olemme vuosikymmenten aikana tehneet suomalaisen metsän hyväksi. Ollaan eturintamassa puolustamassa oikeutta harjoittaa ammattimme.

Nyt valmistaudumme viettämään juhannusta. Tehkäämme metsäisiä taikoja kesäyössä ja muistetaan viettää aikaa läheisten kanssa.

Taianomaista juhannusta

Mika Jormakka

Ylös

Koneyrittäjät 50 vuotta

14.6.2019 puheenjohtaja Markku Suominen
 
On juhlan aika. Koneyrittäjien liiton perustamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta ja tänä viikonloppuna kokoonnumme juhlistamaan liittoamme. Juhlallisuudet aloitetaan Lasipalatsissa ja ne jatkuvat Itämeren aalloilla sidosryhmiemme kanssa. Juhlassa julkistamme 50-vuotishistoriikkimme ”Yhdessä enemmän”.
 
Koneyrittäjät on halunnut kautta historiansa olla edistämässä yhteiskunnan kehitystä ja rakentamassa parempaa huomista. Niinpä tänä juhlavuotena liittovaltuustomme päätti, että Koneyrittäjät osallistuu 50 000 eurolla Helsingin Yliopiston puunkorjuuta ja yrittämistä koskettavan professuurin rahoitukseen ja haastoimme osaltamme alan toimijoita mukaan hankkeeseen. Tämä haaste on tällä hetkellä kolminkertaistanut itsensä 150 000 euroon. Kun jo meitä ennen yliopistolla oli kasassa rahoitusta noin 250 000 euroa muun muassa eri säätiöiltä,  professuurin vaatima noin 400 000 euron rahoitus on saatu kasalle.. Tämä hanke todistaa yhdessä tekemisen ja aikaansaamisen voiman, mikä on liittomme vahvuus.
 
Tervetuloa juhlimaan!

Markku Suominen

Ylös

Koneyrittäjät - Koneyrittäjät ja Finnmetko Oy

puh. 040 900 9410

Toimisto
avoinna klo 8.30 - 16.00
kesäaikaan 8.30 - 15.00
Sitratie 7
00420 Helsinki
etunimi.sukunimi@koneyrittajat.fi
Toimihenkilöiden yhteystiedot

Aluetoimistot:
Arvi Kariston katu 7
13100 Hämeenlinna
puh. 040 9009 419

Tietosuojaseloste.

Medialle

Tiedotteet