28.9.2023 Pohjois-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Jyrki Härkönen
Syksy on saapunut ja sen myötä myös uudet haasteet maarakennusalalla toimivalle koneyrittäjälle. Lehtien otsikot saattavat kertoa globaaleista kriiseistä ja maailmanlaajuisista muutoksista, mutta täällä maan pinnalla syyskausi tuo omat ainutlaatuiset koetuksensa. Koneet jylisevät, maa liikkuu, ja koneyrittäjä kohtaa jokapäiväiset haasteensa päivästä toiseen.
Syksy tarkoittaa myös sitä, että määräaikaiset projektit on saatava valmiiksi ennen talven tuloa. Maarakennusalalla työskentelevät painavat pitkää päivää varmistaakseen, että asiakkaat voivat luottaa siihen, että heidän projektinsa valmistuvat ajoissa. Syksyllä aika on kallisarvoista, ja tehokkuus korkealla tasolla.
Tekoäly vai älytönteko?
Nuo edelliset kappaleet kirjoitti tekoäly. Muutama avainsana ja alkaa tulla tekstiä kuin puppugeneraattorista. Ollaanko tässä jo menossa liian pitkälle? Jos jostain syystä ei irtoa ajatuksia tai tekstin suoltaminen tökkii, silloin saa tekoälyllä edes jotain aikaan. Toisaalta sehän suoltaa sellaistakin tekstiä, joka saa ”kirjoittajan” vaikuttamaan huomattavasti todellisuutta fiksummalta. Kannattaa olla tekniikan kanssa tarkkana ja suhtautua asioihin terveen kriittisesti.
Viime viikon Ratkaisevissa tekijöissä oli monen moisia esityksiä tulevaisuuden puhtaasta ja hiilettömästä maailmasta. Kannattaa varmaan niihinkin suhtautua terveen kriittisesti.
Leppoisaa loppusyksyä ja kuulaita aamuja!
Jyrki Härkönen
+ Voita nenänpäähän
20.9.2023 Koneyrittäjien hallituksen jäsen Timo Pyykkö
Kesä meni, sanotaanko nopeasti. Varsinkin heinäkuu oli meilläpäin tosi sateinen niin kuin taisi muuallakin päin Suomea olla. Turveaumoissa on nyt muovit päällä ja tällä hetkellä tehdään syksyn toimenpiteitä ennen kuin ajokausi alkaa tosissaan. Mieli on ollut vähän matalalla, kun lukee uutisia Suomen taloudesta ja muustakin maailman menosta. Onneksi on noita harrastuksia, mitkä vie ajatukset muualle. Itselleni rakas linnunmetsästys alkoi, ja sehän piristää kummasti. Se on kuin voita nenänpäähän miulle ja Lalli-koiralle, niin kuin kuvasta näkyy.
Hyvää syksyä kaikille
Timo Pyykkö
+ Sadonkorjuun aikaa
8.9.2023 Koneyrittäjien hallituksen jäsen Seppo Saarelainen
Näyttelyiden ja messujen vuosi. Pitkästä aikaa on Suomi ollut täynnä tapahtumia hengästymiseen saakka. Alkava viikonloppu täällä Pohjois-Karjalassa ja Joensuussa käynnistyy Silva-metsänäyttelyn tiimoilla.
Vilkaisin Silva-messujen etusivua ja kovin mairittelevaa tekstiä sieltä löytyikin. Esimerkiksi “Ratkaisuna metsä - Joensuu on Euroopan metsäpääkaupunki”.
Pakosti herää kysymys tätä hetkeä tunnustellessa, että nähdäänkö oikeasti metsä puilta?
Viimeaikaiset toimenpiteet ja uutiset on saaneet Karjalan miehen mielialan synkäksi oman maakunnan toimintaedellytysten kehittymisestä, eikä siinä vähiten omien toimintaedellytysten kehityksestä.
Jos kuitenkaan en anna apatialle valtaa ja aloita kirjoittamalla, mikä kaikki on nätisti ilmaistuna poskellaan meillä iloisessa Karjalassa. Pyrin kirjoittamaan joistakin positiivisista ja ilahduttavista viimeaikojen tapahtumista. Näin ollen jätänkin tästä välistä pari sivua pois.
Pitkästä aikaa vaimokullan kanssa suoritettiin roadtrip kotimaassa. Kauan suunnitelmissa olleet ystävien tapaamiset eri laidoilla Suomea olivat odotettuja ja antoisia. Hyviä ihmissuhteita on kyettävä vaalimaan ja mikään kiire ei saisi muodostua esteeksi tapaamisille aika-ajoin. Tulevaisuudessa useammin. Kuusiston linnaraunioiden kautta matka eteni käytännössä jokaisen pysähdyspaikan museokohteisiin museokortin hankkimisen innoittamana. Oli upeaa heittäytyä pitkästä aikaa kokemaan jotain muinaista ja ajatonta.
Lomapyrähdys jatkui moottoripyöräillen koneyrittäjäkavereiden kanssa Jänkhällä jytisee -tapahtuman kautta Norjaan. Pääetappina oli tutustua Senja-saareen. Saaren kiertämisen jälkeen matkaa suunnattiin kohti kotia. Busa nieli viiden päivän reissussa tripin mukaan 3300 km. Tästä kirjoittelen myöhemmin enemmän.
Koneyrittäjät ovat aiheuttaneet keskustelua julkilausumilla. Viimeksi pidentyneillä maksuajoilla. Pöyristyttävä ilmitulo eräältä isolta valtakunnalliselta rakennusyritykseltä heidän konsernitason ohjauksesta on käyttää jopa 60 vrk:n maksuaikoja.
Myös ilahduttavia yhteydenottoja on tullut asian tiimoilta. Suur-Savon Energian toimitusjohtajan yhteydenotto ilmaisi konkreettisesti sen, että olemme oikealla tiellä avatessamme keskustelua pitkistä maksuajoista. Pitkässä puhelinkeskustelussa ehdimme pohtia laajasti maksuaikaongelman aiheuttamia suoria ja välillisiä vaikutuksia aina huoltovarmuuteen saakka. Kyseinen henkilö toimii myös yrittäjäjärjestöissä ja aikoo pitää asiaa esillä mm. Kauppakamarijärjestössä.
Liittokokous kokoontuu naapuriyhdistyksemme luotsaamana Savonlinnaan ja vaalivaliokunnan jäsenet tekevät työtään uusien valintojen suhteen. Toivottavasti kiinnostusta luottamustehtäviin löytyy laajasti. Teemme kaikki osaltamme tärkeää työtä niin liiton kuin myös yhdistysten luottamustehtävissä toimivat.
Kokemuksen perusteella koen, että paikallisyhdistyksien luottamustoimilla on luultuakin suurempi merkitys. Ongelmana on meillä yrittäjillä ajanpuute luottamustoimien hoitamiseen oman yritystoiminnan ohessa. Kuntasektorin ja paikallisyhdistysten vuorovaikutusta toimialoittain on kyettävä tehostamaan. Kannustan yhdistysten hallituksia työskentelemään kuntatalouden vaikuttajien kanssa. Tätäkin taustaa vasten luottamustehtävien hoitaminen tuo välitöntä henkistä tyydytystä. Oman suostumukseni olen antanut liiton luottamustehtäviin. Vaalivaliokunta tekee työnsä.
31.8.2023 Koneyrittäjien hallituksen jäsen Pasi Mikkonen
Tuore E2 Tutkimuksen tekemä ja Metsäteollisuus ry:n tilaama tutkimus on kartoittanut yli 16-vuotiaiden suomalaisen metsäasenteita.
Iloksemme voimme todeta, että suomalaiset näkevät metsäteollisuuden tärkeänä työllistäjänä, viennin moottorina ja verojen ja hyvinvoinnin tuottajana. Esimerkiksi näkemykset alan vastuullisuudesta ja tavasta kohdella metsiä ja niiden monimuotoisuutta ovat muuttuneet aiempaa myönteisemmiksi.
Tämähän lupaa meille hyvää tulevaisuuteen, joka ihan lyhyellä kaukoputkella näyttää juuri nyt vähän haasteelliselta.
Päätin kysyä Chat GPT:ltä, mitä mieltä se on suomalaisten asenteista metsäteollisuuteen.
Näin se vastasi:
Suomalaisella metsäteollisuudella on monimuotoinen maine kansalaisten keskuudessa. Toisaalta se nähdään merkittävänä talouden alana, joka luo työpaikkoja ja vaikuttaa positiivisesti kansantalouteen. Toisaalta metsäteollisuuden maineeseen vaikuttavat myös huolenaiheet ympäristövaikutuksista, luonnonsuojelusta ja kestävyydestä.
Positiiviset näkökohdat:
Työllistäjä: Metsäteollisuus on ollut perinteisesti merkittävä työllistäjä Suomessa, erityisesti maaseudulla.
Talouskasvun moottori: Metsäteollisuus on ollut tärkeä osa Suomen taloutta ja vientitulojen lähde.
Innovointi: Teollisuudenalana metsäteollisuus on investoinut tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen, esimerkiksi uusien biopohjaisten materiaalien ja energianlähteiden osalta.
Negatiiviset näkökohdat:
Ympäristövaikutukset: Metsäteollisuuden toimintaan liittyy huoli metsien hävittämisestä, luontokadosta ja vesistöjen saastumisesta.
Monokulttuuri: Puupeltojen laajentuminen ja monokulttuuriset metsäviljelmät voivat vaikuttaa haitallisesti luonnon monimuotoisuuteen.
Metsäluonnon heikentyminen: Metsien hakkuut voivat vaikuttaa negatiivisesti alkuperäisiin ekosysteemeihin ja uhanalaisiin lajeihin.
Kestävyysongelmat: Kansalaisten keskuudessa on huolta siitä, onko metsäteollisuus todella sitoutunut kestävään kehitykseen ja ympäristövastuulliseen toimintaan.
Metsäteollisuuden maineeseen vaikuttavat merkittävästi ympäröivä yhteiskunnallinen keskustelu, median kattavuus sekä kansalaisten omat kokemukset ja arvot. Viime vuosina on nähty pyrkimyksiä parantaa metsäteollisuuden kestävyyttä ja vastuullisuutta, mutta samalla keskustelu ympäristökysymyksistä jatkuu ja haasteet ovat edelleen esillä.
Kuulostaa kuin poliitikkoja ei kohta tarvittaisi lainkaan...
Seuraavaksi pyysin Chat GPT:tä arvostelemaan tuon yllä olevan oman kirjoituksensa. Näin se sen arvosteli:
Olet tehnyt erinomaista työtä kuvaillessasi suomalaisen metsäteollisuuden monimuotoista mainetta. Näytät selkeästi esiin sekä positiiviset että negatiiviset näkökohdat, jotka vaikuttavat metsäteollisuuden maineeseen yhteiskunnassa. Huomioit myös yhteiskunnallisen keskustelun, median vaikutuksen ja yksilöiden kokemukset, jotka kaikki ovat merkittäviä tekijöitä maineen muodostumisessa.
Positiivisesti mainitsemasi tekijät, kuten työllisyys, talouskasvu ja innovointi, korostavat metsäteollisuuden merkitystä Suomen taloudelle ja kehitykselle. Samalla kuitenkin nostat esiin myös tärkeät huolenaiheet ympäristön tilasta, luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävän kehityksen haasteista, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet metsäteollisuuden maineeseen.
Mainitsemasi pyrkimykset parantaa metsäteollisuuden kestävyyttä ja vastuullisuutta heijastavat alan pyrkimyksiä vastata yhteiskunnan asettamiin odotuksiin ja haasteisiin. Tämä tuo esille yritysten ja toimijoiden halun reagoida ympäristö- ja kestävyyshaasteisiin ja samalla viestittää vastuullisesta toiminnasta.
Kokonaisuudessaan kuvaamasi analyysi on kattava ja tasapainoinen, ja se heijastaa hyvin metsäteollisuuden monitahoista mainetta nyky-yhteiskunnassa.
Eli hyvinhän se meni ainakin omasta mielestä.
Lopuksi nostin vaikeuskerrointa ja pyysin vastausta alkuperäiseen kysymykseen vanhan pohjalaisukon murteella. Lakeuksien miehet ja naiset voivat tarkastaa oikeellisuuden. Itse en siihen pystynyt
Voi jumaliste, suamalaisel metsäteolisuures o lailisesti miätti maakansan miäleis. Toisal vuan se nätä tiättää olu tärkiä talousala, joka niämä työpaikoi ja vaikuttau miälisti positiivisest kansantalutee. No toisal metsäteolisuuren maineesee vaikuttava kans miättii näät huolenpiteet ympäristövaikutuksista, luonnonsuojelusta ja kestävyyrestä.
Nii sanotut hyvät puolet:
Työllistäjä: Metsäteolisuus on vanhast ollut tärkiä työllistäjä Suamenmaas, erityiseste maaseurakunnis.
Talouren kasvu: Metsäteolisuus o vanhaa ollut tärkiä osa Suamen taloutta ja kauppojen lähte.
Keksintä: Teollisuurenala metsäteolisuus o pistäny paukkoi päähä tütijmist ja teknologian kälittämisest, esimerkiks uusien biopohjaisten kamaulie ja energianlähteirä varte.
Huonot näkökohdat:
Ympäristövaikutukset: Metsäteolisuuren touhuissii liättyy huolta, ko metsiä hävitetäh, luontokato ja vesistöi sannusteta.
Monokulttuuri: Pualipeltoi levitetäh ja monokulttuuriset metsänviljelmiä voivat viärikäytää huastelusti luonnon monimuattoosutta.
Metsäluanno heikentäminen: Metsänhakkuut voip valkuttaa huastelusti perinteesii ekosysteemihi ja uhanalaise lajeihi.
Kestävyysongelmat: Ihmiste keskuuresa mietitäh, oliko metsäteolisuus tosiasias suara sitoutunu kestävähän kehityksehen ja luantoavastuullise toimintaha.
Metsäteolisuuren maineesee vaikuttava melkosesti ympäröivä yhteiskunnalline miälipiteitten vaihto, mediaraporttointti ja ihmisten omat koks’emukset ja arvot. Nykyään o näkyn viärääyrityksiä parannellakse metsäteolisuuren kestävyyttä ja vastuullisuutta, vaik suurenta miälipiteitten vaihto ympäristökysymyksistä jatkuu ja niih ovi paljon ratkasemattomii haasteita.
Toivotan koneyrittäjille voimia ja sitkeyttä tulevaan syksyyn meidän firman korjuutyönjohtajan Markuksen sanoin, että ei se niin huonosti mene, ettei se jollain lailla mene.
Pasi Mikkonen
+ Reissun päällä tapahtuu
25.8.2023 Koneyrittäjien hallituksen jäsen Kimmo Kulojärvi
Oli Teemu kirjoittanut hyvän tekstin viimeksi liittyen järjestötyöhön ja luottamustehtäviin. Itse olen luottamustehtävissä kulkiessani kokenut todella hienona asiana sen, kuinka monta hyvää tuttua olen sieltä matkan varrella saanut. Koskaan ei ole tympässy lähteä reissuun, kun odotettavissa on tiukkoja asioita mietittäväksi ja vastapainona kollegoiden kanssa vietettyä aikaa.
Ja sattuuhan sitä reissulla monenlaista kommellusta, mitä voi sitten kiikkustuolissa vanhempana muistella.
Yksi tapaus, joka varmaan pysyy mielessä tovin aikaa, sattui alkukesästä, kun olin lähdössä pj-päiviltä kotia päin. Olin ollut viikon päivät jo reissulla ja pyhäillaksi olin varannut lennon Helsingistä Rovaniemelle. Menin hyvissä ajoin lentokentälle ja lippua tulostaessa huomasin, että minulla ei ollut istumapaikkaa kerrottu lipussa. No, pieni aavistus tieten tuli, että mitenkä äijän käy. Lopputulema oli portilla, että meitä oli neljä, jolla ei ollut lipussa istumapaikkaa ja kaksi penkkiä oli koneessa vapaana. Hetken siinä kateltiin toisia, että kellä on suurin hätä kotia. Itse sitten jouduin jäämään koneesta pois. Vaihtoehtoinen reitti kulki Oulun kentän kautta taksilla kotiin Kemijärvelle. Koneessa istuessa mietin, että ehdin ottaa hyvät unet taksissa. No, huono tuuri seurasi kotia asti, sillä taksikuskilla piru nukutti vielä enemmän kun mulla. Raatailtiin sitten koko väli, niin sain pidettyä kuskin hereillä ja auton kaistaviivojen välissä. Kotiin päästyä kahdeksan tuntia myöhässä suunnitellusta, häätyy sanoa että huumori oli jo vähän hakusessa. Mutta nyt kun miettii myöhemmin, niin reissussahan oli vain "pari muuttujjaa". Hieno reissu oli tämäkin kaikkine kommelluksineen!
Syysterveisin,
Kimmo Kulojärvi
+ Rohkeasti mukaan
11.8.2023 Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Teemu Tolppa
Koneyrittäjät ry on ollut vaikuttava konetyöalojen edunvalvoja jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Ulospäin ja ehkä myös sisälle päin järjestön kasvoina toimivat usein puheenjohtaja tai -johtajat sekä liiton aktiiviset toimihenkilöt. Lopulta kuitenkin järjestön selkärangan muodostavat jäsenyrittäjät ja -yritykset. Aktiiviset jäsenet yhdistyksissä ja liiton toimielimissä luovat vision, jota toimihenkilöt sitten pyrkivät toteuttamaan.
Valtakunnallisena etujärjestönä meillä on hyvä tilanne: olemme kerta toisensa jälkeen löytäneet osaavia toimihenkilöitä, vaikuttavia puheenjohtajia sekä aktiivisia ja avarakatseisia jäseniä hallitukseen ja valiokuntiin.
Paikallisyhdistyksissä tilanne ei ole aivan sama vaan niistä monen yhdistyksen aktiivisuus henkilöityy muutamiin henkilöihin. Yleensä puheenjohtajaan ja sihteeriin, ihan niin kuin muussakin paikallisyhdistystoiminnassa. Yhdistyksissä on toki eroja.
Haluan omalta osaltani kannustaa kaikkia jäseniä mukaan niin yhdistystoimintaan kuin myös valtakunnalliseen toimintaan.
Verkostoituminen kannattaa ja yhdistystoiminta on oiva tapa ottaa tutustua paikallisiin kollegoihin. Takaan, että yllätyt kun huomaat, että se naapuri ”jolle olit kateellinen” painiikin aivan samojen ongelmien kanssa kuin sinäkin ja mikä vielä parempaa, ehkä hän on ne jo ratkaissut. Näin on käynyt myös minulle. Äläkä huoli. Liiketoimintasi ytimeen sinun ei tarvitse tai pidäkään päästää. Toimintaa ohjaa kilpailulainsäädäntö. Mutta kaiken kilpailunrajoituksen ulkopuolelle jää paljon varsinkin yritystoiminnan ja oman toimialan hallinnolliseen puoleen liittyviä pulmia, joissa kaverin kanssa sparrailu edesauttaa molempien toimintaa.
Eikä pidä väheksyä sosiaalista puolta. Meillä jokaisella on toivottavasti oma henkilökohtainen tukiverkkomme, eikä yhdistystoimintaan osallistuminen sitä pysty korvaamaan. Päinvastoin, se voi tuoda siihen yhden lenkin lisää kun ympärillä on ihmisiä jotka paitsi ymmärtävät toimialaa niin ymmärtävät kaiken sen paineen mitä yrittämiseen liittyy. Ei tarvitse selitellä.
Kannustan myös rohkeasti yhdistysaktiiveja ottamaan seuraavan askeleen valtakunnalliseen toimintaan. Joka kevät tai kesä meille kolahtaa kirjeitä vaalivaliokunnalta, jossa pyydetään suostumusta olla käytettävissä valtakunnallisiin edunvalvontatehtäviin valiokunnissa tai hallituksessa. Jos yhtään emmit niin vastaa ihmeessä kyllä.
Olen itse saanut kunnian osallistua valtakunnalliseen edunvalvontatyöhön vuodesta 2018 alkaen. Ensin metsävaliokunnan jäsenenä, myöhemmin myös hallituksen jäsenenä ja nyt vuoden alusta järjestön varapuheenjohtajana ja metsävaliokunnan puheenjohtajana.
Toimintaan aktiivinen osallistuminen on syönyt omaa aikaa ja vaatinut järjestelyjä kalenterin kanssa. Sitä en voi kiistää. Kuitenkin joka ikinen kerta, kun kassi on pakattu ja kokoukseen lähdetty, ei kotiin palatessa lähteminen ole kaduttanut. Aina olen viisaampana palannut.
Valiokuntatyö on ollut huikea näköalapaikka päästä näkemään kuin metsäalaa koskeva päätöksenteko etenee ja kuinka meillä on siihen mahdollisuus vaikuttaa. Valiokunnat pyörivät nyyttikestiperiaatteella. Jokainen jäsen tuo oman osaamisensa ja oman tietotaitonsa pöytään. Kun viet oman panoksesi mukana, saat pöydän ympäriltä sen moninkertaisena takaisin. Itseäni toki imarteli, kun toimintaan kysyttiin suostumusta, mutta samalla pelotti valtavasti, että onko minulla yhtään mitään annettavaa? Kyllä on ja kyllä on muuten sinullakin. Olipa sitten pieni tai suuri yritys tai jotain siltä väliltä.
Itse olen saanut eniten irti keskusteluista heiltä, jotka tekevät tai näkevät asioita eri tavalla kuin minä. Joko iästä, asemasta, persoonasta tai asuinpaikasta johtuen. Metsävaliokunnassa on kuitenkin aina ollut sama suunta ja yksituumaisuus isossa kuvassa, jotta aito yhteishenki syntyy, mutta myös virkistävän moniäänistä keskustelu yksityiskohdista ja keinoista. Missään muualla minun ei olisi mahdollista tavata niin erilaisia ja eripuolelta Suomea olevia saman alan yrittäjiä, yhteisen agendan ympärillä.
Mikäli valiokuntatyö kiinnostaa tai muuten mietityttää, mitä valiokunnissa on tapetilla, niin rohkaisen ottamaan yhteyttä valiokuntien jäseniin. Me olemme täällä ns. niillä töin.
Lopuksi totean, että olen suuresti ilahtunut järjestön käynnistämästä nuorten yrittäjien toiminnasta. Ei pääse toiminta ukkoutumaan. Näinä etäaikoina läsnäolo ja yhteisöllisyys on arvokasta. Vielä ilahtuneempi olen siitä, että myös minut, vielä nelikymppisenä kutsutaan nuorten toimintaan mukaan. Juuri muualla minä en enää nuoreksi itseäni koe.
Teemu Tolppa
+ Tervehdys Alavudelta
02.08.2023 Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Marko Vainionpää
Kuluva kesä on ollut kaksijakoinen. Keväällä odotettiin roudan sulamista, että päästäisiin palanvetoon. Kesäkuu suosi ja saatiin eka palasato kuivana pois. Heinäkuun alussa toiset palat pintaan ja sen jälkeen alkoivat sateet, jotka olivat välillä tosi kovia. Paras tai pahin mittaus päivässä yli 100 mm. Ei näy kelin muuttumista, muttei toivoa palojen suhteen ole vielä menetetty.
Politiikassa ilmapiiri on myös kaksijakoinen. Kaivellaan vanhoja kirjoituksia ja mielipiteitä niin kuin ei olisi oikeita töitä tehtävänä. Orastava taantuma häämöttää ja toivoisi, että hallitus saisi jo rauhassa ruveta tekemään sitä, mitä äänestäjät halusivat. Syksyn tullen myös kokoukset ja yhteiset tapahtumat alkavat. Toivottavasti niissä nähdään. Kyllä poudat vielä tulee.
"75 mm klo 5 mennessä ja lisää tuloo niin pirusti"
Marko Vainionpää
+ Kesällä pitää kiirettä
7.7.2023 Satakunnan Koneyrittäjien puheenjohtaja Jukka Storberg
Havahduin viime yönä ajatukseen, että piti kirjoittaa viikon ajatus. Merikarvialainen kesäteatteri-ilta vei niin ajatukset Piiparisineen muihin svääreihin, että muut jäivät unholaan.
Tässä on nyt muutenkin ollut irtiottoa arjesta, kun olimme kuoron kanssa Italian Veronassa kuorofestivaaleilla. Viiden päivän kiertueella esiinnyimme neljässä konsertissa Italian upeissa katedraaleissa.
Suomen uudella hallituksella on haastava tehtävä maan talouden kuntoon saattamisessa, tai asiat ovat kyllä niin huonossa mallissa, että yhden hallituskauden aikana ei pääse kuin ehkä muuttamaan kurssia oikeaan suuntaan. Tuntuu vaan siltä, että oppositiopuolella tehdään kaikki, varsinkin äärilaidalla, että vaaleilla valitut kansanedustajat eivät pystyisi hoitamaan tehtävää, johon heidät on valittu.
Toivotaan kuitenkin, että koneyrittäjille ja muunkin yritystoiminnan parantamiseen luvatut teot saataisiin toteutettua.
Täällä Satakunnan yhdistyksessä valmistaudutaan syyskuun lopun Länsirannikon konepäiviin, näytteilleasettajia on tullut jo hyvin, mutta lisää vielä mahtuu.
Paikka on mitä parhain, uusi LM-Park Rauman Lakarin teollisuusalueella. Tervetuloa kaikki vierailemaan lauantaina 30. syyskuuta ja nauttimaan konepäivien tunnelmasta.
Tänä vuonna Satakunnan Koneyrittäjät tarjoaa jäsenille liput Porin Jazz pääkonserttiin, vuosittaisen teatterikäynnin tilalle.
Vanha sanonta, että tarvitaan leipää ja sirkushuveja, pitää edelleenkin paikkansa.
Toivotan kaikille oikein kaunista ja hyvää kesää, muistakaa, että elämä on elämistä varten.
Jukka Storberg
+ Tervehdys Pohjois-Pohjanmaalta
29.6.2023 Pohjanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Tarmo Laitinen
Juhannus on ohitettu tältä vuodelta. Meilläpäin oli hieman sateista ja koleaakin, mutta nyt on taas nautittu lämpöisestä kesäsäästä. Kesä on kauneimmillaan. Kukat kukkivat ja pörriäiset pörräävät (terasseillakin).
Lomakausi on alkamassa, se näkyy tien päällä lisääntyneenä liikenteenä. Vaikuttaisi olevan välillä aika kiirekin autoilijoilla, on niin vauhdikkaita ohituksia, että huh huh. Tietyötkin on käynnistyneet, jotka omalta osaltaan aiheuttavat liikenteeseen haittaa. Mutta onhan teitäkin korjattava ja sitä työsarkaa riittää.
Puunkorjuussa meilläpäin ollaan hiljaisella ajanjaksolla - energiapuuta korjaillaan tulevaa talvea varten. Sitten heinäkuun loppupuolella käynnistellään oikeita hakkuita.
Toivotan kaikille mukavaa kesää ja tulevaa syksyä.
Kesäkuu on ollut erittäin kuiva ja lämmin. Lämmin keli on laittanut myös kaluston lujille, myös maasto on tosi kuivaa. Täällä Pirkanmaalla on joitakin maastopalon alkuja lähtenyt, luultavasti telojen aiheuttamana.
Tämä kuiva jakso on auttanut teiden kuivumista. Kesäkuun alkupuolella oli vielä talven aiheuttamat routavauriot nähtävissä. Toivottavasti uusi hallitus toteuttaa lupauksensa, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu teiden peruskorjauksista ja muista investoinneista. Nämähän toisivat meille koneyrittäjille myös työtä lisää.
Nyt on juhannus käsillä. On aika hieman hengähtää. Juhannuskoivut tuodaan rappusten pieleen, joku tekee vielä juhannussaunaa varten vihdan. Ja tärkein, lipputankoihin vaihdetaan isännänviirin tilalle upea Suomen lippu liehumaan. Pidetään huolta toisistamme, ja nautitaan Suomen suvesta.
Terveiset täältä koleahkosta Lapista. Pitkän kevään jälkeen tämä kesän aloituskin on ollut kauniisti sanottuna maltillinen yöpakkasineen ja lumisateineen, mutta se ilmoista.
Tiukka talvi on nyt takanapäin, niin töiden, lasten harrastusten kuin myös tämän yhdistystoiminnan osalta. Aloitin siis puheenjohtajana vuoden alusta. Paljon siinä on kuitenkin uutta asiaa ja opettelemista, vaikka yhdistyksen hallituksessa ja varapuheenjohtajana olenkin toiminut jo vuosia. Tiivis yhteistyö edeltäjän (Kimmo Kulojärvi), sihteerin (Eliisa Lintula) ja muiden aktiivisten hallituksen jäsenten kanssa on tietenkin paljon helpottanut hommaa ja tehnyt siitä mielekästä. Sihteerin vaihdoskin meillä on täällä menossa, kun Eliisan päivätyön kuva muuttui oleellisesti ja joutuu nyt meidät jättämään. Kiitokset Eliisalle kuluneista vuosista, oli ilo toimia kanssasi. Uusi sihteeri Tuula Kymäläinen on pikkuhiljaa aloittamassa ja aivan varmasti homma lähtee hienosti menemään.
Hyvää kesää kaikille ja muistakaahan yrittäjät lomailla välissä.
Kevät on mennyt seuratessa hallitusneuvotteluita. Tässä innolla odottaen onko saatu uusi hallitus juhannukseen mennessä.
Tämä maailman meno jotenkin vaan pyörii vihreän siirtymän ympärillä! Päästöjä pitää ruveta seuraamaan työkoneista ja vaatimustasot nousevat kaikilla aloilla. Turhauttavalta tuntuu tämä hypetys.
Mutta nyt itse laitan pariksi viikoksi aivot narikkaan, lähden katsomaan, miten tuolla isossa maailmassa seurataan näitä päästöjä!
Tässä puheenjohtaja- ja sihteeripäivien alla nousee aina matkustusvaihtoehdot esille Etelä-Suomen suuntaan.
Viime aikoina myös junayhteydet Pohjois-Karjalan ja etelän välillä ovat nousseet tapetille Kiteellä sijaitsevan Syrjäsalmen sillan kunnostuksen takia.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan liikennöinti sillalla katkaistaan alkuvuodesta 2024 ja tämä katkos kestäisi vuoden loppuun, jonka aikana rakennetaan uusi rautatiesilta vanhan viereen. Tutkimusten mukaan vanhan sillan perustukset eivät kestä samanaikaisesti liikennöintiä sekä viereisiä rakennustöitä.
Itseä mietityttää kuinka kaikki korvaava liikenne saadaan järjestettyä. Etenkin kaikki se raakapuumäärä mikä on kulkenut tuon sillan kautta etelään, on nyt varmaankin siirrettävä kumipyörille tai mahdollisuuksien mukaan myös uittoon.
Yhteys maailmalle Pieksämäen kautta kiskobussia käyttäen on edelleen kaikkien henkilömatkustajien saavutettavissa.
On puhuttu vuosia valtavasta korjausvelasta ja tuntuu, että tämänkaltaiset yllätykset ovat vain jäävuorenhuippu siitä, mitä on vielä odotettavissa.
Tässä lippuja varaillessa totesin, että enpä ole ennen matkustanutkaan Joensuu–Helsinki väliä junalla niin, että suurin osa matkasta kuluu istuessa linja-autossa.
Ps. Edellä mainittu kokemus jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Valitsin sittenkin henkilöauton ja 6-tien.
On se kevätkin lopulta Kainuuseenkin saapunut. Tuntui olevan edistyminen hitaanlaista. Vesi rakennusten kouruista tippasee ja linnuillakin jalka jo vippasee.
Työteliäs talvi takana ja nyt hetki aikaa fiksailla kamppeita taas iskukuntoon. Talven jäljiltä jää aina joku mutteri kiristämättä.
Unohtamatta huoltaa myös itseään. Pyörät moottorilla ja ilman ja tennarit kaapista käyttöön. Pienen MP-reissun itsekin jo kävin kopasemassa.
Hektisen talven ja suurien työtilausten täytön jälkeen on syytä pitää lomaa, vaikka edes se yksi viikko.
Puutuotteiden markkinahinnan aleneminenkin vaikuttaa loppuvuodesta varmasti töiden määrään, ja nyt on hyvä aika hieman huilata hektisen vuoden jälkeen. Maanrakennuspuolelta en tarkkaan osaa sanoa, mutta kuulopuheiden perusteella ei ainakaan kuumenemaan päin ole työtilausten osalta.
Energiapuolella veto tuntuisi olevan kova, voisimmepa nostaa turvetta sinnekin järkevästi. Vähentäisi varmasti sellun polttoakin.
On harmillista, etteivät koneyritykset voi suojata omaisuuttaan esimerkiksi kameratekniikan avulla syrjäisillä työmailla. Tulisiko kenties Koneyrittäjien lähteä ehdottamaan lakimuutoksia asian suhteen? Virkavalta ei voi lakiehdotuksia juurikaan tehdä, mutta olisi heillekin oiva työkalu, jos laki sen sallisi.
Kyllä eniten on tällä viikolla pyörinny mielessä ajatus siitä, että ehtiikö (Kyllä ehtii) vaari saada keinun ja liukumäen pystyyn ennenkö Sohvi 1,5 v tulee mummolaan pitkäksi viikonlopuksi yökylään.
Joka päivä päikkärit, vaari nukahtaa aina ensin. Nämä on oikein mukavia velvollisuuksia. Niin se pieni ihminen saa aikuisen miehen pään pyörälle.
Silloin, kun omat lapset oli pieniä ja vähän isompiakin, tehtiin ns. työtä vuorotta, eikä ehtinyt paljoa kotona olemaan. Kummasti nuo asioiden tärkeysjärjestykset vaan muuttuvat ajan myötä. Vuosikymmenet sitten työt oli lähes kaikkein tärkein asia.
Toki se tärkeää on vieläkin, mutta on ajatusmaailma muuttunnu. Jo useampana kesänä on vuokrattu mökki jostain ja oltu kokonainen viikko perheen kesken kesälomalla.
Mukava elämänvaihe on tämäkin, eläkeikä on lähempänä kuin osaa uskoakaan. Se on sitten eri juttu, myykö koko roskan ja lopettaa kerrasta hommat. Taitaa olla vaarallinen vaihtoehto se.
Tämänkertainen ajattelu on kirjoitettu enemmän metsänomistajan (metsätalousyrittäjän) kuin koneyrittäjän näkökulmasta
Mikähän siinä on, kun kaikkein parhaimmat asiantuntijat löytyvät aina muualta. Maailman ja Euroopan mittakaavassa parhaat metsäasiantuntijat löytyvät Keski- ja Etelä-Euroopasta. Maista, jotka hakkasivat metsänsä purjelaivoiksi 1800-luvulla ja unohtivat istuttaa uuden metsän pois hakatun tilalle. Sieltä pystytään nyt ohjeistamaan meitä havumetsänkansaa metsän hiilinielujen hoidossa ja metsien suojelun määrissä. Eräs EU-parlamentaarikko on sanonut ”Ei mekään tulla hollantilaisille neuvomaan tulppaanin kasvatusta.”
Pienemmässä mittakaavassa vähän väliä on iltapäivä- ja maakuntalehdissä jonkun mielensäpahoittajan kirjoituksia siitä, miten mökkitien varrelta on hakattu metsää tai jostakin puistosta kaadettu puu. Taas suurin asiantuntemus on sillä, joka ei omista yhtään puuta tai aariakaan metsää. Pitäisi pystyä ymmärtämään, että metsät ja puistot tarvitsevat myös hoitoa. Eivät puut elä ikuisesti. Odotan oikein innolla aikaa, jolloin jokin kirjanpainaja tai tähtikirjaaja iskee suojeltuun ikimetsään, mitäs sitten tälle ”hiilivarastolle” tehdään? Kuinka suojellaan ötököiltä lähistöllä olevat yksityisten talousmetsät?
Omalla paikkakunnalla on menossa paikallislehtikirjoittelua hautausmaalta poistetuista puista. Parin vuoden jahkailun ja kahden tarjouskilpailun jälkeen viimein poistettiin hautausmailta nelisenkymmentä puuta. Huonokuntoisia, lahoja koivuja ja kuusia, muutama tervasroson vioittama mänty. Onhan taas niitä, joiden mielestä tehtyjen toimenpiteiden takia poltetaan muistokynttilää puunkannolla tai erotaan kirkostakin. Jos usko on muutamassa lahossa koivussa, silloin varmaan joutaakin erota! Oma mielipiteeni hautausmailla kaivinkoneen kanssa työskentelevänä on, että enemmänkin olisi voinut poistaa. Ylisuuret ja juuristostaan vaurioituneet puut ovat melkoinen riski tuollaisella alueella. Miten suuri mekkala nousee siitä, kun tuollainen puu kaatuu myrskyllä hautakivien tai pahimmassa tapauksessa jonkin vielä elossa olevan ihmisen päälle.
Viikonloppuna Möristään Mansessa. Se on varma kevään merkki! Työntäyteistä kesää odotellen.
Vaalit ovat hyvässä muistissa juuri käytynä, ja oman äänestyksen ennakkoon hoidinkin tällä kertaa Levillä hiihtolomareissulla.
Kummasti sitä saa virtaa arkeen, kun lähtee välillä kotoa edemmäksi, irti perusarjesta.
Uudelta maan hallitukselta, kunhan kokoon sen saavat, toivoisin kyllä myötämielisiä päätöksiä meitä koneyrittäjiäkin kohtaan. Kapuloita rattaisiin ei enempää koneyrityksetkään tarvitse näiden viime vuoden kustannusnousujen jälkeen.
Täällä kun vielä kelirikkotauko ei ole alkanut monellakaan ja kesäkin edessäpäin, on silti katse jo loppukesässä. Etelä-Savon Konepäivä -tapahtuma elokuussa työllistää niin puheenjohtajaa kuin aktiivista hallituksen porukkaamme sekä sihteeriämme messupäivän valmisteluissa.
Kun nyt on ollut mahdollisuus järjestää tapahtumia, on meilläkin halu tuoda metsä-, energia- ja maanrakennusurakointia alueellamme esille eikä vähiten sen takia, että uusia kuljettajia olisi tarve löytää myös Etelä-Savoon.
Mukavaa pääsiäistä kaikille ja nautitaan kevätauringosta!
Kävin maanantaina entisellä kylän virastotalolla ennakkoäänestämässä. Porukkaa kulki tasaisena virtana ovesta sisään ja ulos. Yllätyin jopa aktiivisuudesta. Vai yllätyinkö? Edellisen hallituksen aikaansaannokset aktivoivat nyt ihmisiä enemmän uurnille toivoen muutosta tähän hulluuteen. Sama turhautuminen on menossa muullakin Euroopassa esim. Hollannissa. Toivon, että sunnuntaina ääntenlaskun jälkeen alkaa muutoksen aika parempaan päin meilläkin.
Muistakaahan käydä äänestämässä kiireiltänne. Hyvää loppukevättä kaikille täältä vaarojen keskeltä lumisesta Karjalasta!
Tiedotusvälineet ja somekanavat tunkevat tuutin täydeltä ajankohtaistapahtumia maailmalta. Ja niitä riittää: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, Aasian maiden keskinäiset ongelmat, näiden suhtautuminen länsi- tai länsimielisiin maihin, jo vuoden kestäneet keskustelut Natoon liittymisestä, mennäänkö Natoon Ruotsin kanssa vai ilman, ja viimeisten ratifiointien aikataulut. Ja vielä: raja-aidan rakentaminen itärajalle mahdollisesti ohjautuvien ja ohjattujen ihmisvirtojen torjumiseksi, sähköenergian korkea hinta, Olkiluoto 3:n valmistuminen, vihersiirtymä, sote, terveysalan henkilöstöongelmat, työsopimusneuvottelut, lakot, työvoimapula, eduskuntavaalit ja mainiot vaaliväittelyt.
Vuoden 2022 aikana tähän päivään saakka on mahtunut valtavasti muutoksia niin henkisessä kuin fyysisessä ympäristössä. Tuolla kaikella on vaikutuksensa myös meihin yrittäjiin ja yrityksiin. Haasteellinen tilanne myös muodostuu meille koneyritystoimialoja edustavalle Koneyrittäjille järjestönä. Olemme pyrkineet voimavaroillamme ja toiminnoillamme osaltaan auttamaan yhteisömme jäseniä. Useimmissa asioissa olemme onnistuneet paremmin ja joitakin on jäänyt saapumatta maaliin. Turve- ja metsäsektorit ovat olleet varsinaisessa turbulenssissa viime vuodet. Turvealalla pyörteitä on varmasti jatkossakin lähivuosina. Metsäalalla menee nyt onneksi hieman paremmin Venäjä-pakotteiden vuoksi ja toivottavasti metsäalan toimijat pystyvät tilanteen saamaan edukseen. Eipä silti, taistelu metsien talouskäytöstä kovenee jatkuvasti.
Maarakennusalalla eletään taas epävarmempia aikoja. Alalla eletään alituisesti muutoksen aikaa, mutta niistä ei osata pitää ääntä ja tuoda ajatuksia riittävän voimakkaasti julki. Maarakentajana tietenkin vahvimmin mietteissä on oma toimiala. Viime vuodet omia tunteita on kuohuttanut mikäs muukaan kuin vihersiirtymä. Maarakentajille on tehty kuntatasolla paljon vaikuttavia päätöksiä, joista ei välttämättä kovinkaan suuri joukko yrittäjiämme tunnista. Kuntien urakkakilpailutuksissa pääurakoitsijatasolla toimiville asiat konkretisoituvat viimeistään tarjouksia laatiessa.
Väistämättä asiakokonaisuuksia miettiessä epäilee päättäjien kykyä hahmottaa päätöksien vaikutusta yrittäjiin. Vaikkapa päätös Suomen saamisesta hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä; naapurimaissakin tyydytään maltillisempaan menoon. Heille riittää tavoitteeksi vuosi 2045. Siirtymäajan olisi oltava päätetty siten, että eri alojen yritykset ehtivät suorittamaan kokonaisuudessaan hiilineutraaliuteen tähtäävät toimenpiteet ja investointiohjelmat taloudellisesti järkevästi. Nyt on hosumisesta jo maksettu kallis hinta. Miksi emme tässäkään asiassa voisi suunnata katsetta Ruotsin suuntaan? Miksi meidän Suomessa on useissa asioissa tavoiteltava ”paalupaikkaa”? Joskus kannattaisi olla ennemmin maratoonari kuin pikajuoksija. Tai edes maileri niiden väliltä.
Meillä suomalaisilla on tärkeä hetki, kun voimme suorittaa 2. huhtikuuta kansallisvelvollisuutemme äänestämällä uusia kansanedustajia eduskuntaan. Onneksi meillä tämä tapahtuu demokraattisessa maassa.
Ensimmäinen pentuna opittu hokema oli kavereitteni opettama rukiveer. Sen ikäisenä tuo opetettiin, että en ollut vielä Tuntematonta paljon katellut.
Ala-asteella tietenkin opeteltiin tärkeä lause I Love You. Liekö englannin kielen tutuimpia sanoja. Yläasteella kesäleirillä oli yksi ruotsalaistyttö ja sen verranhan sitä piti ruotsia osata, että tuo sama menee ruotsiksi Jag älskar dig.
Populaarikulttuuri on sittemmin tuonut meille niin paljon enemmän ja vähemmän merkityksellisiä hokemia ja korvamatoja, esimerkkinä vaikka Arskan Terminator II:n I'll be back.
Kuitenkin viimeisin on yhtä merkityksellinen kuin tuo ensimmäinen. Slava Ukraini!
Venäjän aloittaman hyökkäyssodan kautta päästään metsään. Nimittäin onpa ollut metsästä säpinää ja onpa ollut metsästä puhetta. Metsää ja sen käyttöä tai sen käytön kieltämistä tarjotaan nyt ratkaisuksi vähän joka asiaan. Kuten aina, äärinäkemykset tällaisessa tilanteessa eivät lähenee toisiaan, vaan iltauutisista saamme katsoa, kun poliisit pudottelevat aktivisteja puista.
Korjuut käyvät täysillä ja tekijöistä on pulaa. Tukin hinta on huima, vaikka sahoilla on pihat täynnä tavaraa. Varastoja ja varantoja ei kerry ja seuraava jännä paikka onkin tuleva kesä. Asiakkaat vakuuttelevat, että täysillä mennään. Ovat huolissaan riittääkö kapasiteetti. Yrittäjät ovat huolissaan riittääkö puuta kaikille. Nyt olisi taas sen Kossuvedon paikka, miten käy.
Stora Enso avasi uudenlaisen pelin resurssiajatteluun. Tehdään olemassa olevista kuljettajista yrittäjiä. Tuli väkisin mieleen se idea, jossa konekuskit laitetaan raivuulle ja metsureista tehdään konekuskeja. Nyt on vaan niin, että niistä kaikista on pula.
Metsä Group lupaa Pohjois-Suomessa yrittäjälle rahallista tukea, jos palkkaa uuden kuljettajan alan ulkopuolelta.
Olisiko seuraava askel, että asiakas ostaa ja varaa meiltä kapasiteettia. Silloin yrittäjillä on rohkeutta investoida ja palkata hyviä tyyppejä ja kouluttaa uusia.
Huominen on parempi. Metsä on ratkaisu, ei ongelma.
Lappilaisilla on tällä hetkellä menossa hiihtoloma. Rohkenin itsekin pitää puolen päivän hiihtoloman ja kävin kokeilemassa laskettelusuksia jalkaan keskiviikkona Pyhätunturissa. Vielä oli vanhat opit tallessa.
Pyhällä oli kiva kuhina päällä. Paljon ihmisiä, parkkipaikat autoja täynnä ja ihmisillä hymy kasvoilla. Ulkomaalaisiakin näytti olevan mukavasti liikkeellä. Korona tuntui olevan enää muisto vain.
Lapin Koneyrittäjillä on monen vuoden tauon jälkeen tänä keväänä huhtikuussa talvipäivät Saariselällä. Ohjelmassa on mm. mäenlaskukisat pulkalla Suomen pisimmässä pulkkamäessä (yli kilometri!).
Tulkaahan käymään!
Kimmo Kulojärvi
Jälkipuheita vai järkipuheita?
Metsäkeskus julkaisi joulun alla erityisselvityksensä tulokset, joiden mukaan ensiharvennusten korjuujälki Keski-Suomen maakunnassa ei ole suositusten mukaista.
Samassa uutisessa Metsäkeskus paitsi julkaisi tulokset esitti niihin myös syitä (liian voimakas harvennus) sekä ilmaisi tarpeen alan yhteiselle kehittämisprojektille korjuujäljen parantamiseksi.
Jotain meni viestinnässä kuitenkin pieleen.
Mitään alan yhteistä kehittämistä asian suhteen ei ole nähtävillä ainakaan täällä toimijakentässä. On käynyt täysin päinvastoin. Huomattavan moni metsäalan toimija on nyt kaivanut itsensä poteroon ja asia koitetaan kääntää omaksi eduksi viskomalla kranaatteja kaverin poteroon. Jokaisella tuntuu olevan kiire pestä oma pesänsä. Näin jopa organisaatioiden sisällä. Sen verran eriäänistä ovat ulostulot jopa saman organisaatioiden eri henkilöillä olleet.
Valtamedioita myöten on mennyt läpi pöyristyttävä viesti siitä, että syynä heikkoihin tuloksiin olisi koneyrittäjien heikko kannattavuus ja, että koneyrittäjät ja meidän henkilöstömme pyrkisimme omaa taloudellista asemaamme kohentamaan poistamalla liikaa puita ja tekemään näin ansaitsematonta tulosta. Melko törkeä väite ja melkoisen törkeää alan työntekijöiden ammattitaidon aliarviointia. Tai sanoisinpa mitätöintiä.
Toisena syynä on julkisuudessa esitetty patenttiratkaisuksi pienempiä metsäkoneita. Kuitenkin jos me nyt tulokset oletetusti tunnustetaan, niin täytyy myös tunnustaa se tosiasia, ettei tuloksista käy ilmi, millä kalustolla kohteet on korjattu. Ei mistään käy ilmi, mikä on korjattu pienellä tai mikä suurella kalustolla. Missään ei ole myöskään määritelty, mikä on iso ja mikä pieni kone. Mihin väite siis perustuu?
Mitä jos me nyt investoimme toimialana vaikkapa 100 miljoonaa euroa pienempään kalustoon, heikentäen toimialan keskimääräistä tuottavuutta ja aiheuttamalla tätä kautta nykyistä enemmän päästöjä tuotantoyksikköä kohti ja sitten todetaankin, etteivät tulokset muuttuneet?
Ylipäätään julkisesta keskustelusta jää vääristynyt kuva siitä, että aivan kuin koneyrittäjät ja alan työntekijät olisivat alan ainoa joukko, jolla on taloudellisia metsään liittyviä intressejä.
Koko metsäsektori on kiljunut osaajapulaa jo vuosia. Viime aikoina kiihtyvään tahtiin. Samaan aikaan koko metsäsektori on valmis tämän sotkun kaatamaan koneyrittäjien ja heidän työntekijöidensä niskaan.
Alan todelliset ammattilaiset, metsäkoneenkuljettajat, voivat työssään pahoin. Ymmärtääkö oikeasti kukaan, miltä tuntuu mennä töihin, kun julkisessa sanassa sinut on leimattu rikolliseksi ja tunnet itsesi toisen luokan kansalaiseksi tehdessäsi sitä työtä, mihin sinut on koulutettu ja mihin sinulla on laillinen oikeus? Tämä ei koske pelkästään harvennusjälkikeskustelua vaan kaikkea metsäkeskustelua. Kannustaako tämä alan ammattilaiset monimuotoisuus- tai ilmastotalkoisiin? Tuskinpa.
Minua hävettää puhua osaajapulasta mitään. Minä en kehtaa valittaa, etteivät nuoret kiinnostu metsäalasta, kun ei me kerran metsäalalla kiinnostuta ja pidetä huolta heistä, jotka alalla ovat jo töissä.
Koneyrittäjien piirissä asiaa on puitu paljon. On arvioitu kriittisesti tuloksia, mittaustapoja, kohdevalintaa, julkista metsävaratietoa, mutta myös omaa toimintaamme ja kehittämiskohteita.
Me koneyrittäjät työntekijöinemme emme pese asiasta käsiämme, mutta me emme myöskään suostu yksin maksamaan laskua ja kantamaan syntiseen viittaa koko toimialan puolesta.
Haastan muut mukaan talkoisiin!
Jotta ei eturistiriitoja tarvitse arvailla niin mainittakoon, että toimin päivätyössäni puunkorjuutoimialan yrityksen toimitusjohtajana sekä luottamustehtävissä Koneyrittäjät ry:n varapuheenjohtajana sekä Metsäkeskuksen johtokunnan varajäsenenä.
Kunnon pakkaskaudet ovat meidän seudulta puuttuneet. Senkin edestä ovat hiekoittajat saaneet tehdä liukkauden torjuntaa.
Pakkasten puuttuessa näyttää siltä, että juuri ja juuri polttoaineet riittävät talven yli. Normaalitalvessa olisivat loppuneet, ehkä nyt poliitikot pääsevät liian helpolla.
AFRYn selvityksen mukaan kotimaisen polttoaineen vaje vain kasvaa ja myös turvetta tarvittaisiin. Tämä vaatii politiikan muutosta, nykyhallitus ei sitä uskaltanut tehdä. Tästä esimerkki on turve uusiutuvaksi -kansalaisaloite, joka on jo pöydätty monta kertaa.
Vaalit ovat jo ovella, nyt jokainen tarttumaan hiasta kansanedustajaehdokkaita ja kertokaa heille meidän kärkitavoitteitamme. Nyt on aika olla aktiivinen, vain silla lailla voidaan saada muutosta aikaan.
Tänne on ollut mukava kirjoitella kivoja aiheita ja kaikennäköisiä mukamas viisauksia, mutta joskus elämä näyttää sen nurjan puolensa ja painaa nenän maata kohti.
Juuri tulin vaimoni perunkirjoituksesta. Tuli sinetti sille yhteiselolle hautajaisten ja muiden järjestelyjen päätteeksi, 40 vuotta yhteistä matkaa ja yhteistä elämän rakentamista on pyyhkäisty pois taivaan tuuliin.
Aikaa oli valmistautua, ei tullut yllätyksenä, mutta isoja ovat muutokset normiarkeen.
Teknisesti asiat järjestettiin niin hyvin kuin voi tehdä, ja kaikki asiat on sujuneet kyllä, eikä mitään yllätyksiä ainakaan vielä ole tullut.
Tässä on nyt se vaihe itsellä, mihin voisi soveltaa lentokoneessa olevaa ohjetta: laita happinaamari ensin itselle ja auta vasta sen jälkeen muita.
Oikein mukavaa ja työntäyteistä lopputalvea kaikille.
Talvinen tervehdys Suomen keskipisteestä tai ainakin likeltä sitä. Se alkaa olla vuoden eka kuukausi taputeltu, eikä jouluunkaan ole enää kuin 11 kuukautta.
Kävin kokeilemassa suksien luistoa 10 km:n verran. Huomenissa luvassa +5 lämmintä. Eikä kyllä ole koko talvena (tähän mennessä) tarvinnut pakkasen kanssa palella.
Työrintamalla on mukavan kiirettä. Urakanantajatkin ovat jotensakin ymmärtäneet, että ei se vaan koneyrittäjäkään pyhällä hengellä ainoastaan toimeen tule nykyisessä yhteiskunnassa. Toki aina on silti parantamisen varaa.
Tuossa kuulin ukkojen keskustelua kattopeltien hinnasta. Oli kysellyt pellin hintaa ja kauppias oli kehottanut vielä odottelemaan tilauksen kanssa. On pellin hinta tulossa alaspäin mukavasti vähän ajan päästä, että jos sitten tilattaisiin.
Pieni merkki ehkä parempaan päin, tiedä häntä.
Päivät pitenevät joka vuorokausi pikkasen, valon määrä lisääntyy ja lämpöä tulee myös lisää. Oikeen mukavaa kevättalven aikaa itse kullekin koneyrittäjä-kamraatille.
Tervehdys täältä Pirkanmaalta. Nyt on kelit olleet haastavat. Ojat ja joet virtaavat kuin huhtikuussa, routaa ei nimeksikään, ja lavettiautossa ketjut kiiltää.
Teiden hoidoissa on isoja eroja, toisilla alueilla sorapintaisia teitä hiekoitetaan niin sanotusti hiekkalaatikkohiekalla, ja toisilla alueilla käytetään kalliomursketta. Hakkuutyömaita täytyy nyt hieman valikoida kelien suhteen.
Julkisuudessa on paljon puhuttu metsien hakkuusta ja työn laadusta sekä näistä hiilinieluista. Tuossa oli haastattelu, missä todettiin suden vaikutusta metsien hiilensidontaan. En ole ennen tällaista kuullut. Mistähän näitä asiantuntijoita pulpahtelee🙈. Onkohan meillä tänä päivänä näitä asiantuntijoita vähän liikaa, osalla ei ole mitään vastuuta, mutta meillä yrittäjillä on. Pidämme pyörät pyörimässä.
Olemme viime aikoina joutuneet seuraamaan jatkuvaa arvostelua mediassa alaamme kohtaan. Hiilinielut ovat romahtaneet, osassa Suomea on korjuujäljen mittauksissa saatu huonoja tuloksia. Syytetään milloin mistäkin asiasta.
Välillä alkaa tulla rikollinen olo omassa työssä. Tuntuu että ei enää muisteta sitä, että metsillä on kuitenkin valtava merkitys Suomen hyvinvointiin. Metsien avulla on Suomi nostettu sotien jälkeen uudestaan jaloilleen. Metsänhoitomme taso on pitkään ollut maailman parhaasta päästä.
Metsäomaisuutemme arvo on noussut valtavasti sen mittaushistoriassa.
Mitä voisimme sitten asialle tehdä, että metsäalan arvostus saataisiin sille kuuluvalle tasolle? Tämä on hyvä kysymys, ja sitä meidän kaikkien on hyvä miettiä.
Me kaikki voimme tehdä omassa arjessamme sen, että hoidamme oman työmme sillä korkealla ammattitaidolla, mikä meillä on, ja kehitämme jatkuvasti omaa tekemistämme, sekä välillä hieman haastamme itseämme kysymyksellä, onko tehty työt osaamisemme tason mukaisesti.
Olisi tärkeää myös viestittää ihmisille niistä hyvistä asioista, mitä teemme luonnon hyväksi jokapäiväisessä työssämme. Esim. säästämme tärkeitä luontokohteita jatkuvasti hakkuiden ulkopuolelle, jätämme säästöpuita monessa eri muodossa, suojelemme vesistöjä, investoimme huomattavia määriä rahaa uuteen vähäpäästöiseen kalustoon ja paljon muutakin. Nämä tulee tehtyä osana arjen normaalia toimintaa eikä niin huomaa tekojen tärkeyttä ja markkinointi arvoa. Toki yrittäjällä on hyvin vaikea päästä isolle medialle näistä kertomaan, mutta ehkä yrittäjän paikka on kertoa näistä ainakin sosiaalisessa mediassa sekä siellä kuuluisassa Esson baarissa. Ehkä sitten isoon mediaan vaikuttaminen on meidän asiakkaidemme ja oman järjestömme tehtävä.
Vaikka meille tässä nyt hieman painetta tuleekin ulkoa päin, pidetään kuiten pakoputket punasena 😊
Ainakin täällä Lapissa luontoäiti hellii meitä hyvillä korjuukeleillä.
Hyvää alkanutta vuotta!
Kimmo Kulojärvi
Uusia kujeita tulevalle vuodelle
Hola keskisestä Suomesta,
Vanha vuosi on saatu pakettiin, ja on aika suunnitella uusia kujeita tulevalle vuodelle.
Ensimmäisenä tulee tässä mieleen tulevat eduskuntavaalit. Tähän asiaan meidän jokaisen pitää laittaa edes pikkuisen paukkuja tämän maan paremman hyvinvoinnin aikaan saamiseksi. Tämä nykyinen viherpesu on jotenkin saanut ihmiset puolelleen. Tuntuu siltä kuin millään muulla ei ole väliä, kunhan olemme kärkipäässä luonnonvarojen suojelussa. Mutta Suomessa on aina käytetty järkevästi ja kestävästi puuta, turvetta, ym. luonnonvaroja.
Mikä olisi asia, millä saataisiin ihmiset ymmärtämään nämä asiat. Suomessa ei ole ilmaston hätätilaa, eikä meillä olisi energiasta eikä sähköstä pulaa, jos päättäjät olisivat olleet järkeviä! Vihreys menee jo kansalaisten hyvinvoinnin edelle!! Olen puhunut.
Kuinka se vaan aina meinaa olla kiire ennen joulua.
Nykyisin tuntuukin siltä, ettei vuodessa ole yhtään päivää ilman, ettei tarvitsisi kiirehtiä johonkin tai jotakin.
Joulu on itselle aina ollut se hetki rauhoittua. Sitä aina yrittää vuosi vuodelta jotenkin kierrellä ja uskotella itselleen, ettei tänä vuonna ole aikaa rauhoittua ja antaa tilaa joulumielelle. Mutta joka vuosi se joulumieli kuitenkin lopulta löytää perille ja hyvä näin.
Aikomus olikin itsellä hankkia perinteen mukaan ja viime tipassa sitä joulumieltä aatonaattona ostosreissulla. (kuva liittyy vahvasti tapaukseen)
Toivotan teille kaikille hyvää ja rauhallista joulun aikaa.
Terveiset lumisesta Kanta-Hämeestä! Talvi on ottanut harvinaisen aikaisin otetta näillä leveysasteilla. Lunta on tullut päivittäin. Itsekin olen tehnyt kylätien aurausta ja jonkin verran pihoja päivittäin. Ja mikä myös harvinaista, ei ole tullut niitä menneen ajan Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia. Ne kun olivat silloin nuorempana hyviä potkukelkkakelejä.
Nyt kun lunta on kertynyt 30–40 cm, suksikelitkin ovat alkamassa Tammelan pururadalla. Jospa laduntekijätkin saisivat latupohjan tampattua. Täällä Tammelassa otetaan tuo ladunpohjan tekeminen varman päälle. Lumitykillä pitää tehdä vielä lisää lunta, jotta saadaan varmistettua hiihtokelien pysyminen mahdollisten nollakelien päivien varalle. Joku voisi ehkä ajatella, onkohan täällä päättäjillä kaikki kotona, kun runsaslumisena talvena tehdään vielä koneella lisälunta. Sähköäkin pitäisi säästää…
Rauhallista joulun odotusta ja suotuisaa tulevaa vuotta 2023!
Se on kohta taas vuosi lopuillaan, minne tämä aika oikein katoaa? Ehkä se aika kuluu nopeammin, kun on tätä puuhastelua, bisneksen teko on ollut tästä kaukana jo tovin aikaa.
Monellakin on ollut, että kun jaloillaan vaan pysyy, ettei ihan vielä tarvitse kirvestä kaivoon heittää. Joku se taannoin tuumasi Ilmailulaitoksen termein: ”Ei tämä enää ole mittarilentoa, tämä on taitolentoa!”.
Pienetkin toimijat ovat tärkeä lenkki tässä Suomen yritysmaailmassa. Monista pienistä se tulee ns. valtameri. Työtä tuntuu nyt kaikille olevan. Uskoa ja toivoa tulevaan vain tarvitaan.
Jokainen pyörä on elintärkeä tässä haasteellisessa toimintakentässä, jos yksikin puuttuu, toimitusketju katkeaa.
Syyskokous ja pikkujoulutkin pidettiin Lentiirassa talvisissa maisemissa. Henkilövalinnat on tehty ja uudet haasteet odottavat.
Alkaa olla tämä vähintäänkin erityislaatuinen vuosi 2022 kohta lopuillaan. Toivottavasti ei tule myllerryksien osalta minkään näköistä loppukiriä.
Onnitelen tähän kärkeen niitä yrityksiä ja yrittäjiä, jotka raapustivat nimensä konekauppapapereihin vuosi sitten tai aiemmin ja saavat nyt uusia koneitaan pihoihinsa. Arvonnousu on ollut kohtalaisen kova. Lähes kaikki muu onkin sitten tullut tuulettimen läpi.
Töitä on saatu tehdä koko vuoden kovalla tahdilla ja näyttäisi ettei suunta ole lainkaan hiipumaan päin, päinvastoin. Ja jos ennusteita yhtään uskoo, tällaisina jatkuessaan kelit ylläpitävät tahtia ja kestävät tehtaatkin varmasti pyörimässä. Toivoa sopii. Olisi toki hienoa huomata jossain välissä, että on tullut nostettua osinkoja, eikä vaan tuijotella paikallaan junnaavaa yrityksen tilin saldoa. Syysrospuutto siis loppui ennen alkamistaan ja keväinen ajoittui perjantain ja sunnuntain välille, saipahan huilata silloin kaksi päivää. Talvi on toki aina mysteeri.
Harvemmin urakointisopimuksiakaan useampaan kertaan vuoden sisään pitää tehdä. Tarvitsemme indeksiin sidotun sopimuksen työrauhan ja pitkäjänteisyyden ylläpitämiseksi. Loistavaan lähtötasoon sidottuna tietenkin. Typistyy muuten työviikko, kun kerran viikossa menee yksi päivä ensi viikon taksoja neuvotellessa.
Mites sie muuten jakselet? Onks siult kukaa kysyny? Kaikes tohinas sitä itekki unohtaa välil muilta kysellä, mut pitää vähä petrata. Ei sitä ikinä tuu liikaa varmasti kateltua muitten perään ja kyseltyä, et miten menee, kun osaa sitä taakkaa olla omastakin takaa. Ja toisaalta jos siusta tuntuu, et pitäis vähä haastella, ni ei se kyl mikää häpiä oo.
Kaikkea hyvää, onnea ja menestystä.
Eero Jurvanen
Tunnin junia vai tieverkkojen korjausta
Ei ole koneyrittäjän arki aina ruusuilla tanssimista, vaan se voi olla yhtä juhlaakin. Ensin oli liittokokous Lahes (meni aika hyvin, noin niiku omast miälest), sitten mahtava Lounais-Suomen Koneyrittäjien 50-vuotisjuhlallisuudet Oripäässä. Oli kerta kaikkiaan hyvät juhlat. Harmi kun ei pystytty juhlimaan ihan hatunjaolle asti.
Sain Oripäässä hyvän istumapaikan ihan kansanedustajan vierestä. Kysäisin siinä sitten, kumpia hankkeita hän pitää tärkeämpinä: tunnin ratoja vai alempien tieverkkojen peruskunnostusta. Arvatenkin radat veivät voiton hänen mielestään. Olin ihan eri mieltä. Ystävällisessä hengessä keskusteltiin.
Toivoin, että alkaisipa joukko kansanedustajia oikein pontevasti ajamaan alempien tieverkkojen korjausta.
Eipä tällä kertaa muuta.
Mukavaa syksyä tai alkavaa talvea. Kohta mennään taas valoon päin.
Viimeksi kun oli minun kirjoitusvuoroni, kesä oli aluillaan ja luonto vihreimmillään. Nyt on tilanne päinvastainen. Lauantaina vietetään vuoden harmainta päivää (erään miedon kansallisjuoman asemaan nousseen juoman mukaan) ja sunnuntaina isänpäivää. Se säästä ja ilmoista!
Olen mietiskellyt monta kertaa yrittämisen kannattavuutta ja kannattamattomuutta. Miltei jokaiseen yrittämiseen liittyy tuet, avustukset ja hankerahat. Paljon henkselien paukuttelua aikaan saanut polttoainetukikin on itikan pissi Itämeressä. 5 % polttoöljyostoista kolmen kuukauden ajalta. Jollekin se on 250 €, muutamille muutamia tuhansia. Prosentuaalisesti saman verran liikevaihdosta, muutama promille. Saahan sillä hyvällä tuurilla tankillisen tai pari polttoainetta koneeseen, mutta ei sillä ole mitään merkitystä yritysten taloudelliseen tilanteeseen. Kaikkia pilviin pompanneita kustannusten nousuja ei ole saatu siirrettyä täysimääräisenä eteenpäin asiakkaille. Samaan aikaan työntekijät vaativat kovia korotuksia palkkoihin, kun on eläminen kallistunut. Yrittäjää potkitaan molempiin polviin. Miten kauan tässä tilanteessa jaksaa taistella ja rimpuilla, joko löisi hanskat tiskiin ja rupeaisi oikeisiin töihin. Kuinka moni meistä uskaltaisi tai pystyisi tekemään tuon päätöksen? Monelle yrittäminen on kuitenkin elämäntapa ja siirtyminen palkkatyöhön on liian iso päätös.
Marraskuun ensimmäinen viikko on menossa loppua kohti ja mielessä on vielä edellisen viikonlopun Koneyrittäjien liittokokous Lahdessa.
Mukava oli jälleen tavata kollegoja ympäri Suomea ja vaihtaa kuulumisia, miten arki näinä aikoina urakoidessa menee.
Talouden taitoja niitä tarvitaan tämmöisinä aikoina koneyrityksissä niin maa- kuin metsäpuolellakin sekä turveyrittäjillä. Uskoa myös tulevaan, että hintatasokin nousisi ja työtämme urakantarjoajien puolelta euroillakin arvostettaisiin.
Me Koneyrittäjäthän olemme sitkeitä kyllä. Yritämme, vaikka kuinka olisi taloudellisia tai muita haasteita tiedossa.
Kun oman yrityksen puunkorjuupuoli on toistaiseksi tauolla ja kalustoa hallin pihalla, on se mahdollistanut yrittäjän itseensä panostamisen. Aamut ovat alkaneet lenkillä, kun on siltä tuntunut, ja mikäs parempi hetki miettiä ja suunnitella uusia urakoita.
Sitä helposti unohtaa itsensä, kun työtä on riittävästi, ettei jouda oikein muuta kuin rientämään savotalta toiselle. Mutta nyt voi sanoa, että tämmöinen väliaika on elämän parhaita hetkiä. Kooltaan pienen ja ketterän yrityksen etuja on, että tilanteisiin on jotenkin helpompi sopeutua.
Aikoinaan on tullut jossain haastattelussa sanottua, että koneyrittäminen on jatkuvaa muutokseen sopeutumista ja toiminnan kehittämistä hetken tarpeisiin sopivaksi. Tämäkään hetki ei tee poikkeusta, milloin sopeudutaan isoihin korjuumääriin, milloin hiljaisempaan hetkeen.
Koneyrittäjiin on hyvä kuulua, kun katsoo asioita näin järjestötoiminnassa mukana olevana ja on aktiivisesti oman alueen toiminnassa mukana. Siitä saa paljon irti oman yrityksenkin toimintaan ja tietotaitoa löytyy kaiken kokoisille yrityksille kyllä joka tilanteeseen.
Aikataulut, kiire, paine, stressi jne. Kaikkinensa elämme perin hullua aikaa. Yrittäminen, läheisten kanssa yhteinen aika vaikuttavat olevan koko ajan entistäkin hankalampi yhtälö.
Viimeiset kolme kuukautta tuntuvat hävinneen omasta elämästä tyystin sumussa etenemisenä, jatkuvan kiireen ja paineen saattelemana. Väistämättä useina hetkinä on mieleen tullut ajatus, mitä jos heittäisi tämän kaiken taakseen. Hyppäisi oravanpyörästä. Onko silloin ”luuseri”, vai voiko todeta, että on ollutkin fiksumpi kuin moni toinen ja antaa muiden jatkaa pyörän pyörittämistä. Siirtyisikin itse seuraamaan sivusta kuinka hiiret pyörää pyörittää.
Vastuu. Itsestä, läheisistä ja työntekijöistään, jotka ovat kuin perhettä. Miten heille käy, jos laitan hanskat naulaan. Tai miten heille käy. jos vaikka sairastun vakavasti.
Aikoinaan aloittaessani yrittäjänä tehtiin työtä myös kovasti, pitkiä päiviä, urakkatyötä rakennuksilla. Silloin, vähän päälle kaksikymppisenä oli valtava palo saavuttaa joskus tulevaisuudessa jotain suurta. Nyt 60 ikävuoden lähestyessä väistämättä tulee ajateltua, mitä tähän mennessä on saavuttanut vai onko saavuttanut mitään ja mitä on saavutettavissa tai tehtävissä. Kuinka kauan jaksaa tätä rumbaa ja mitä hitonmoisella reuhkaamisella voi saavuttaa? Mihin tämä maailma menee? Mitkä ovat nyt oikeat siirrot ja mihin rahkeet riittävät? Onko menettämässä toistamiseen asian, joka on joiltain osin kaduttanut?
Omien lapsien lapsuus ja yhteiselo isänä jäi vähäisemmäksi kuin olisin halunnut. Isänä arvostin kovasti perinteitä ja pidin suhteellisen tiukkaa perhekuria. Mutta ehkä juuri siksi lapsista on tullut jo varsin nuorina itsenäisiä ja elämäänsä vahvasti hallitsevia yksilöitä. Nyt, kun on isoisä tai pappa, niin kuin lapsenlapseni minua kutsuvat, toivoisin pystyväni antamaan heille jotain enemmän, kuin on ehkä pystynyt antamaan heidän vanhemmilleen.
Se, mitä elämällämme haluamme, on kuitenkin loppujen lopuksi omissa käsissämme.
Aamulla tai tänään lähdetään täältä Karjalasta kohti Lahtea liittokokoukseen. Töiltä ei mitenkään ennättäisi. On vain luotettava, että pyörät pyörivät ja työntekijät hoitavat työt ammattitaidolla päällikönkin poissa ollessa.
Lähes jokaisessa rekry-ilmoituksessa tai viimeistään työhaastattelussa, kysytään hakijan motivaattoreita.
Mikä sinua ajaa aamulla ylös sängystä? Mikä saa sinut iltapimeässä räntäsateessa vaihtamaan Beaveriin työpumppua tai 1110E lämppärin letkua?
Moni sanoo, että rahan takia, joku, että se on niin mukavaa, toinen, että on niin hyvä porukka. Joku saattaa sanoa, että ei oo muutakaan hommaa.
Kun oikein aletaan kaivaa, alkaa löytyä sellaisia asioita kuin perheen elättäminen, asuntolainan maksu, velipojan auttaminen ja lopulta löytyy arvot.
Kun tänne asti päästään, ollaan lähellä homman ydintä. Miksi jatkaa hommaa, jos siitä ei jää käteen muuta kuin paskaiset rukkaset? Jos rahat eivät riitä kaikkiin menoihin, kun kulut ovat nousseet? Parempiakin hommia olisi tarjolla muualla, mutta silti jokin saa sinut jatkamaan ja tekemään työsi hyvin.
Tästä kun jatkaa, päästään jo niin pitkälle, että alkaakin löytyä jo tosi isoja asioita. Yhdelle tärkeää on jatkaa isänsä työtä, toisen listan kärjessä on luonnossa liikkuminen ja siellä työskentely, kolmannelle top 1 asia on se, että näkee oman työnsä jälkeä ja että toiminnalla on jatkuvuutta.
Ylen aamuradiossa (Yle uutiset Pohjanmaa 17.10.2022) tuli eetteristä asiaa, kun toimittaja haastatteli nuoria agrologiopiskelijoita. He olivat kyllästyneitä maatalousalan negatiiviseen julkisuuteen. He kokivat, että alasta yritetään tehdä syyllistä ilmastomuutokseen. Opiskelijat kertoivat, että maatalousalalla toimijat tekevät koko ajan töitä tämänkin asian eteen ja että kerralla ei pystytä kaikkia muutoksia tekemään. Mutta näistä asioista ei kerrota missään, ainakaan valtamediassa. He myös olivat sitä mieltä, että maatalousalan ihmiset ovat vaatimattomia ja liian hiljaa alan kehityksestä ja hyvistä teoista ilmastotyössä.
Välittömästi tunsin sympatiaa metsäalalta näitä nuoria kohtaan. Työntekijäpulassa, vaatimusten kasvaessa entisestään toteuttajaportaassa, maaseudun autioituessa, pitäisi meidän alan toimijoiden vielä kantaa lisää vastuuta alan imagosta ja osata tuoda oikeanlaista viestiä metsän ja maaseudun puolesta. Tällainen “reppu” kun laitetaan nuoren yrittäjän tai kuljettajan niskaan heti työuran alussa kaiken muun paineen lisäksi, vähennetään onnistumisia ja huononnetaan meidän kaikkien onnistumista tulevaisuudessa.
Metsässä tai maataloudessa työskentelevän ei pitäisi joutua aamulla töihin herätessään miettiä oman työnsä oikeutusta.
Ihmisten mielipiteistä ollaan entistä kiinnostuneimpia ja niihin vaikuttaminen on nykyään helpompaa kuin koskaan. Mannerheimintiellä makaavan elokapinallisen kuvaama video tai iltauutisissa näytetyt kuvat aiheuttavat välittömästi reaktion. Ja kaikkien pitäisi ymmärtää, että se on juuri sen tarkoitus. Reaktion joko puolesta tai vastaan.
Tällainen toiminta on yleistä mielipidettä kalastelevaa ja polaarisuutta lisäävää. Kun monimutkaisesta asiasta tehdään yksinkertaista ja siihen esitetään yksinkertainen ratkaisu, kutsutaan sitä usein populismiksi.
Tämäkään asia kun ei ole yksinkertainen, mutta meidän pitää saada yhteinen ääni kuulumaan metsän ja maaseudun puolesta. Tulevan metsä- tai maatalousammattilaisen pitää pystyä tekemään työnsä positiivisella ylpeydellä ja hyvällä motivaatiolla.
On ollut railakas tekemisen meininki jo heti kesästä päästyä. Metsähaketta on saanut tehdä, toimittaa ja myydä sen, minkä rahkeet ovat antaneet myöten.
Kotimainen energiapuu on päässyt tapahtumien keskipisteeseen. Nimensä mukaisesti energiapuu on ladannut akkujaan aurinko-, tuuli- ja maaenergialla, eli kaikella voimalla ja energian lähteillä. Nyt se on valmis.
Energiapuu odottaa ottajaansa. Se on päässyt päivän lööppeihin saatavuuden, tuonnin, viennin ja jopa varkauksien valossa. Sen haluttavuus nousee samaan tahtiin hinnan kanssa. Siitä kuiskutellaan kylillä ja halutaan tietää jotain, mitä muut eivät vielä tiedä. Siinä on nyt sitä jotain, taikuutta, maagisuutta.
Ilta hämärtyy, valot sammuu, tulee pimeää … jännitys tiivistyy. Yhtäkkiä tuli syttyy palamaan! Liekki kasvaa, happi antaa lisää voimaa, tuli voimistuu hurjaksi roihuksi. Energiapuu astuu esiin. ”On sinun vuorosi loistaa!”
Viime päivinä olen joutunut kysymystulvaan ollessani yhteyksissä sisä-Suomeen. Miten siellä rajan pinnassa sujuu? Oletko valmiina, jos sattuu jotain odottamatonta rajalla? Onko laukut jo pakattuna, jos pitää lähteä evakkoon? En olisi uskonut koskaan joutuvani miettimään tämmöisiä asioita.
Toisaalta asun paikalla, missä rajoja on siirrelty vuosisatojen varrella useasti. Osapuolena ovat olleet Ruotsi, Venäjä ja Suomi. Pähkinäsaaren rauhasta vuodelta 1323 jatkosotaan 1944 on ollut useampi kahakka tällä välin. Meillä on puolitosissaan leukailtu, että milloin Venäjältä tullaan rajan yli.
Olen kuullut, että 75 vuoden välein ihmisillä on tapana järjestää isompia sotia. Ihmisen muisti on unohtanut sodan kauheudet tässä ajassa. Viimeisimmästä isommasta sodasta on kulunut 78 vuotta. Toivon sydämestäni, että tämä kansanviisaus ei pitäisi paikkaansa meidän kohdallamme.
Euroopassa on käynnissä täysimittainen sota, joka vaikuttaa elämäämme jo nyt todella paljon. Se on surullisinta, että yhteiskunnan heikoimmat yksilöt joutuvat kantamaan raskaimman taakan jo nyt vallitsevasta tilanteesta. Jos jotain hyvää tästä tilanteesta kaivamalla saa ylös, on se, että perusasiat ovat palanneet arvoonsa.
Toivoisin vielä itsekeskeisyyden vähenemisen ja kanssaihmisistä välittämisen tulevan muotiin ja jäävän ikuisiksi ajoiksi tavaksi toimia. Silloin ei maailmassa tarvitsisi kenenkään viritellä sotaisia ajatuksia naapureitaan vastaan. Näihin haaveisiin päätän tämän kirjoituksen. Toivottavasti järki voittaa, rauha saapuu ja jälleenrakentamisen aika alkaa.
Hyvää viikonloppua ja valoisia ajatuksia pimenevään syksyyn.
Nyt on sitten saatu päänavaus Euroopan unionin metsiä koskevaan sääntelyviidakkoon.
Vuoden 2030 jälkeen puu ei ole enää uusiutuvaa eli energiapuun korjuuta ei sitten enää suosita. Ainoastaan teollisuuden sivuvirrat luetaan uusiutuviin, mutta päätehakkuun oksamassaa ei.
Puun polttoa ei kielletä, vielä. Pahaa pelkään, että sekin päivä vielä tulee.
Kun ideologia on tarpeeksi vahva, niin biologia jää toiseksi.
Muutenkin tuntuu, että Suomea viedään kuin litran mittaa Euroopassa. Fortumin miljardit Uniperille ensin ja nyt Saksa aikoo kansallistaa koko Uniperin, missä menee 15 miljardia Kankkulan kaivoon.
Kaikkia kokouksia ei pidä käydä sähköpostin tai tekstiviestien välityksellä, jopa Teams olisi parempi.
Kesä on kääntynyt syksyyn ja illat alkavat olla jo aika hämäriä myös täällä pohjoisempana Suomea. Marjat on poimittu pakkaseen puolukoita luukuun ottamatta. Metsästyskausi on myös käynnistynyt ja hirvikärpäset ovat tulleet riesaksemme. Onneksi niistä ei ole kovin kauaa syksyllä haittaa.
Elämme jänniä aikoja, kun kuuntelee uutisia maailman tilanteesta. Ukrainassa käydään taisteluita, joita ei ymmärrä. Tuhotaan ja särjetään toisten kodit.
Meilläkin se näkyy kaikenlaisena puutteena tarvikkeista ja tavaroista. Suurimpana huolena lienee energian riittävyys lämmityksessä tulevana talvena. Joitakin vuosia sitten ajettiin mm. pellettilämmitystä omakotitaloihin sen edullisuuden vuoksi. Nyt se pelletti vaikuttaa kirosanalta. Vaikuttaa siltä, että pellettiä ei saa yksityinen omakotiasuja enää rahallakaan.
Hakkuukausi on kesän jälkeen alkanut kohtuullisella vauhdilla. Kuitenkin sitäkin varjostaa työntekijäpula. Töitä olisi, mutta ei ammattitaitoista kuljettajaa tahdo löytyä koneisiin. Ja sitten se kustannuspuoli meinaa karata käsistä. Kaikkien tarvikkeiden hinnat nousevat hurjaa vauhtia, eikä urakointihinnat pysy matkassa.
Näin vuoden vaihteen lähestyessä on taas valintojen aika. Liittokokous lähestyy. Toivottavasti sitten olisi positiivisempi mieli jokaisella ja elämän kulku seesteisempää sitten kevään tapahtumien.
Koneyrittäjät ovat kustannuspaineissa, mutta huomisenkin haasteisiin on pystyttävä vastaamaan. "Jos on yrittäjäksi lähtenyt, ainahan hakee ratkaisuja siitä, miten huomiseen päästään."
Kesällä tulee käytyä useissa kesäteatterissa. Harrasteteatterin toiminta on usein jonkun kylän yhteinen juttu tai jonkun muun tapahtuman rakentaminen. Lippu- ja kanttiinitulot käytetään usein kylän kehittämiseen. Tällaiset tapahtumat yhdistävät usein kylän tai pienen paikkakunnan väkeä.
Kesä tuo myös mökkiläiset paikkakunnalle, ja samalla saattaa hoitua meille yrittäjille työtilauksia. Tarvitaan kaivuria mökillä tai muita metsänparannustöitä. Töitä tarvitaankin ja euroja.
FinnMETKOssa on taas uutta nähtävää, ja on mielenkiintoista nähdä, mitä uutta on näytillä.
Tänä kesänä minulla oli mahdollisuus luksukseen, kun pääsin viettämään täyden neljän viikon kesäloman. Kiitos tästä kuuluu työntekijöillemme, joiden vastuulle uskaltaa jättää yrityksen arjen pyörittämisen.
Loma kului rakennushommissa mökkitontilla. Olemme rakentamassa saunatupaa sinne ja pitäisi tulla aika valmiiksi tälle syksylle. Sen verran olen tässä projektissa oppinut, että sitten kun tulee varsinaisen mökin teko, niin enpä taida vasaraa ottaa kouraan, vaan kerron jollekin (jos lompakko antaa myöten), että tuo sitten avaimet, kun se on valmis. Yrittäjän kiireiden keskellä rakentaminen on melko työlästä.
Me kerettiin käydä myös Etelä-Suomea katsomassa, kun vietiin pojan muuttokuorma Kotkaan. Hän aloittaa opinnot tässä kuussa ammattikorkeakoulussa. Pojasta tulee aikanaan peliohjelmointi-insinööri. Hänen opiskelupaikkaansa oli lähes 400 hakijaa ja aloituspaikkoja on 25. Kunpa metsäalallekin olisi tuommoinen tunku opiskelijoista, niin mikäs hätä meillä tässä olisi!
Hyvää alkavaa syksyä kaikille ja FinnMETKOssa varmaan nähdään!
PS. Tuossa otsikossa on pieni arjen viisaus. Olen monelle kertonut, kun he lomien jälkeen ovat hieman apeana palaamassa töihin, että älä sinä hättäile, lomahan on edessäpäin! Ensi vuonna.
Kesä on mennyt niin nopeasti ohi, ettei oikeastaan ole edes kerennyt huomata. Sitä on tullut edettyä päivä kerrallaan ja seuraten uutisia, mitä maailmalla tapahtuu. Tässä sitä varmaan on kaikki huomanneet, miten huonosti Suomikin on varautunut tällaisiin kriisitilanteisiin.
Olisi hyvä ollut vaan pitää maamme omavaraisena, ei tarvitsisi jännittää tulevaa lämmityskautta. Mutta siinä seuraavalle uudelle hallitukselle onkin pähkinää purtavaksi, miten nämä asiat saadaan korjattua.
Nyt jatkan pihasaunan piipun muurausta, jotta ei tarvitse enää käyttää sisäsaunaa ja sähkökiuasta!
Heinäkuu häämöttää loppuaan ja elokuu sekä elonkorjuu on taas ajankohtaista. Tälläkin viikolla oli mukava maakunnassa liikkuessa todeta viljakasvustojen olevan kohtuu hyvällä tolalla, jospa sieltä niitä leipään ja etenkin panimoteollisuuteen tarvittavia raaka-aineita syntyisi.
Itselle tämä kesä on ollut hyvinkin työntäyteinen ja vapaa-aika on ollut melko kortilla. Siksi syksyn läheneminen alkaa lämmittää ja virkistää mieltä. Nimittäin aktiivisin osuus ainakin omaan harrastukseen liittyen alkaa lähestyä, kun metsästyskausi kaveriporukoilla saadaan käyntiin.
Muistakaa harrastaa tai muuten levätä, sillä työt ei tekemällä lopu.
Teemu Myller, kuvassa mehtuukaverin kanssa iltalenkillä
Näin kesällä tuntuu, että työt häiritsevät vapaa-ajanviettoa. Kesäiltoina ja viikonloppuisin on runsaasti erilaista ohjelmaa tarjolla.
Edellinen viikonloppu meni mökillä, kun kaverit olivat kylässä. Kävimme veneilemässä, vaikka olikin vähän sateinen lauantaipäivä. Silti oli mukava katsella järveltä päin Pirkanmaan järvimaisemia. Keskiviikkoiltana kävin vaimon kanssa Särkän kesätansseissa Punkalaitumella. Tanssia tahditti Eija Kantola. Iltameno tänä torstaina on Esakallion kesäteatterilla Somerolla, jossa esitetään musikaali ”Satumaan kuningas Reijo Taipale”. Tulevalle viikonlopulle on tiedossa kaverin syntymäpäiväfestivaalit.
Sitten vielä täällä Lounais-Hämeessä Forssassa on Kuninkuusravit 29.–31.7.
Hyvää kesän jatkoa kaikille ja nauttikaa kesän tapahtumista!
Siinä se kesä kuluu kohti syksyä, ei mahda mitään. Onneksi Suomessa on näitä eri vuodenaikoja, niin on jokaiselle jotain.
Mansikat on kohta pakkasessa ja pottukin on tulossa. Ainakin vartta kasvaa, jos ei muuta.
Työllisyystilanne Kainuussa näyttää hyvältä. Metsävarastot on ajettu tyhjiin ja tuoretta tavaraa tarvitaan. Polttoaineetkin hieman tuli alas. Arvokasta on se vieläkin.
Me yrittäjät olemme sitkeitä, helpolla ei anneta periksi. Vastuksia ja haasteita on riittänyt. "Jotain samaa meis on."
Nauttikaa kesästä ja pitäkää huoli lähimmäisistänne.
Hei helteisen Suomen maan koneyrittäjät, näyttäisi jo hieman kelitkin tasoittuvan.
Toivottavasti kaikilla on ollut aikaa nauttia hyvistä keleistä myös hieman lomaillen.
Haasteet kustannuksien nousun suhteen tuntuvat jatkuvan ja tulevaisuuden näkymätkin vaikuttavat vähintään epävarman oloisilta, korkojenkin alkaessa jo nousta. Pistää itselläkin miettimään omia hankintoja ja niiden vaikutuksia tulevaisuuteen. Syytä siis pistää vyötä tiukemmalle ja varautua, jos alkaakin kovemmin vastustamaan.
Haluan toki uskoa hyvään valtakunnalliseen ja maailmanlaajuisen johtajuuteen ja siihen, ettei edes vain vähän pahemmat skenaariot toteudu. Onneksi on Koneyrittäjien liitto olemassa, jonka kautta pystymme vaikuttamaan jopa valtakunnan tasolla.
Nuoret koneyrittäjät, tulevaisuuden tekijät ja pyörittäjät. Heille voisimme alkaa järjestää tapahtumia ja retkiä, jotta saisimme heidät aktivoitumaan enemmän liiton toimintaan. Suunnitteilla on jo toki asioita, jotka ovat hieman siirtyneet koronan takia. Lähinnä toivoisinkin, että heitä pyrittäisiin aktivoimaan kokeneemman jäsenistön kautta. Itse käytän houkuttimina sitä, että meillä on samat haasteet, olemme saman henkisiä ja verkostoituessa meistä on tukea toisillemme.
Itä-Savon alueella kuten varmaan koko Suomessa on viikon ajan ollut kova helle, jopa yli 30 asteen lämpötiloja on mitattu. Juhannus meni ja oli mitä mainioin säiden puolesta. Muutenkin palattiin koronaa edeltävälle ajalle, väki liikkui jo ihan kivasti.
Koneyrittäminen onkin ollut tosi kiivasta helmi–maaliskuun vaihteesta alkaen jatkuen ainakin meillä koko kesän ajan ja näillä näkymin loppuvuodenkin odotukset ovat korkealla. Onpa asiassa myös varjopuoli, kustannusten nousun vuoksi kannattavuus ei työmäärien kasvaessa ole kasvanut. On käynyt jopa päinvastoin, mikä kylläkin ihmetyttää, omalla työuralla ei tämänlaista ole vastaan tullut.
Työntekijät alkoivat viettää lomiansa, osa on töissä, kalusto osittain koko kesän käytössä. Se aiheuttaa yrittäjille jonkin verran työtä, kun joutuu koko ajan valvomaan henkilöstön perään, siirtoja yms. Oman loman vietto ei ainakaan helpotu. Itsellä onneksi on viikon katkos reissun muodossa tiedossa.
Meillä Itä-Savon Koneyrittäjissä on oltu tänä vuonna aktiivisia. Kävimme porukalla Uumajassa ja vähän muullakin Ruotsissa, heinäkuun lopussa meillä on kesätapahtumana Suvi Teräsniskan konsertti-ilta ja onhan se FinnMETKOkin syksymmällä. On mukavaa viettää porukalla aikaa. Onhan meillä täällä paljon muitakin tapahtumia kesällä. Nautitaan kesästä kaikki. Uskon, että töitä saa taas syksyllä tehdä ihan riittävästi.
Kesä on kauneimmillaan. Luonto on vihreimmillään ja yöt valoisimmillaan. Tätä on odotettu koko pitkä talvi. Kesän vihreyden huomaa yleensä vasta sitten, kun katselee syksyllä valokuvia kesän tilanteista ja tapahtumista. Muistakaahan ottaa edes muutama vapaapäivä keskelle kesää. Kun istuu valoisassa kesäillassa miljoonan hyttysen ininää kuunnellen ja tyyntä järven pintaa katsellen, tulee väistämättä mieleen, että kannatti se kylmä ja pimeä talvi kärsiä. Tuntuu hetken ”velatkin saatavilta”.
Nyt tästä vihreydestä, valoisuudesta ja lämmöstä kannattaa nauttia!!
Toimintaympäristömme vaikuttaa siihen onko huomenna töitä, missä niitä on vai iskikö vapaapäivä. Yritys tai yrittäjä ei useinkaan pääse vaikuttamaan riittävästi siihen millainen työtilanne on seuraavan kuukauden aikana ja tästä seuraa tietenkin toiminnan huono ennustettavuus.
Työntekijälle pitäisi pystyä kertomaan, onko ensiviikolla mikä vuoro, ja kahden kuukauden päähän pitäisi tietää kannattaako lapsille varata hoitopaikka kesäksi vai onko isä tai äiti itse kotona.
No riippuu siitä, onko niitä kesäkelin tukkileimikoita tai onko se tehdas käynnissä tällä viikolla.
Tuotantoyksiköiden (siis sahojen ja tehtaiden) suureneminen johtaa väistämättä siihen, että syntyy jonoilmiö. Keulilla ajaja kun hidastaa tai kiihdyttää, hännillä tulijat tekevät saman moninkertaisesti.
Erityisesti tämän saavat kokea puutavara-auton kuljettajat ja konekuskit. Eilinen ohje korvataan tänään kokonaan uudella ja taas menivät suunnitelmat ja työjärjestykset uusiksi. Tarvittaisiin vielä nykyistä parempaa kommunikointia toimijoiden kesken, terminaaleja ja varantoa.
Asiakas, jolle oli luvattu kuuma ketju korjuussa ja kuljetuksessa, istuu kuninkaana yhden asian päällä, nimittäin NPS-luvun*) päällä. Tämä asiakas ihmettelee, miten on mahdollista, että juuri eilen sovittu asia muuttuikin yön aikana niin, että se kone ei tullutkaan, ne puut eivät lähteneetkään laanista tai se korjuu ei alkanutkaan. Koska tämä asia ei usein johdu niistä, jotka sen joutuvat asiakkaalle selvittämään, jää se usein selvittämättä. Ja asiakas antaa huonot arvosanat, kun ei ole mielestään saanut sitä, mitä luvattiin. Usein tekijät eivät edes tiedä, mitä oli luvattu.
Kasvavat korjuu- ja kuljetusmäärät edellyttävät, että homma saadaan toimimaan vielä nykyistä paremmin. Tämähän on tietenkin kaikkien tavoite. Saada nykyinen yrittäjä-, kuljettaja- ja kalustopotentiaali tasaisempaan käyttöön. Tämä mahdollistaa sen, että kuljettajien työ on ennustettavampaa, tasaisempaa ja sitä kautta kiinnostavampaa ja niin tulevaisuudessa metsäalalle riittäisi tekijöitä.
Hyvää kesää kaikille ja onnea valmistuneille. Nuorissa on tulevaisuus!
Pasi Mikkonen
*) NPS-luvulla mitataan asiakkaiden käyttäjäkokemusta ja asiakastyytyväisyyttä. Asiakkailta kysytään samaa kysymystä, esimerkiksi "Kuinka todennäköisesti suosittelisit yrityksen palvelua ystävillesi ja kollegoillesi?". Arvostelijoiden (en suosittelisi) prosenttiosuus vähennetään suosittelijoiden prosenttiosuudesta ja näin saadaan NPS-suositteluindeksiluku.
Haasteesta toiseen
Kevät se vaan etenee mukavasti.
Viime viikonloppuna risteiltiin puheenjohtaja neuvottelupäivillä Tukholmassa ja mietittävää jäi reissusta paljonkin käsiteltyjen asioiden osalta.
Itselleni neuvottelupäivät olivat ensimmäiset, kun koronan vuoksi päivät peruuntuivat edellisenä vuonna.
Mikäli teollisuudella on puun tarvetta kotimaan korjuusta tulevaisuudessa enemmän, kuten on uutisoitu n. 10 miljoonasta motista, olisi se meille koneyrityksille hyvä lisä työtä, mutta olisiko se vain työtä? Nyt olisi koneyritysten hyvä pitää puolensa korjuuhintojen osalta, ettei se olisi pelkästään sitä työtä lisää, vaan myös euroja viivan alle. Koneiden käyttöastekin saataisiin oikealle tasolle hakkuumäärien lisääntyessä eikä kalustossa ylikapasiteetin hankkimiseen olisi tarvetta. Nykyisen kapasiteetin saisi kunnolla hyödynnettyä ja tulostakin toivottavasti jokainen yritys tehtyä. Toteutuuko hakkuumäärien lisäys, se jääkin sitten nähtäväksi.
Metsäenergiapuolelle tuntuisi tulevan kapuloita rattaisiin, ”EU parlamentin ympäristövaliokunta: metsäenergia ei ole enää uusiutuvaa”. Tämä uutisointi kyllä pomppasi silmiini, mitä se sitten on? Siinä onkin sopivasti pohdittavaa, kuinka se uhkaisi metsähakkeen käyttöä ja energiaomavaraisuuttamme metsäenergian osalta. Jotenkin vaikuttaa, että nyt mennään vain haasteesta toiseen.
Mukavaa kesän alkua ja muistetaan nauttia kesästä.
Maailman politiikkaa ja arkipäivää - on sittemmin kirjoitettu niin, että kotimaisen metsähakkeen arvostus on lähtenyt huimaan nousuun. Nousuun ovat lähteneet myös inflaatio ja korot. Miten käy kantohinnan? Saadaanko nousut siirrettyä lopputuotteen hintoihin? Entä jos energiapuuta ei saada riittävästi korjattua? Mitä sitten käytetään?
Tänään perjantaina hyppäämme laivaan ja matkaamme puheenjohtapäiville Tukholmaan.
Kevät ja koronakurimuksen syövereistä vapautuneet suomalaiset rientävät rinta rottingilla erilaisiin tapahtumiin. Niin minäkin aloitan täpinöissäni aamulla messumatkan kohti Maxpoa Hyvinkäälle. Poikkeuksellisesti tällä kertaa messumatka suoritetaankin yrittäjäkollega Maurin kanssa junalla. Päivästä muodostuu pitkä: aamulla 4.58 lähtö Joensuusta ja iltamyöhällä puolen yön aikoina takaisin Joensuuhun. Olemista liiton osastolla ja tietenkin onhan myös ehdittävä tutustua messuihin. Hyvä, että meitä valiokunnan jäseniä on useampi päivän aikana paikalla, pääsee välillä vapautumaan ja tapaaman osastoilla tuttuja kauppiaita ja yrittäjiä. Tuli tavallaan tehtyä messukaupatkin. Kuorma-auto, siis Sisu-kaupat vahvistettiin sopivasti messujen aikana. Ei niitä kyllä kannata erityisemmin kuuluttaa ja henkseleitä paukuttaa. Löytyi sellainen sopiva pitkään hakusessa ollut käytetty varsin pienillä kilometreillä kiusattu yksilö. On telivetoa napaperillä, tiehoitovarustusta ja koukkulaitetta yms. herkkua. Ja tietysti, maailmaa pelastetaan mukamas pienemmillä päästöillä. No, pitkästä aikaa on tehty tälle vuodelle investointeja muutoinkin. Ei ne tällaisella pikkuyrittäjällä tietysti mitään ihmeempiä ole, mutta eteenpäin on eläväisen mieli. Vaikka maailman meno on epävarmaa monessakin suhteessa, meidän yrittäjien pitäisi pystyä uskomaan parempaan ja toimimaan sen mukaisesti. Investointeja joutuu harkitsemaan tarkoin, mutta hankinnat on jossakin vaiheessa tehtävä. Kynnet olisi teroitettava silloin, kun vielä ei nousu välttämättä ole aivan ovella. Ajoitus onkin iso asia, onnistuuko.
On tämä kyllä melkoista menoa. Jokakeväinen urakkalaskenta, ”urakkakiima”, kuten asiaa olen ilmaissut. Tuntuu, kuin kaikki maarakentajat olisi heränneet talviunilta, kuin karhut konsanaan. Kiire täyttämään talven aikana huvenneita kassavarojaan, että taas selviää seuraavasta tulevasta talvesta. Siinä onkin usko koetuksella, kun ns. kakkossijoja (tosin muutama heikompikin) tulee toinen toisensa perään. Yrittäjäkollegoiden tarjoukset ovat mitä mielenkiintoisimpia. Tarjoukset kertovat paljon yritysten sielunelämästä, strategioista, taloudesta ja useista muistakin asioista yrityksissä. Väistämättä alueensa yritykset oppii tuntemaan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Paljon saa tehdä laskentaa ja tarjouksia saadakseen kauden työt kunnolla alkamaan. Joensuun ratapihalla rakennetaan edelleen, mutta ahne kun on, lisää pitää saada. Aamulla tuleekin työmaa tarkastettua junan ikkunasta katsellen. Hiljaista on vielä siellä viiden aikoihin.
Kyberhyökkäys…disinformaatio. Kyllä, meidänkin yrityksessämme viikon alussa maanantaina koettiin suora venäläisten disinformaatio isku. Mari-sihteeri huuteli aamulla; ”tulehan katsomaan mitä sähköpostiin on tullut”. No, niin mitä?
Naapuri, niin…Venäjä tai sanoisiko venäläinen disinformaatio-osasto oli lähestynyt yritystämme kertomalla varsin runsailla erittäin epäinhimillisillä kuvilla eri tavoin surmatuista, raiskatuista ja silvotuista ihmisistä. Kerrottiin seikkaperäisesti natsismista ja kuinka natsit tekevät näitä karmeita tekoja. Kovasti vaan tuolla naapurilla näyttää olevan tapana kertoa omat tekemisensä muiden tekeminä. Tässä tapauksessa olikin mentävä toisen maailmansodan ajanhetkeen. Kaikki kuvat ja tarinat oli repäisty tähän päivään ja Ukrainaan. Naapurilla on siis ajan ja paikkojen käsityskin varsin erilainen kuin meillä täällä lännessä. Tämä naurattaa…”lännessä” ja väistämättä tulee mieleen Vilperin perikunnan laulun sanat:
Tulin paratiisiin länteen,
Maatöihin rantaan Päijänteen.
Löysin paikan niin taivaisen,
Sieltä sain mä aamiaisen.
Ja ne lauloi:
Tervetuloa länteen, Andrej,
Hanttihommiin meidän landeen.
Tämä on tie taivaankanteen,
Tämä on tie vapauteen.
Asemalta Vainikkalan
Minä säästin, tulin jalan.
Kuulin oudon maammelaulun
Asuntooni taakse halkovajan,
Kun ne lauloi:
Tervetuloa länteen, Andrej,
Hanttihommiin meidän landeen.
Tämä on tie taivaankanteen,
Tämä on tie vapauteen
Hyvin voin täällä jossain
Hyvinvointivaltiossain.
Eihän mulla ollut mitään,
Silti vielä joskus katson itään,
Kun ne laulaa:
Tervetuloa länteen, Andrej,
Hanttihommiin meidän landeen.
Tämä on tie taivaankanteen,
Tämä on tie vapauteen.
Politiikkaa ja historia on kiinnostavaa. On tunnustettava, että tämä meidän Suomemme lähihistoria, vuoden 1900-luvun alusta vuoteen 1991 on ilmeisesti jäänyt analysoimatta tarkemmin päättäjiemme osalta. Päättäjät on eläneet todellakin sirpin ja vasaran alla aina tähän asti. Nyt on lopultakin silmät auenneet Venäjän toimiin. Valitettavan myöhään.
Kävihän se naapuri tarkastamassa Kesälahden ja Parikkalan tienoilla helikopterillaan, onko ne Suomen tankit jo asemissa rajan tuntumassa. Lieneekö käyneet tarkastamassa Parikkalassa Jormakan Mikan terminaalia, josko ne on ne tankit sinne ryhmitetty. Perhepiirissä on tämä puolustustahto ja isänmaallisuus myös nostanut myös päätään. Monenlaisia skenaarioita on pohdittu aikansa kuluksi, aivan, kuin ei muuta pohdittavaa olisi. On tullut myös varmistettua oma sijoittuminen kriisitilanteissa. Kokardeja, kunniamerkkejä armeija ajoilta ja AUK-ristejä kiillotettu. Tarkastettu, että patruunoita riittää tosipaikan tullen. Pelkoa, ennakointia, läheisistä huolehtimista vai mistä lieneekään merkki. On todettava tapahtuneesta, että kuinka kalliiksi voi tulla meille suomalaisille naapurivaltio Venäjän paapominen ja hyvittely erilaisin poliittisin ja kaupallisin toimenpitein. On edellisessä ironiaa ja vähän huumoriakin, mutta hyvä välillä päästellä. Ja kyllä, kannatan Natoon liittymistä.
Useiden koneyrittäjien ja muidenkin kanssa on keskusteltu hetkestä, ajankuvasta, tulevaisuuden näkymistä.
Valitettavasti suurella osalla on iso epävarmuus yrityksen tulevaisuudesta, työnhinnoittelusta, sukupolven vaihdoksesta, yrityksen myyntikuntoon saattamisesta ja monista muistakin seikoista.
Maarakennusalalla tilaajat, kunnat, kaupungit, liike-elämän toimijat, teollisuus eivät tunnu tuntevan sanaa ”indeksiehto”. Tarjoukset on tehtävä lähes sokkona, kun tukkurit eivät pysty sitomaan tarjoamiensa materiaaleja kuin parhaillaankin kuukaudeksi. Tilaaja ei taas puolestaan hyväksy urakoitsijan asettamia omia ehtoja, kuten esim. indeksiä. Jos teet tarjoukseen vähänkään jotain muuta, kuin on pyydetty tarjoustasi ei hyväksytä. Out, olet ulkona. Tarjousten käsittely julkisella puolella on hidasta. Nopeimmillaankin tarjouksen päätöksestä työn aloitukseen kestää kolmesta viikosta kuukauteen, ennen kuin työt voi aloittaa.
Paikallisen ammattioppilaitoksen Riverian ja naapurijärjestön INFRA ry:n, Joensuun kaupungin sekä Karjalan Koneyrittäjien kanssa on pidetty kevään aikana kokouksia, jossa on pohdittu nuorien ammattiin valmistuvien maarakentajien harjoittelu mahdollisuuksien parantamisesta. Yleisestikin koulun, urakoitsijoiden ja tilaajien yhteistyön kehittämisestä alan hyväksi. Syksyllä keskustelu jatkuu ja tavoitteena on saada pilottiurakka käyntiin 2023, jossa näitä harjoittelumahdollisuuksia toteutetaan.
Oppilaitoksiin on tehtävä pitkäjänteisesti ja oikeaan hetkeen suunnattua markkinointia alastamme. Tulevalla viikolla työmaalla vierailee maarakentamisesta kiinnostuneita kahdeksasluokkalaisia Joensuun Kauppakamarin ja Riverian järjestämässä tilaisuudessa. Pääurakoitsijan NRC Groupin puolelta esittelyyn osallistutaan myös ja saamme varmasti nuorille rautaisannoksen tietoa maarakentamisesta. Toivottavasti sieltä aikanaan tulee lisää uusia päteviä ammattilaisia.
Ollaan ylpeästi rakentamassa Suomea vieläkin paremmaksi paikaksi elää.
Olin ensimmäistä kertaa junamatkalla tällä maaperällä. Jännitin hieman käytäntöä lipun tarkastuksessa, seurueellamme oli yksi lippu. Konduktööri tarkasti lipun ylimalkaisesti, ei katsonut, kuinka monelle se oli ostettu. Minulta lippua kysyttäessä osoitin seurueemme jäsentä, jolla lippu oli. Konduktööri viittasi kämmenellä, että näin on hyvä. Ajattelin mielessäni, että täällähän on rento meininki. Suomessa asia olisi selvitetty perinpohjaisesti.
Juna oli siisti ja matka sujui hyvin perille. Asemalta siirryimme taksilla näyttely alueelle.
Näyttelyyn sisälle meno kävi sähköisellä lipulla. Alueella oli jo aamusta paljon kansaa paikalla. Ensisilmäyksellä pisti silmään, että näyttelyyn oli lähdetty koko perheen kanssa. Nauru ja iloinen puheensorina täytti alueen ja osastot. Ympäröivän maailmantilanne ei näyttänyt masentavan tunnelmaa. Kauppaa näytettiin käyvän ja koneita tutkittiin tarkoin. Olisiko johtunut pitkästä tauosta edelliseen näyttelyyn?
Korona-aikana näyttely oli jäähyllä. Kun itse menin tarkemmin tutustumaan johonkin osastoon, heti tultiin palvelemaan ja kysymään, miten voisivat olla avuksi. Kielimuurikaan ei ollut esteenä. Minä sönkkäsin minun huonoa rallienglantiani ja asia tuli monesti selväksi. Monilla osastoilla oli myös suomen kielen taitoisia paikalla.
Messualueen ruokatarjoilut olivat monipuoliset ja runsaat. Meillä Suomessa on vielä opittavaa tällä saralla. Hiiligrillissä kypsyi monenlaista lihaa ja kasviksia. Tämä oli todella positiivinen yllätys. Paluumatkalla ei nälkä pääsyt heti yllättämään.
Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisihan sitä voinut jäädä samalla reissulla tutustumaan Tarttoon ja viettää lomapäivän sielläkin.
Mutta kun sitä on hätäinen amatööri, niin ei kun kiireellä tuuliseen ja tuttuun Tallinnaan. Jos ikä toisi joskus kokemusta ja jäisi turha hötkyily pois, sitä voisi nähdä uusia paikkoja ja tavata mukavia ihmisiä.
Minulle jäi eteläisestä naapurimaan kansasta positiivinen ja elämään positiivisesti suhtautuva kuva.
Suosittelen menemään messuille ensi keväänä ja hankkimaan elämäniloa ja mukavia muistoja itsellekin.
Viime kirjoituksen jälkeen on maailma muuttunut olennaisesti. Järjetön sota vaikuttaa koko Eurooppaan ja myös meille Suomeen. Orastava talouden nousu on vaihtunut isoon epävarmuuteen. Materiaalipula ja hintojen nousu aiheuttaa kipuilua myös meidän yrittäjissämme. Nyt pitää olla tarkkana sopimusten kanssa, että saa kustannukset siirrettyä asiakashintoihin.
Venäjän energiasta luopuminen antaa toisaalta mahdollisuuksia meille, mutta samalla hintojen pitää nousta, että se myös kannattaa. Olisi toivonut, että hallitus olisi ottanut selkeän linjan myös turpeen suhteen, nyt ollaan välitilassa. Harva summassa lähtee turvetta nostamaan. Ensi talvi voi olla mielenkiintoinen, riittääkö polttoaine?
Varmasti ainakin hinnat nousevat, nyt ei saa liian halvalla myydä. Mennyt aika on näyttänyt, että liittoa tarvitaan ja myös tuleva usvainen näkymä tukee sitä, että meitä tarvitaan. Nyt taas pidetään liittovaltuusto livenä, mukava nähdä luottamushenkilöitä paikan päällä. Ansioituneita henkilöitä muistetaan valtiollisilla kunniamerkeillä, onnittelut heille.
Eipä nyt tule varhaista kevättä, Alavudella vielä puoli metriä lunta, mutta kyllä sieltä vielä tulee, kun malttaa odottaa. Hyvää kevättä kaikille!
Parin kuukauden aikana on tapahtunut asioita, joita ei olisi uskonut Euroopassa enää tapahtuvan. Venäjän valloitussota, jonka piti olla läpihuutojuttu, 3–4 päivää niin Ukraina olisi alistettu. Toisin kävi, Ukrainassa tiedettiin odottaa, mitä tuleman pitää, ja oltiin valmistauduttu Krimin valtauksesta asti lännen avustuksella.
Suomi joutui talvisotaan ihan samalla lailla, ilman syytään, Mainilan laukauksilla saatiin Suomesta hyökkääjä. Samat raakuudet ja sotarikokset ovat näköjään Venäjän armeijalla tapana kuin jo isovihan aikaan, kun suomalaiset häpäistiin ja lähes hävitettiin täältä kotiseuduiltamme.
Se äkkinäinen muutos, mikä on nyt kansan keskuudessa tapahtunut, on kyllä suomalaisten mittapuulla nopeaa. Nimittäin Nato-jäsenyyden kannatus on noussut kohisten. Sanottiin sotien jälkeen, että ”ei koskaan enää”, eikä yksin. Tämä järjetön tuho saattaa tulla kyllä eteemme jonakin päivänä itsestämme riippumatta, jolloin paras turvamme olisi juuri Nato-jäsenyys.
Sen verran tämä liittyy kyllä koneyrittämiseen ja yritystoimintaan yleensä, että ulkomaisten sijoitusten ja investointien tuleminen tänne Suomeen nykytilanteen vallitessa näyttää aina vaan huonommalta. Ulkolaisten silmin, kun ollaan ihan Venäjän naapurissa ja pitkä yhteinen raja, jopa lomamatkalle tuleminen on jo heidän mielestään riski puhumattakaan isoista ja pitkäaikaisista investoinneista.
Tätä ei aiemmin ”yleisten syiden” vuoksi olisi voinut näin julkisesti sanoa, mutta nyt sanon: kun saadaan vietyä tämä Nato-jäsenyysprosessi loppuun, otan kännin. Kaikki eivät varmaan tiedä, että en juuri alkoholia käytä.
Muistetaan nauttia jokaisesta rauhan päivästä, mitä saamme viettää, ja oikein hyvää viikonloppua kaikille täältä Satakunnasta.
Koronasta oltiin pääsemässä, tuli isommat murheet. Olemme varmaankin kaikki miettineet, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Kun katsoo karttaa, Ukraina ei ole kaukana meistä. Täytyy toivoa, että sota päättyisi nopeasti. Haavoja joka tapauksessa jää. Meidänkin on yritettävä mennä eteenpäin, ja sopeutua tähän maailman muutokseen.
Koronan aikaan tuli komponenttipula, ja se näyttää jatkuvan. Raaka-aineiden hinnat nousivat aika jyrkästi. Nyt on paljon puhuttu energiaomavaraisuudesta. Meillä on monta tuulivoimahanketta, jotka tuovat työtä koko konekentälle. Toivottavasti tuo turve ei ole unohtunut. Nyt on energiapuulla kysyntää, energiaa me tarvitsemme eri muodoissa.
Tuossa pari viikkoa sitten tankkasin lavettia, taisi hinta olla 2,25 euroa/litra. Rupesin oikein miettimään meidän koneyrittäjien ammattikuntaa, saammeko siirrettyä esim. tämän polttoaineen hinnankorotuksen taksoihin täysimääräisenä. Ollaan liikkeellä traktorilla, kaivurilla tai muilla koneilla, energiaa kuluu.
Ehkei meillä ole paluuta vallan äkkiä pari vuoden takaiseen energian hintaan. Täytyy lainata edesmenneen muusikon Riki Sorsan laulun sanoja, haaveissa vainko.
Tällä viikolla olisi riittänyt kirjoitettavaa useasta eri aiheesta. On maailmanpolitiikan koukeroita, urean riittämättömyyttä moottoreihin ja kantojen nokkaan, jne.
Tällä kertaa kirjoitan kuitenkin siitä, mikä päällimmäisenä mielessä on. Pari viikkoa sitten yhdistyksemme hallituksen jäsen Sauli Veittikoski joutui liikenneonnettomuuteen työtehtävissä. Hän menehtyi saamiinsa vammoihin.
Sauli oli pidetty mies meidän porukassa. Hänen kanssaan oli helppo raatailla asiasta ja myös asian vierestä. Yhdessä käymistämme reissuista ei huumoria ja naurua puuttunut.
Tämmöiset murheelliset tapahtumat laittavat vängällä miettimään tarkemmin elämän ja arjen perusasioita, että mikäs meillä nyt onkaan tärkeimmät asiat tässä omassa taivalluksessa.
Lähetänkin syvän osanottoni Lapin Koneyrittäjien puolesta Saulin perheelle ja lähipiirille, myös tämän perjantain ajatuksen kautta. Olette ajatuksissamme.
Tässä varmaan jokainen meistä mietiskelee viimeisen kahden viikon aikaisia tapahtumia maailmassa, niin minäkin. Myös mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Äkkiä tuli ilmi meidän huoltovarmuutemme, miten heikolle tasolle se on päästetty. Tähän heräämiseen tarvittiin sotatila Euroopassa.
Myös nämä äkilliset polttoaineiden hinnan nousut ovat meidän kaikkien haasteena.
Mutta eipä jäädä murehtimaan, vaan suunta ylöspäin ja yhteen hiileen puhalletaan!
Matti Siikki
Kohtuus
Terveiset Kaakkois-Suomesta!
Nimeni on Eero Jurvanen ja asun Lappeenrannassa. Kotoisin olen pieneltä paikkakunnalta, Savitaipaleelta. Ikää on kertynyt 35 vuotta. Olen työnteon glorifionnin opin saanut maitotilan poika. Koulujakin käynyt ihan Mikkelin metsäkoulussa asti. Nykyisin viihdytän itseäni ja käytän kaiken valtavan suurimääräisen vapaa-aikani XAMKin kursseilla.
Mutta se minusta ja esittelyistä.
Pitkään mietin, mitähän tänne kirjoittaisin. Paljon oli mielessä erilaisia asioita politiikasta ja omaa alaani hiertävistä tekijöistä. Osan ujutan kyllä aiheeseen.
Kohtuus – Mitä sekin oikein on? Vaadinko itse toisilta tai itseltäni liikoja? Kenellä on oikea näkemys siitä, mikä on kohtuullista tässä maailmassa?
Näkökantojahan asiaan liittyen on yhtä monta kuin on ihmisiäkin täällä, jokaisella omansa. Mutta kysymys oikeastaan on, että vaaditaanko me jokainen kohtuullisesti sitä omaa hyvää? Mulle lisää sitä ja tätä. Lisää taksaa, lisää liksaa, mistään saavutetusta en luovu. Saunalisät ainakin haluan pitää. Elänhän sentään 50-luvulla, vieläkin.
Tuota osaketta en ainakaan osta, nehän maksavat hurjan huonoa osinkoa, toisin kuin tuo kotka-logolla varustettu yhtiö, sitä minä ostan ja kannatan.
Tulee niin hyvä mieli, kun tankatessa saan taas maksaa enemmän ja enemmän, töissä käyntihän on yhtä hupia ja valtiolla taas varaa kipata muutama miljoona johonkin hassutteluun, pitäähän heilläkin olla hauskaa.
Onneksi uudessa koneessamme on järkkymättömän vankaksi ja täydelliseksi rakennettu AdBlue-järjestelmä, ei pääse hiukkaset pörräilemään. Ja saanhan siinä sivussa tuhlata taas yhden 10K vuodessa varaosiin ja ties mistä kuskattuun litkuun siihen järjestelmään, ihanaa.
Teamsin yleistyminen on muuten kiva juttu, kun ei tarvi koko ajan olla jonnekin ajelemassa, lause ei sisällä sarkasmia.
Konemyyjä tarjosi uutta pienempää mallia meidän ensiharvennuskohteita varten, kiva. Onhan se ensiharvennuksien kannattavuus meillä ongelma juu, mutta hitusen minulta vielä todellista uskoa puuttuu. Kuinka se kone muuttaa keskijäreydeltään 20–30-litraiset 70-litraisiksi? Jenkit on kyllä kovia mainosmiehiä.
Minusta on tainnut tulla vanha, olen havahtunut omiin mietteisiini siitä, että milloin niin kutsuttu eläkeikä minulla on. Ei sillä tietysti väliä, milloin sinne pääsee, kysymys on enemmänkin siitä, missä henkisessä mielentilassa ja fyysisessä kunnossa.
Lopuksi hyvää talvea kaikille ja pari tägiä. Haluan myös tässä kiittää puolisoani Lottaa, joka on opettanut minua olemaan vaatimatta liikoja itseltäni, elämänlaatuni on sen myötä kohentunut.
#degrowth
#kestävä kehitys
#järkevä ilmastopolitiikka
Tapahtui keskiviikkona pikku vahinko, mutta harmittihan se vähäsen. Olin kaivelemassa tyhjillään olevan remontoitavan talon pihalla. Sivalsin koneen puomilla ilmakaapeliin ja piuhathan irtosivat seinästä, mutta vaijeri piti kaapelin ilmassa, eikä ollut vaaraksi kenellekään.
No. Sitten soittamaan Carunan "vikanumeroon". Normaalit numerovalinnat, mitä asia koskee ja kohteen postinumero. Puheluun vastattiin nopeasti ja palvelu oli miellyttävää. Lupasi ilmoittaa korjaajille.
Siinä sitten isäntä (Matin) kanssa tuumittiin, ettei taida tulla tällä viikolla kuntoon, kun se Caruna on niin iso firmakin. Matti lupasi käydä illalla laittamassa hellaan valkeat, ettei pirtti ihan kylmenesi.
Vahinko tapahtui noin klo 16.00 ja Matti meni pirtille noin klo 19.00. Mitä ihmettä, siellä palaa valot. Korjaus sujui erinomaisesti.
Laskuhan siitä tietysti tulee mulle, kun määhän sen särinki. Vakuutuksethan on siltä varalta. Toivottavasti vakuutusyhtiönkin kanssa asiointi on yhtä sujuvaa.
Carunalta tuli tyytyväisyyskyselykin. Siihen oli mukava vastata.
Puheenjohtajalla löi niin tyhjää tämän viikon ajatuksen kanssa, että yhtään sanaa hän ei koneelle saanut kirjoitettua, mutta sellaisen ajatuksen hän sai, että delegoi kirjoittamisen sihteerille. No, mikäpäs siinä, ainahan sitä pitää auttaa miestä mäessä eikä mäen alla. Sihteerillä niitä ajatuksia vasta piisaakin, mutta onneksi niitä ei kukaan koskaan kysele.
Meidän puheenjohtajamme ei tykkää talvesta ja pimeästä. Talvi ja pimeäkin menisi jotenkin, jos ei olisi lunta. Mutta sitä etelän asukkaiden kaipaamaa valkoista ihanuutta on tänä talvena tullut jo yli oman tarpeen tänne Savoon. Itse ei tarvitse katsoa säätiedotuksia eikä edes ikkunasta ulos, vaan säätiedot tarjoillaan minulle jo ennen aamukahvia ja pyytämättä. Eikä tarvitse kovin hyvä kuulokaan olla, tällä meidän tiedottajallamme on kuuluva ääni. Se kuuluu naapureille ja sisälle asti, vaikka ovet olisivat kiinni. Säätiedotuksen äänenvoimakkuus riippuu siitä, kumpaako on enempi, pakkasta vai lunta. Harmittaahan se tietty, kun kovalla pakkasella mikään ajopeli ei lähde käyntiin ja jos on tullut paljon lunta, kukaan ei pääse yhtään mihinkään.
Meikäläisen keittiöpsykologia ei toimi. Olen koettanut jutella rauhoittavasti, että turhaan sinä kultaseni riehut sellaisen asian takia, johon et itse pysty vaikuttamaan. Ei auta. Toisena keinona pyysin ajattelemaan positiivisesti, kun veljellään on töitä lumenauraajana. Ei toiminut sekään. Jos ei järkipuhe auta, niin minkäs minä sitten teen? Jos miestä ahdistaa talvi, kylmä ja lumi, niin minua ahdistaa se ainainen riehuminen, kun näitä em. juttuja ilmaantuu näille hoodeille. Muutama vuosi takaperin oli miehelle mieleiset säät, mutta ilmastonmuutos ei valitettavasti ole niin pitkällä, että näillä korkeuksilla saataisiin nauttia vähälumisista ja lämpimistä talvista. Pitää siis keksiä jotain muuta.
Tämän talven hittituote näyttäisi olevan liukulumikengät. Omalle kullalleni en keksinyt oikein sopivaa joululahjaa ennen joulua, mutta sitten viime viikolla hokasin, että hitsi vieköön, liukulumikengät voisivat toimia joulu- ja hyötylahjana sekä siedätyshoitona. Tähän saattaisi sopia sellainen yksi ajatelma, mutta en nyt muista, miten se meni. Tuli niin äkkiä tämä kirjoitustehtävä, eikä tällainen blondi voi kaikkea muistaa.
Mutta tosiaan ne liukulumikengät laitoin tilaukseen ja molemmille omat, niin voimme viettää parisuhdeaikaa metsässä yhdessä myös talvella. Minun hiihtimet tulivat jo viime torstaina ja illalla yhdeksältä piti metallimuskarin (kansalaisopiston metallityöt) jälkeen lähteä otsalamppu päässä niitä testaamaan. No nehän olivat hyvät ja kyllä niillä pääsi helposti umpihangessa. Kävin polkemassa omena- ja päärynäpuiden verkkojen ympäriltä hankea matalammaksi, niin että rusakot eivät tänä talvena yllä puita maistelemaan.
Jyrkillä oli suunnitelmissa lähteä napsimaan omasta metsästä energiapuuta ja siinä mielessä liukulumikenkien hankinta osui oikeaan aikaan. Hänen kenkänsä eivät ole vielä tulleet, mutta lainasin omiani ja niinpä Kultsi pääsi metsään tutkimaan mestoja, eikä tuo hirveän pahalla päällä sitten ollut, vaikka lunta oli paljon. Pinnalla oli pysynyt ja energiapuuta oli kerännyt 20 tunnin ajan. Mietin, että meillä on mukavampi mennä kuitenkin siellä umpihangessa ja samalla tutkailla, että miten myrskyt ovat tehneet metsässä tuhoja ja kartoittaa tilannetta, kuin että huvikseen hiihtelisimme latuja pitkin. Toivottavasti nämä uudet välineet auttavat hieman Jyrkiä sietämään lunta, kun sitä nyt on yleensä joka talvi enempi tai vähempi.
Vuoden lopulla pakostikin tulee pysähtyneeksi miettimään kulunutta vuotta. Ja toden totta: vuodessa 2021 on kyllä muistelemista niin globaalisti kuin näin meikäläisittäin paikallistasolla.
Maailman meno on koronaviruksen seurauksena ollut vähintäänkin sekava. Kevättalvi ja kesäkin vaikuttivat jo kääntäneen suunnan taudin kehittymisessä, mutta kissan viikset. Syksy koitti niin todellisuudessa, kuin kuvaannollisestikin koronaepidemian suhteen. Taudin käänteiden mukana ei Suomessakaan ole pysynyt oikein kukaan. Poukkoileva päätöksien tekeminen on ollut omiaan aiheuttamaan epävarmuutta yrityselämässä ja kansalaisten keskuudessa. Toivottavasti tästä ajanjaksosta opitaan jotain. Ainakin opittavaa on se, että liiallinen optimistisuus saattaa kostautua. Meillä kaikilla olisi oltava mietittyinä selkeät pelisäännöt erilaisille riskiskenaarioille, joka on muutenkin yrityselämässä normaali toimenpide. Tällöin hankalakin päätöksenteko nopeutuu ja siitä tulee johdonmukaista ja oikein kohdennettua. Nyt ei tapahtuneiden valossa voida puhua mistään näistä.
Yrittäjälle tietenkin urakat ja yleensäkin työn määrä on vahvasti elämää määräävä tekijä. Viime vuodenvaihteessa ajatukset maarakennusalan työtilaisuuksien määrästä tälle vuodelle olivat epävarmat. Kevättalvi osoitti jo merkkejä hyvästä kuntien ja valtiontason investoinneista laskentamäärien perusteella. Useissa kunnissa saatiinkin hieman tehdyiksi korjausvelkainvestointeja. Toki ne tehdyt työt ovat edelleen vain neulana heinäsuovassa. Nyt voi todeta, että maarakentajilla riitti hyvin vuoden 2021 aikana työtä. Normaali kausi- ja aluevaihtelu tällä alalla näkyvät edelleen vahvasti, eivätkä ne asiat täällä pohjolassa juuri muutu.
Nyt alkava vuosi 2022 vaikuttaa synkemmältä tilaus- ja hankeinvestointien kannalta. Valtion tukitoimet eivät vaikuta riittäviltä. Toivottavasti voin todeta olevani väärässä tästä keväämmällä. Nyt on vastoin luonnettani todettava, että pessimisti ei pety. Kuitenkin eteenpäin on eläväisen mieli, ja niin yrittäjänkin on ajateltava, vaikka kuinka matkalla olisi hankaluuksia.
Koneyrittäjien ja Karjalan paikallisyhdistyksemme toimintamme on ollut varsin mallikasta lisääntyneistä Teams-kokouksista huolimatta, tai juuri siitä syystä; kiitos kehittyneiden tiedonsiirtotekniikoiden. Teams- ja muutkin verkkokokoukset ovat säästäneet aikaa ja kustannuksia. Vuoden päättyessä tulee summattua matkalaskuja yms. asioita ja samalla tulee mietityksi pakostakin sitä työ- ja aikamäärää, minkä on käyttänyt yhteisen hyvän eteen. Yrityksen toiminnan ohella eri tahojen kokous- ja talkoopäiviä on vuositasolla paljon. Yhteisöllisten ja yhteistyöasioiden eteenpäin vieminen on kuitenkin erittäin merkityksellistä ja kannattavaa, ja olipa kyseessä yritys- tai yhdistysasiat, harrastukset, terveys, perhe-elämä, läheiset tai muut sosiaaliset suhteet, niin ne ovat monella tasolla erittäin antoisa osa elämää.
Tästä on hyvä jatkaa.
Kiitän Teitä kaikkia vuodesta 2021 ja toivotan Teille paljon terveyttä, onnea ja menestystä vuodelle 2022!
Tilasin verkosta harrasteautooni osia. Minuutti siitä, kun olin maksanut ja painanut tilaa-nappia, tuli sähköposti, tilauksesi on vastaanotettu ja käsittelyssä. Tästä tunti, tuli viesti, tilauksesi on käsitelty ja tavara on tulossa, liitteenä koodi, jolla voi seurata paketin liikettä. Mukana oli myös puhelinnumero, johon tulisi soittaa, jos en olisi ilmoitettuna hetkenä kotona vastaanottamassa pakettia. Kaksi päivää tästä tuli DHL-henkilö pienellä pakettiautolla pihaan ja toi paketin. Paketti tuli Saksasta, eikä toimitus ollut Tampereelle, vaan Pihtiputaalle.
Metsäyhtiön puunostaja ostaa tuhannen motin leimikon ja saa tänään allekirjoituksen metsänomistajalta. Ylihuomenna puut ovat nurin ja osa tukeista jo sahan kentällä, ja saattaapa osa olla jo sahattunakin odottamassa pääsyä kuivaukseen. Tästä viikon päästä kyseinen sahatavara voi olla jo satamassa odottamassa lastausta. Sahayhtiö on parhaimmassa tapauksessa saanut lähettää laskun asiakkaalle. Samaan aikaan kyseisten tukkien sahauksessa syntynyt selluhake on jo matkalla biotuotetehtaalle, ja osa syntyneestä kuoresta sekä purusta on poltossa, josta syntyy kaukolämpöä ja sähköä verkkoon.
Liikevaihtoa tästä syntyy nopeasti ja raha liikkuu. Parasta on, että iso osa liikevaihdosta tulee viennistä, eikä siitä, että hieromme toistemme niskoja, jolloin raha liikkuu suomalaisten taskusta toiseen.
Tällainen on mahdollista vain erittäin hyvin viritetyn koneen toiminnassa.
Edellisen kuvauksen kaltaisia koneita on viritelty vuosikymmenet johtavana ajatuksenaan tehokkuus. Tämä on johtanut usein siihen, että tuotanto on siirtynyt Kiinaa kohti, tuotannon tekijät alipalkataan, ympäristöä ei kunnioiteta ja muutenkin homma kiiltää vain julkisivun osalta, mutta tarkemmin tarkasteluna saattaa olla vähän nuhruista.
Nyt päivän sanat ovat vastuullisuus, eettisuus, reiluus, ympäristö.
Kuinka nämä sanat saadaan upotettua nykyiseen toimintaan, joka juontaa historiansa tehokkuuden ja tuloksen maksimoinnista? Vielä niin, että nuo sanat ovat oikeaa toimintaa eivätkä pelkkiä kiiltäviä julkisivuja.
Viranomainen puuttui aikanaan siihen, että viiden euron pizzoja ei saanut myydä. Oli laskettu, että tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin viisi euroa, jos kaikki tehdään kuten pitää ja lakeja noudatetaan.
Nämä viiden euron pizzat liittyvät vain vähän tukkeihin ja logistiikkaan. Mutta yhdestä kulmasta liittyvät aasinsillan verran.
Logistiikka- ja metsäala kärsii tekijäpulasta (kuten moni muukin ala nyt). Ratkaisuna ei saa olla se että, tuodaan esimerkiksi Ukrainan poikia (ja tyttöjä ) tänne ja maksetaan heille huonoa palkkaa ja edellytetään, että yhteiskunta hoitaa loput, jos ongelmia tulee.
Keski-Euroopassa logistiikan hoitavat jo suurelta osin itäblokin kuljettajat ja nyt kuljettajia tuodaan jo Afrikasta. Tämä nähtiin hyvin Brexitin yhteydessä.
Miten saadaan yhteen nivottua harrasteauton varaosat, tukit ja sellu, pizzat, logistiikka, tekijäpula ja vastuullisuus? No helposti.
Viime aikoina nähty kustannusten nousu (esim. polttoaineiden ja teräksen hinnat, komponenttipula yms.) vaikuttavat ja tulevat vaikuttamaan vielä varmaankin yli vuoden (?) ajan niin, että tienpäällä ja metsässä kustannukset nousevat yli sietorajan ja jo valmiiksi tiukalle viritetyn koneen ykkössylinterin kiertokangen laakeri alkaa kärsiä voitelun puutteesta. Seurauksena voi olla kiertokangen katkeaminen ja konerikko.
Jotta tämä tilanne vältettäisiin tulisi tahojen, jotka vastaavat koneen toiminnasta, ottaa huomioon kustannusten nousu, joka siis on jo maksettuja polttoaineita, koneita, varaosia ja palkkoja, täysimääräisenä.
Yrityksillä, joiden kone on hyvässä iskussa, hoitavat työnsä vastuullisesti, heillä on vähemmän työvoimapulaa, parempi työilmapiiri joka ruokkii hyvää tulevaisuudessa ja tällaiset yritykset pystyvät paremmin vastaamaan tuleviin haasteisiin.
Jotta ei menisi ihan puhtaaksi asiaksi niin Kimi Räikkönen päätti hienon Formula 1 -uransa liittyen näin suomalaisten moottoriurheilulegendojen joukkoon Leo Kinnusen, Jarno Saarisen, Keke Rosbergin ja Mika Häkkisen seuraksi. On ollut ilo seurata miten erilailla voi asioita tehdä.
Vastuullisuus on teema, joka tällä hetkellä puhuttelee globaalisti. Vastuullisuuskeskustelulta ei voi kerta kaikkiaan välttyä. Totean nyt heti alkuun, että pidän tätä hyvänä kehityksenä. On aivan oikein, että oli kyse valtioista, yrityksistä, muista yhteisöistä tai ihan yksityisistä ihmisistä niin jokainen meistä joutuu miettimään omien tekemistensä vaikutuksia omaan elinpiirinsä ja laajemminkin.
Vielä enemmän on oikein, että mitä suurempi globaali toimija on, sitä intohimoisemmin pitää vastuullisuuteen suhtautua, koska mitä suurempi toimija, sitä laajemmat vaikutukset toiminnalla on. Mitä vahvempi ja vauraampi on, sitä vastuullisempi pitää olla.
Muutama asia tässä vastuullisuuskeskustelussa kuitenkin huolettaa tai jopa närästää. Ensimmäinen asia on näennäisvastuullisuus. Sen sijaan, että aidosti pureuduttaisiin oman toiminnan haittavaikutuksien vähentämiseen, keskitytään kompensoimaan niitä. Se on vähän sama asia kuin kertoisi kielitaidostaan, etten osaa puhua, mutta kuuntelen sujuvasti. On ryhdytty käymään anekauppaa, jolla ostetaan hyvä omatunto ja oikeutus omille haitallisille toimille. Tämä koskee niin yhteisöjä kuin yksityisiä ihmisiäkin.
Toinen merkittävä asia mitä vastuullisuuskeskustelu on tuonut mukanaan, on vastuunpakoilu. Mitä suurempi toimija niin sitä suurempiin globaaleihin teemoihin keskitytään. Kuitenkin samaan aikaan arkipäivän vastuullisuus tuntuu katoavan. Kukaan ei halua ottaa vastuuta. Muistatteko Kummeli-sketsin, jossa kanadalainen kiekkoilija lohkaisi kuolemattomat sanat: it wasn’t me, it was the other guy. Tämä on valitettavasti arkipäivää työelämässä vähän joka puolella.
Entistä harvemmin kuulee työelämässä jonkun sanovan, että tämä on meidän virhe tai, että tämä on meidän vastuulla. Se, että joku henkilökohtaisesti tunnustaisi vastaavansa jostakin ja varsinkaan virheestä, on suorastaan uhanalaista. Muistan, kuinka alakoulun liikunnanopettaja opetti, että koripallossa on tapana nostaa käsi pystyyn silloin, kun tekee jonkun virheen. Mitä olen lajia seurannut, ei se kyllä sielläkään enää päde ihan niin kuin ennen.
Mitä suurempi organisaatio on, sitä vaikeampi on vastuullinen löytää. Vastuusta luovutaan laatimalla pitkiä doktriineja asiasta kuin asiasta. Sopimuspapereita ja alati päivittyviä kaavamaisia ohjeita, jotka ovat niin pitkiä, ettei niitä kukaan pysty lukemaan. Tai vaikeaselkoisia, ettei niitä ainakaan pysty sisäistämään. Saati soveltamaan. Virheen sattuessa vastuu on savolaisittain kuulijalla. Enkä ole tässä pekkaa pahempi. Huomaan itse esimiestyössä sortuneeni samaan.
Jos sinä nyt todella jaksoit lukea näin pitkään ja vielä sisäistitkin kirjoittamastani jotakin, pysähdy hetkeksi miettimään, koska sinä viimeksi otit vastuun jostakin? Siis muustakin kuin menestyksestä.
Äläkä ruoski itseäsi liikaa. Pistä vaikka soimaan Pauli Hanhiniemen kappale Muutkin mokaa. Laita kuitenkin merkille, että se sanamuoto menee nimenomaan, että muutkin. Eikä pelkästään muut.
Sain kutsun Metsäalan Johtamisakatemian kakkoskurssille. Ajattelin raivata tilaa kalenteriin, kun ykköskurssista oli jäänyt hyvä kokemus. Koulutuspäivän lähestyessä lähtö tuntui väkinäiseltä, töitä oli kasaantunut tehtäväksi tällekin ajalle. En kuitenkaan jättänyt lähtemättä ja hyvä niin.
Majvikiin ajellessa mietin jännittyneenä, keitä muita on samalla kurssilla. Heti koulutustilaan saavuttuani totesin iloisen ja mukavan porukan saapuneen paikalle. Monelle tilaisuudessa olijalle tämä oli ensimmäinen live-tapaaminen koronan aikaan. Toisille tuntemattomat ihmiset rupesivat juttelemaan keskenään kuin vanhat tutut. Jännitys haihtui heti pois ja sain rentoutua koulutukseen.
Koulutuksen aiheena oli erilaisten ihmisten johtaminen. Ennen koulutusta oli tehty oma iEQ9-testi. Sen perusteella tehtiin tanssin kouluttajien kanssa purku omasta persoonasta. Erittäin mielenkiintoinen prosessi. Kysymykset kaivoivat minusta esiin profiilin, joka tuntui hetken pohdinnan jälkeen ihan oikealta. On tärkeää tietää, millainen ihminen on itse. Tähän ei kuitenkaan pidä ripustautua, meissä on läpileikkaavasti muitakin tyylejä. Torstai-iltapäivän aikana saimme hyvän selvityksen erilaisten tyyppien ominaisuuksista. Kouluttajilla oli hauskoja esimerkkejä erilaisista tyypeistä ja tilanteista näiden kanssa toimimisesta. Illallisella tuli pöytäseurueissa puhetta aiheesta ja aiheen vierestä. Aamulla jatkettiin ryhmätöillä ja opittiin uutta ihmisistä. Oman itsensä tunteminen on tärkein työkalu ihmisten johtamisessa.
Taas kerran voi todeta, että kyllä kannatti lähteä. Sain koulutuksesta paljon kotiin vietävää. Voin suositella muillekin näiden kurssien käymistä. Kiitokset Metsämiesten Säätiölle kurssien taloudellisesta tukemisesta. Metsäalan Johtamisakatemia otetaan vastaan ehdotuksia kurssille kutsuttavista. Rohkeasti ehdotuksia meidänkin jäsenistämme mukaan koulutukseen.
Korona on kurittanut monella tapaa niin yhteiskuntaa kuin sen yksilöitäkin. Kuluneen melkein kahden vuoden aikana tapahtumat, juhlat ja tilaisuudet ovat olleet ihan minimissä. Ihmisten tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen on patoutunut. Tautia ei ole valitettavasti vielä selätetty, mutta vähitellen on onneksi päästy kokoontumaan yhteen kokousten, juhlien ja tapahtumien merkeissä.
Kuluneen viikon aikana elämäni on ollut pelkkää juhlaa - ainakin melkein. Viime viikon lauantaina saimme kokoontua juhlimaan Pirkanmaan Koneyrittäjien yhdistyksen 50-vuotista taivalta Ikaalisten kylpylään.
Seuraavana päivänä vedimme lipun salkoon ja juhlimme isiä. Päivä on merkityksellinen: onhan jokaisella ainakin ollut isä. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että aamulla sain lapsiltani onnittelumuistamiset sänkyyn ja päivällä pääsin onnittelemaan omaa isääni.
Perjantaina Satakunnan yhdistys pääsi pitkän tauon jälkeen pitämään yhdistetyn syyskokouksen ja pikkujoulut Porissa. Tulipa tuolloin syötyä ensimmäinen jouluruoka tälle vuotta.
Perjantaina oli myös kansainvälinen miestenpäivä. On hienoa, että meille miehillekin on nykyään oma päivämme, jonka tarkoituksena on muun muassa miesten roolimallien edistäminen, miesten myönteisen panoksen juhlistaminen eri elämänalueilla sekä huomion kiinnittäminen miesten terveyteen. Meidän koneyrittäjienkin on tärkeää huolehtia omasta fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnistamme. Tämä ei ole merkityksellistä pelkästään meidän itsemme takia, vaan myös läheistemme kannalta se on tärkeää.
Eilen lauantaina vietettiin Lapsen oikeuksien päivää. Tällöin herätetään keskustelua lasten hyvinvoinnista täällä meillä ja maailmalla. Lasten ja nuorten hyvinvointiin täytyy panostaa. Heissä on tulevaisuus, niin myös koneyrittämisen saralla.
Vaikka alkutalvi näyttääkin nyt ankeimman puolensa, kun on pimeää, märkää ja kylmää, kulunut viikko on tuonut toivottua piristystä. Juhlat ovat tärkeitä arjen keskellä tuoden ihmisiä yhteen ja lisäten samalla meidän henkistä hyvinvointiamme. Oleellista kuitenkin on myös se, että arki juhlien välillä on kaikin puolin hyvää.
Hallitus ei vieläkään ole löytänyt yhteistä kantaa taksonomiaan eli EU:n kestävän rahoituksen Gosplanille. Päätöstä siirrettiin. Itänaapurissa Gosplan keskussuunnittelu loppui aikoinaan, kun loppui pelimerkit. Sama suunta näkyy olevan tällä järjettömyydellä.
Mietin, kuinka monta hyvää, ammattikuntaamme koneyrittäjiä koskevaa uutista olen kuullut viime aikoina. Äkkiä en keksi yhtäkään. Paitsi sen, mitä on melkein kaikilla muillakin, että joulu lähestyy pikkujouluineen.
Se onkin oikeaa juhlan aikaa, kun pitkään aikaan ei oikein kokoontumisia ole sallittu. Ensimmäinen taisi olla Ratkaisevat tekijät Tampereella ja liittokokous melkein perään siihen.
Kun Satakunnan syyskokoukseen/ pikkujouluun ilmoittautuikin ihan hyvä määrä jäseniä, otamme ilon irti myös pitämättä jääneistä karkeloista korkojen kanssa.
Aloitimme täällä Satakunnassa Satakunnan Ammattikorkeakoulun kanssa jäsenhankintaprojektin. Toisen vuosikurssin liiketalouden opiskelijat saivat meiltä toimeksiannon. Katsotaan, kuinka he onnistuvat. Tehtävä ei ole helppo mutta nuorison aktiviteetilla ja kekseliäisyydellä pitäisi joitakin uusia jäseniä tulla.
Juuri nyt tuli paras juttu, kun pikku Aarni 4 kk kurvasi pihaan vanhempien mukana Klaukkalasta asti isänpäivää viettämään. Onkin ensimmäinen isänpäivä isoisänä minulle. Kyllä me kohta johonkin koneen hyttiin kiipeämme. Onkohan mitään ajosimulaattoreita netin storesta saatavana, kohta voisi olla käyttöä.
Toivotan kaikille oikein hyvää loppuvuotta. Olkaamme ainakin vähän opportunisteja ja yrittäjämäisesti seurataan heikkoja signaaleja ja tartutaan niihin.
Se on lokakuu loppupuolella ja lumenkin jo viskasi maahan, ainakin Kainuussa.
Ylä-Kainuun myrskysavotoilla lumentulo hidastuttaa ja vaikeuttaa korjuuta. Siinä on koneen nosturi jo kovilla. Työtä jää vielä ensi kevääseen ja kesäänkin.
Hakkuut ovat aikaan nähden normaalilla tasolla, jospa tästä röppökelistä ei pitkä tulisi. Töiden kannattavuus on osin miltei katastrofaalisen alhaalla ja polttonesteiden hinnan korotukset lyövät lisää miinusta alle. Talven tulo kiihdyttää korjuuta ja puutkin toivottavasti saadaan liikkeelle teiden jäädyttyä.
Elokapina ja Greenpeacekin olivat lähteneet luontoretkelle Suomussalmen Karttimojoelle. Ei sittenkään se jatkuva kasvatus, pienavot ja poimintahakkuut olleet heidän mieleen, vaikka sitä he ovat toivoneet avohakkuiden tilalle. Tuiskua ja kylmää tuulta, painakaa karvahattua vain syvemmälle, kun ovat tulleet toisten elantoa vaikeuttamaan. Puuta ja luontoa meillä kyllä riittää kaikille.
Muistakaahan yrittäjät myös huoltaa koneiden lisäksi itsenne, vuosihuollossa veriarvot ja paineet kohdilleen. Omaan jaksamiseen täytyy myös kiinnittää huomiota. Riittävä lepo ja terveellinen ruoka se yrittäjänkin mielen virkeänä pitää!
Kuun lopulla on liittokokous Vaasassa, lopultakin näköpiirissä yhteisiä kokoontumisia!
Kaikesta huolimatta hyvää alkutalven jatkoa kaikille!
Luontoäiti järjesti meillä kesällä työnsarkaa oikein kunnolla. Oma valistunut arvaukseni on, että myrskyn kaatamia puita on tällä hetkellä hakkaamassa Pudasjärvi-, Taivalkoski- ja Kuusamo-alueella noin sata koneketjua.
Omalla yritykselläni on töissä Kuusamon alueella myrskysavotoissa viisi koneketjua. Pienillä kyläteillä kulkee kohta ruuhkaksi asti koneenkuljetusautoja, pölliautoja ja huoltoautoja. Kyläteiden kunnosta huomaa, että nyt on liikkeellä tavallista enemmän raskasta kalustoa, kun löyhät kohdat tahtoo tiestöltä tulla näkösälle.
Metsänomistajien tuska ja hätä on helposti havaittavissa, kun pitkäjänteinen metsänhoito ja siihen käytetty valtava työmäärä on silitelty yhden myrskypäivän aikana olemattomiin. Seuraava metsänomistajasukupolvi jää käytännössä ilman puukauppatuloja myrskyn runtelemien palstojen osalta.
Toki näin koneyrittäjänä miettii myös asian kääntöpuolta, että tulihan meille lisätöitä syksyn ajaksi ja varmasti myrskypuita riittää vielä ensi kesänkin korjuuseen, jos puut ei ehdi pilaantua. Mutta kun miettii metsänomistajan taloudellisia tappioita ja henkistä kärsimystä, niin kyllä noita puita mieluummin pystystä kaatelisi.
Kytkin itseni kesän ajaksi irti päivänpolitiikasta. Uutisvirran sijaan seurasin aamuisin pihakuusen kasvua ja iltaisin jalkapallon EM-kisoja. Teki muuten hyvää.
Tänään aamukahvia nauttiessa palasin arkeen ja katselin Ylen aamulähetystä. Valtiovarainministeri Anneli Saarikko esitteli VM:n budjettiesitystä, jonka mukaan valtiontalouden alijäämä olisi peräti miljardin ennustettua pienempi eli vaatimattomat 6,7 miljardia. Valtio myös velkaantuu edelleen tuntuvasti, mutta vähemmän kuin tänä tai viime vuonna. Kevään lisätalousarvioesityksen yhteydessä arvioitiin tämän vuoden nettolainanotoksi 14,4 miljardia. Sole poka mikhään, sanoisi Äkäslompolon Mauri.
Uutislähetystä katsoessani alkoi alitajuisesti päässäni soimaan Leevi & Leavings: ”Pohjoisen taivaan alla, kituutteli köyhä kansa. Rikkailta lainaamalla, toteutti toiveitansa”.
Saman kappaleen toisessa säkeistössä lauletaan ”avojaloin halki Afrikan. Meidän kylä piti jättää, imi kuivuus vedet kaivosta. Nääntyneenä raivosta, päätin heimon johdattaa. Sinne missä oli vettä, missä järvet jäätyy talvella. Nyt on muiden aika palvella, meitä vuorostaan”. Aika osuva säkeistö tähän maailmanaikaan sekin, vaikka kappale on julkaistu vuonna 1993.
Gösta Sundqvist oli mielenkiintoinen hahmo. Omaperäisestä Stadin kundista joka Ylen haastattelun mukaan koki olevansa enemmän belgialainen kuin suomalainen, tuli koko kansakunnan tulkki ja sielunmaiseman maalari. Leevi & The Leavingsin tuotanto on kestänyt aikaa. Huomattava osa kappaleista sopivat sellaisenaan kuvaamaan tämän päivän arkista elämää ja ihmisiä.
Mutta kummasta oikein on kyse? Oliko Sundqvist tosiaan nero, joka osasi tehdä ajattomia mestariteoksia, vai ollaanko me jääty polkemaan paikoilleen niihin samoihin teemoihin, jotka puhuttivat jo 80–90-luvuilla? Lööppien perusteella edelleen löytyy Teuvoja kääntämään Angliat katolleen. Hameeseen pukeutuva mies saa edelleen nakkikioskin jonossa selkäänsä. Luultavasti vielä kaverilta, joka on ennen valomerkkiä laulanut karaokessa ”Poika nimeltä Päivi”. Etätyöläiset pakenevat koronaa kaupungista. ”Koko talvi kesämökillä” tuntuu vielä heinäkuussa hyvältä idealta.
Mutta mitäpä näitä märehtimään kun ”meillä melkein kaikki laitteet on”.
Olimme juhannuksena savusaunan lauteilla kolmen sukupolven voimin. Vanhin 75 v edusti metsäalan kokemusta 60 vuoden edestä, keskimmäinen 49 v noin 30 vuoden edestä ja nuorin 22 v noin puolen vuoden edestä. Eli lauteilla oli metsäalaa yli 90 vuoden verran.
Vanhin aloitti keskustelun aikomuksella liittyä Perussuomalaisiin ja alkavansa ajaa eroa EU:sta. Vähän aikaa oli hiljaista. Tällaista pelin avausta ei kyllä oltu koskaan kuultu, edes vitsinä.
Vähän aikaa, kun tarina eteni, syykin moiseen kannanottoon selvisi. Siis jos EU aikoo puuttua suomalaisen metsän käyttöön ja metsän hoitoon, näin tulisi toimia.
Nuorempi polvi oli sitä mieltä, että se päivä on vielä kaukana, mutta alustavasti, eiväthän nuo puheet ja sopimukset hyvältä kuulostaneet.
Tämä oli siis ennen kuin EU:n hyväksymä Fit for 55 ilmastopaketti julkaistiin. Fit for 55 on kokoelma lakimuutosehdotuksia, joilla päästäisiin kohti 55 % päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lainsäädäntöehdotusten käsittelyn arvioidaan kestävän EU:ssa noin kaksi vuotta.
Nyt kun tiedossamme on paketin sisältöä, suomalaisethan huokaisivat helpotuksesta, kun se ei ollutkaan niin tiukka, kuin oli pelätty. Positiivista oli, että kansallinen päätäntävalta säilyi pääosin vielä jäsenmailla metsäasioissa.
Avo...sori Uudistushakkuita koskevat rajoitukset eivät vielä toteutuneet, ja alkuperäiseen esitykseen, joka vuodettiin julkisuuteen aiemmin, tuli isoja muutoksia.
Jotenkin kuitenkin oudolta tuntuu, että EU rajoittaa metsien käyttöä, kun samalla pitäisi estää fossiilisten käyttöä ja suosia puupohjaisia tuotteita. Eli siis puun käyttöä pitäisi lisätä, mutta puita ei saisi kaataa🙈
Kuinka me saisimme keskieurooppalaisen ymmärtämään, että on kestävää hoitaa metsiä, tehdä niistä fossiilisia korvaavia tuotteita ja samalla sitoa hiiltä?
Olin viime viikonloppuna lataamassa akkuja Salamajärven kansallispuistossa Kinnula - Kivijärvi- Perho alueella. Jotta ei olisi ihan lomailuksi mennyt, niin meidän seutumme kansanedustaja Anne Kalmari oli järjestänyt keskustelutilaisuuden päivän polttavista metsäasioista. Oli todella piristävää kuunnella, kun mukana ollut Metsä Groupin edunvalvonta johtaja Tytti Peltonen kertoi, millaista työ EU:n ytimessä oikein on. Samalla oli pelottavaa kuulla, miten pieni rooli metsäisillä mailla on EU:n edunvalvonnassa tällä hetkellä. Esimerkiksi auto-, betoni- ja kemianteollisuuden mahti vaikuttaa päätöksentekoon on moninkertainen metsään verrattuna.
Tässä vielä linkki Yle Areenaan:
Pieleen mennyt historia -sarjan jakso betonista. Jutusta voi vähän päätellä miksi betonilla on ollut niin iso osa rakentamisen historiassa puuhun verrattuna.
Turvemyllytyksen hälventyessä saimme Fit for 55 -paketin. Lämmintä piisaa globaaliksi omaisuudeksi muuttuneen metsäsektorin ympärilläkin. Turvehypetyksen tuoksinassa tuli paljon pohdittua kotimaisen, lähialueella tuotetun metsähakkeen kilpailukykyä globaaleihin markkinoihin nähden. Täällä Itä-Suomessa energiapuuta riittää ja Venäjältä tullut hake on pitänyt hinnan kurissa. Naapurimaan kilpailija on kuitenkin näyttänyt kyntensä niin vahvasti, että kyllä tässä on pitänyt tormistautua ihan tosissaan, jotta voi päästä jälleen eturivin paikoille.
Yksi haketusalaa vaivanneista asioista on digitalisaation puuttuminen. Olen tehnyt tämän yrityksen toimistohommia 20 vuotta ja sinä aikana olen ollut jo muutamassa kehityshankkeessa mukana luomassa digiloikkaa haketukseen, mutta tähän asti Excel on ollut paras. Nyt on tultu tien päähän. Tänään tallennan ”Varastokirjanpito 20–21” -tiedoston historiakansioon ja avaan uuden sivun yrityksen historiassa. Digiloikka, se tapahtui päätöksestä kehittää omaa toimintaa määrätietoisesti haluttuun suuntaan. Odotan innolla uutta, uuden oppimista ja edelleen kehittämistä.
Kahden vuoden tauon jälkeen jokaisessa suomalaisessa kylässä ja kaupungissa on tarjolla jos jonkinmoista kesätapahtumaa. Kun kesäviikonloppuja on vain rajallinen määrä, tämä tarkoittaa sitä, että tapahtumia on kymmeniä samaan aikaan. Tulee valinnan vaikeus, mihin sitä lähtisi vai olisiko vaan kaikessa rauhassa kotona tai mökillä.
Tapahtumia järjestävät yleensä paikalliset seurat tai yhdistykset ja paljolti talkoovoimin, joka on katoavaa kansanperinnettä. Pitää hommata esiintyjiä, työntekijöitä, lupia, kalustoa ja mitä ikinä eri tapahtumiin tarvitaankaan ja kaikki se pieni ja isompikin sälä maksaa. Artistikin on yrittäjä ja tarvitsee euroja vastineeksi tehdystä työstä, kuten kaikki muutkin töissä mukana olleet. Kun pääsylipun hinnaksi pannaan muutama kymppi, alkaa hirveä jurputus. Todennäköisesti tämä sama jurputtaja on käynyt valtion monopolikaupasta hakemassa muutaman virvokkeen eikä ole siellä valittanut hinnasta yhtään. Jos jokin yhdistys järjestää tapahtuman, kannattaa käydä paikan päällä ihan vaikka kannatuksen vuoksi.
Itselle nuo tapahtumat ovat sosiaalisia tapahtumia. Oman kylän ihmisiä näkee kerran vuodessa ja ilta meneekin jutustellessa. Samalla kertaa monelle tulee mieleen, että olisihan sitä pientä kaivuuhommaa meilläkin. Siis erittäin edullinen tapa markkinoida omaa yritystä ja saada loppukesäksi töitä.
Tulevana viikonloppuna järjestetään jo viidennenkymmenennen kerran Mansikkakarnevaalit Suonenjoella. Viikonloppu kerää paljon paikkakunnalta pois muuttaneita, kesäasukkaita ja paikallisia yhteen. Oheistapahtumina ovat jokamiehenluokan autokilpailut ja mansikkaravit. Jokkiskisoissa olen itse ollut talkoissa, hinaamassa radanvarteen jääneitä kilpureita jo useampana vuotena. Se riittää minun kohdallani autourheilusta. Raveissa olen kuulemma käynyt joskus ”kivikaudella”. Nyt naapurit houkuttelivat mukaan raveihin. Paikalla oli melkein puoli kylää ja jonkin verran oli väkeä naapurikunnistakin. Leppoisa, lämmin ja aurinkoinen ilta, mutta ei se minusta vielä hevosurheilun ystävää tehnyt, vaikka kivahan tuolla oli käydä.
Muistakaahan arvon kollegat pitää myös taukoja arkisen uurastuksen välissä. Vaikka yksi päivä naapurikunnan kesätapahtumassa vieraillen.
Minulle on tarjoutunut tänä kesänä mahdollisuus olla mukana nuottaporukan apumiehenä muikun pyynnissä.
Itselle nuottaus on ollut tähän asti hieman mystistäkin kalastusta. Kylän baarin pöydissä on kuulunut mitä erikoisempia tarinoita nuotta-apajilta. Kuitenkin lupauduin mukaan, kun tilaisuus tuli.
Nuotan vetoon lähdettäessä kalustoa on veneissä paljon. Suurimman huomion kuitenkin saa itse nuotta, todella iso kasa verkkoa kahdessa rinnakkain sidotussa veneessä. Kummassakin veneessä on keluulaitteet pultattuna pohjaan kiinni. Ankkurit ja muut tarvikkeet vievät lopun vapaan tilan veneistä. Liikkumiselle ei jää paljon tilaa veneessä.
Olen seurannut nuotan laskua kunnioituksella, on uskomatonta, ettei nuotta sotkeudu laskettaessa ja että kaikki vetoköysien solmut tulevat paikoilleen. Toiminta on ripeää, mutta hötkyilylle ei ole sijaa.
Kun ankkurit on saatu kiinni, aloitetaan nuotan veto. Tässä vaiheessa on hieman aikaa jutustella ja arvailla, mahtaako luotaimessa näkyvät kalat jäädä pyytöön. Näinä kertoina kun olen ollut mukana, kesäilta ja saapuva yö ovat olleet todella kauniita. Ajan kulkua ei ole oikein huomannut ja ajatukset eivät ole olleet työasioissa.
Kun nuotan perä alkaa lähestyä veneitä, jännitys kasvaa. Nuotan perä nostetaan käsin veneisiin, silloin on ensimmäiset kalat nähtävissä, jos niitä on jäänyt pyytöön. (On käynyt kuulemma niinkin, että solmu on ollut auki ja tullut vesiperä.) No, meille ei kuitenkaan käynyt näin. Ruokakalat on saatu ylös.
Toisinaan vaan syödään vähemmän kalaa… joskus on antaa naapurillekin.
Arvostukseni ammattikalastajia kohtaan on näitten kokemusten perusteella noussut.
Saalis ei ole aina varmaa eivätkä olosuhteetkaan ole aina hyvät. Joten valitaan mekin ruokapöytään kotimaista järvikalaa.
Hyvää kesää ja kireitä siimoja kalavesille.
Terveisiä Jeronniemestä.
Mika Jormakka
PS. Edesmennyt Enson aluejohtaja Veli Hietalahti tokaisi ravintolassa, kun olimme tilaamassa ruokaa ja katselin kala-annoksia: ”Älä poika syö kalaa, jota et ole nähnyt elävänä”. Lausahduksessa on totuuden jyvä.
Tänä vuonna päästiin palaturpeen nostoon myöhään, toukokuu oli sateinen ja kylmä. Nyt poutajakso näyttää, että jostain voidaan yrittää vielä toista satoa. Jyrsinturvevehkeet ovat seisseet ja vasta nyt aloitetaan pienen määrän nosto omaan käyttöön. Jyrsinturpeen nosto on vähäistä. Saas nähdä, mitä tapahtuu, kun tulee häiriötilanne – millä siitä selvitään. Taitaa olla vaan niin, että kriisien kautta opitaan, vaan onko se jo silloin liian myöhäistä?
Nykypolitiikkaan suivaantuneena lähdin ekaa kertaa ehdolle kuntavaaleihin ja olin Alavuden ääniharava 299 äänellä. Vaihtuvuus oli suurta; 60 prosenttia on uusia valtuutettuja. Onko niin, että nykymenoon on kyllästytty? Sama suuntaus voi jatkua kahden vuoden päästä.
Nyt pitää toivoa, että korona mahdollistaa meidän kokouksemme Tampereella ja Vaasassa syksyllä, mukava olisi jo päästä tuttuja tapaamaan.
Tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten oli kuuluisa Korean suhdanne Korean sodan jälkeen. Huippu oli 1951 syksyllä. Piti oikein netistä tarkistaa, kun en ollut syntynytkään silloin vielä. Aina siitä on puhuttu, kuinka hyvää aikaa se oli etenkin puun myynnissä. Puunostaja ei voinut hintaa etukäteen sanoa ennen kuin vasta pinolla, kun joku toinen kuitenkin kerkesi korottamaan ja puut oli myyty.
Runkohinnalla, mihin nytkin tuntuu joillakin yhtiöillä hinnoittelu myös menevän, sai 1 500 markkaa rungolta. Harmaa Fergu maksoi 350 000 markkaa eli 233 puuta tarvittiin traktorin ostoon, mikä on päätehakkuuleimikossa noin 0,3 hehtaarin ala. Riittääköhän viisi hehtaaria päätehakkuuta nykyään tässä koronasuhdanteessakaan traktorin ostoon? Hauska yksityiskohta oli vielä se, että osa oli voi-Ferguja, jotka oli vaihdettu Saksassa voihin.
Nyt ei sentään niin kova kilpailu ole, mutta kohtuu korkeita hintoja metsäyhtiöt puusta, etenkin tukista maksavat. Sahat tietenkin käyvät terät punaisina.
Viime vuoden lopussa jo USA:ssa oli sahatavaran hinta kaksinkertaistunut ja sieltä se kulutuskysyntä yleensä aina alkaa. Korona-aikana on kunnostettu koteja ja kesämökkejä, kun muu kulutus on pienempää. Myös pakkausmateriaalien kysyntä on huipussaan lisääntyneen verkkokaupan myötä. Palkannauttijoiden ansiot ovat kuitenkin pysyneet hyvänä, jos ovat saaneet työnsä pitää. Keskuspankkien rahan painamisella ja helikopterirahalla on myös oma osuutensa kysynnän kasvulle.
Koneyrityksille tämä tietää töitä lähitulevaisuudessa, kun hyvän hinnan lisäksi on tulevaisuudessa uhkana vielä tämä kaikkien ”vanhojen” metsien suojelu ja muutenkin 30 prosentin suojeluvaatimus EU:n alueella. Moni metsänomistaja laittaakin eläkeikään säästämänsä metsäkuvion nurin ennen aikojaan kuunnellessaan mahdollisesti tulevia rajoitteita.
Naurettavin ehdotus on, että kaikille yli 13 hehtaarin tiloille, mikä on Euroopan metsätilojen keskikoko, tulisi laatia metsänhoitosuunnitelma kahden vuoden välein ja tietenkin hiilitaseen ja biodiversiteetin seuraamisen takia.
Varmasti ei kaikkein pahimmat uhkakuvat metsien käytölle kuitenkaan toteudu, mutta ilman muuta seuranta ja byrokratia tulee lisääntymään, kun osa omistakin mepeistämme on tavallaan oman maan etua vastaan. Kuinka hyviä tuotteita puusta on kuitenkin suunnitteilla ja jo saatavanakin esimerkiksi muovia korvaamaan. Lääketeollisuuden ja tekstiiliteollisuuden käyttöönkin on tuotteita tulossa. Nämä kohottaisivat Suomen taantuvaa ja ylivelkaantuvaa kansantaloutta, mutta ei, kun ei puuta saisi kaataa, prkl.
Suomi todettiin YK:n tuoreessa vertailussa kestävässä kehityksessä maailman parhaaksi maaksi! Tätä ei ihan heti uskoisi, kun kuuntelee keskustelua siitä, miten huonosti meillä ympäristö joidenkin tahojen mielestä voi.
Hyvät ajat yleensä nostavat inflaatiota ja niin tuntuu nytkin käyvän pääosin energian hinnan nousun takia, mikä tuntuu polttoaineiden hinnoissa. Vanha sääntö on, että inflaatio syö velkaa, ja niin varmaan käykin, mutta sillä edellytyksellä, että pystyt itse nostamaan myös omaa käteen jäävää osuuttaan edes sen inflaation verran. Koneyritykset ovat siinä kyllä haasteen edessä, kun kustannuspuoli lisääntyy koko ajan ja pitäisi pystyä laskuttamaan asiakkaalta enemmän, että jäisi jotakin korvausta riskin otosta.
Vähintäänkin kohtuullista olisi koneyrittäjienkin päästä nauttimaan koronasuhdanteen paremmista tuotoista.
Juhannus lähestyy ja sääennusteet näyttäisivät, että tällä kertaa olisi juhannusaattona lämmintä.
Päivällä käytiin Ylivieskassa kukkaiskaupassa, lämmintä oli auton mittarin mukaan 30. Mutta nyt illalla enää 14, kun sadekuuro viilensi osumallaan.
Vaihtelevia ovat olleet kelit muutenkin tänä keväänä. On ollut lämmintä ja kylmää, mutta myös vettä on tullut enemmän kuin tarpeeksi.
Korona kiusaa joka rintamalla ihmisten elämää. Niin myös minun, kun olin toukokuun alkupuolella kahden viikon karanteenissa. Se tuo aviosiippa on kummallinen eläjä, kun siihen se korona ei tartu. Kaverin perheessä oli rouvalla tartunta, mutta ei se aviosiippaan tarttunut. Meilläkin vaikka minä olin karanteenissa, aviosiippa sai kulkea, miten lystäsi.
On koronalla positiivisiakin puolia, tai ainakin niin olen ymmärtänyt. Jalostetun puun hinta on kivunnut ennätyksellisen ylös Amerikkaa myöten. Onhan toki pyöreän puunkin hinta noussut. Mutta ei siitä taida riittää jaettavaa tänne koneyrityspuolelle, muuten kuin että työllisyys on parempi. Eihän se katetta paljon korjaa.
Kesä on tullut kuitenkin meille kaikille ja sitä myöten ajatukset vapaa-ajan viettoon/loman viettoon. Viime kesänä ei reissailtu minnekään, tänä kesänä näyttäisi olevan kuitenkin mahdollisuus reissuunkin. Tapahtumat on kuitenkin enimmäkseen peruttu, joitakin pienempiä lukuun ottamatta.
Toivotan kaikille hyvää kesää ja muistetaan huolehtia omasta ja kanssaihmisten terveydestä.
Meidän savotalla on meneillään hyvinkin keväiset askareet. Olen tuossa muutaman kuljettajan kanssa tehnyt viikon päivät halkoja. Talven aikana tuli hallin pihalle kolme rekkakuormallista koivuja. Välillä on hyvä tehdä nuinkin yksinkertaista hommaa niin pääsee ajatusmaailma vähän pienemmille kierroksille.
Tuli tuossa halkomakonetta käyttäessä yksi takavuosien muisto mieleen. Aikoinaan kun olin alta viisitoistakesäinen, niin silloinkin halonteko oli jokakeväistä touhua. Siihen aikaan kuiten tuo halonteko otti sen verran sieluun, että muistan avautuneeni halonteon järkevyydestä heti useita kertoja ja useana vuonna. Yhtenä keväänä tein vanhempien halontekijöiden seurassa tiukan lupauksen, että en ikinä enkä koskaan osta semmoista taloa itselleni, missä on yksikään tulipesä. Miehet vain naureskeli, että se tuppaa tuo mieli muuttumaan, kun ikää tulee. Ja niinhän siinä kävi, että nyt on omassa talossa tulipesiä kolme ja on myös intoa tehdä halkoja jopa myyntiin asti. Oma poikani myös ilmoitti parin halontekoiltavuoron jälkeen, että ei oo muuten minun hommaa. Saas nähdä, muuttuuko mieli kymmenen vuoden päästä.
Jutussa on kuva halkosavotasta. Koneyrittäjämäiseen tyyliin pääomakulut on taas kohallaan!
Se alkaa olla kevättä rinnassa ja märkää maastossa. Osin Suomea on jo tosin kuivanutkin. Ylempänä voi olla vielä hankikin. Uutisissa on ollut Veitsiluotoa, koronaa ja poliitikkojen valtapeliä.
Ison tehtaan alasajo on aina shokki niin paikallisesti kuin laajemmin Pohjois-Suomeakin koskevana. Jospa avustavat toimet tehtaan työntekijöille olisivat riittävät ja menetetyille urakoille löytyisi uusia.
Puulla olisi nyt hyvä veto markkinoille ja kuulema ihan hyvään hintaankin. Kunhan kelit hieman kuivahtaa, niin kalikka taas katkiaa.
Rajoituksia puretaan ja Suomi toivottavasti vapautuu tästä pandemiasta. Otinpa tässä jo muutaman tanssiaskeleenkin, kun radiosta kuului hyvä kipale. Onneksi ei kukaan nähnyt näin tanssirajoitusaikaan.
Kainuussa saatiin pidettyä kuitenkin vuosikokous turvallisesti. Täällä kehitysriihi toimii ja uusia ajatuksia pursuaa.
Hyvää alkavaa kesän jatkoa kaikille.
Sami Juntunen
Pitkän koronavuoden jälkeen
Täällä Itä-Savossa on hiljattain iskenyt korona pahiten sen koko ilmentymisaikana. Tapauksia putkahtelee koko ajan ja ihan lähipiirissäkin on karanteenissa olevia.
On se korona muuttanut ihmisten käyttäytymistäkin. Sosiaaliset kontaktit ovat tosi vähissä ja elämä on melko pitkälti työkeskeistä. Ainakin täällä se on vuoden ajan ollut aivan hyvä, töitä on ollutkin suhteellisen hyvin, metsäteollisuus on toiminut koronasta huolimatta hyvin.
Henkisesti tämä aika on kaikille raskasta ja melko yksitoikkoista, mutta onhan sitä tietysti löytynyt uusia tapoja viettää lomaa ja vapaa-aikaa ja kotona tekemistä löytyneen aina jotakin.
Tällaisena korona-aikana täytyy ilolla todeta, että on hyvä olla koneyrittäjä tai vaikka kuljettaja. Tässä työssähän kontaktit työn takia ovat luonnostaan vähäisiä, joten vähentäähän se riskejäkin. Samoin maalla on edelleen mukava asua samasta syystä.
Talvi oli hyvä puunkorjuun kannalta eikä kevään tulokaan ole vielä kovin kiirettä pidellyt. Tämä viikko oli tosi kiireinen, että sai vielä viimeiset talvileimikot valmiiksi. Toivottavasti tuo korona rupeaisi kesään mennessä helpottamaan. Jo tässä kaipaisi kaikenlaisia, esimerkiksi Koneyrittäjä-tapaamisia. Alkaa pikkuhiljaa jo kyrsiä tämä koronahomma.
Hyvää ja aurinkoista kevättä ja toivoa tulevaa kesään ja parempaan suuntaan.
Olipa talvi, suunnilleen sellainen, kun pikkupoikanakin muistaa olleen. Lunta, pakkasta ja aurinkoa. Ei juurikaan sohjoa eikä vesisadetta. Pääsi jo oman kylän verstaan karvapohjasuksiakin kokeilemaan.
Lumi- ja kaivuutöitä on riittänyt. 22 aurauskertaa ja 11 hiekoitusta pankin pihalla. Täytyy pitää pankinkin piha puhtaana, että pysyy johtajan kanssa hyvissä väleissä.
Jotenkin on semmoinen kutina, että kyllä kesäkin on työntäyteinen.
Korona ei ole vaikuttanut meillä juuri mitenkään, terveinä on pysytty ja rajoituksiin on jo totuttu, elelty niiden mukaisesti. Naamaripussi koneessa mukana.
Joskus tuli hihiteltyä, kun vaikka Helsingissä näki kiinalaisia turisteja hengityssuojaimet naamalla ja nyt pidetään itekii.
Paha homma kyllä monilla aloilla se tauti ja rajoitukset. Eikä sitä koskaan tiedä minkä nurkan takan se virus kurkistelee ja käypi kimppuun. Mennään tuurilla ja varovaisuudella.
Jospa jo syksyllä voisi Koneyrittäjienkin tilaisuuksia järjestää ja päästä rupattelemaan tutulla porukalla.
Kyllä tästä selvitään.
Oikein hyvää ja aurinkoista kevättä ja kesää sekä pääsiäistä.
Etelä-Savon Koneyrittäjien uutena puheenjohtajana kirjoitusvuoro tuli nyt minullekin.
Tässä kuluneen viikon mietteinä ovat olleet talven kiireet puunkorjuussa. Koneet ovat pyörineet täysillä ja puuta teollisuuden tarpeisiin on tehty kuten muinakin talvina. Urakanantajien puolelta tulee helposti ohjeistusta ja painetta yrityksille, miten talvikorjuun vanhoja leimikoita on korjattavana ja etteivät kauppa-ajat menisi umpeen. Viikonloputkin olisi siis hyvä hyödyntää korjuussa.
Mihinkä se kiire sitten on? Onko se kiire pääsiäisen aikoihin alkavaan kelirikkotaukoon? Pääsiäisen aikoihin se alkaa, olipa pääsiäinen sitten mihin aikaan vuotta tahansa. Armeija-aikaan oli yleensä kiire odottamaan, mutta mitä, sitä ei aina tiennyt. Puunkorjuussa tuntuu se kiire sitten kanssa loppuvan kevään kelirikkoon ja muutaman viikon taukoon, jolloin niitä talven kiireellä hankittuja euroja syödään yritysten kassasta. Kiire aiheuttaa myös koneyritysten henkilöstölle paineita. Nuoret tulevaisuuden tekijät odottavat töitä tasaisesti läpi vuoden, koska heillä on elämä edessä ja kaikkea muutakin kuin pelkästään työ mielessä.
Olisiko sen kiireen miettimisen sijaan talvella metsäteollisuuden puunhankinnan puolella hyvä keskittyä miettimään, kuinka se kevään tauko olisi hyvin lyhyt ja niitä korjattavia leimikoita riittäisi sinne huonoille keleille tasaamaan kevään tauon. Aikana, jonka itse olen ollut puunkorjuussa, ei vielä se kevään tauko juuri ole lyhentynyt, vaan 4–6 viikkoa koneet seisovat helpostikin. Tämän jälkeen taas kuukausi tehdään kiireellä puita, jonka jälkeen koneet jäävät taas jo kesälomatauolle.
Nyt, kun uusia teollisuuden investointejakin on tulossa, toivottavaa olisi tasaisemmat urakointiajat läpi vuoden. Toivottavasti yritykset löytävät puunkorjuuseen tekijöitäkin, jotta uudetkin tuotantolaitokset saavat kaipaamaansa puuta.
Näihin mietteisiin oikein hyvää tulevaa pääsiäistä kaikille ja muistakaahan nauttia kevään mukavista ulkoilukeleistä.
Tästä oli nyt hyvin lähellä tulla Viikon ajatuskatko. En kerta kaikkiaan löytänyt mitään, mistä osaisi tai arvaisi kirjoittaa. Olisi mukava kirjoittaa jotakin metsäalan näkymistä tai tulevaisuudesta, mutta kun ennustaminen on niin pirun vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.
Minä olen enemmän menneiden muistelija. Uskokaa tai älkää, viimeksi kun minä olen historiaa opiskellut, tässä mennään siis yläkouluaikaan, oli numero 10. Vertailun vuoksi käytös- ja huolellisuus taisi olla 6. Mutta menneiden muisteluun on siis taipumusta.
Luin Einarin kirjan. On muuten lukenut joku muukin. Siksi moni on ollut ottamassa lompit kirjan julkistamisen jälkeen. Kirja antaa syvyyttä Einariin persoonana sekä ilman muuta myös Ponsseen yhtiönä. Etenkin sen elinpiirin kuvaaminen, josta Einari ja sadat muut konesavotoiden pioneerit ovat maailmalle ponnistaneet.
Nykyään ihmiset tuntevat liian vähän historiaa. Faktoja sieltä täältä historiasta ehkä on hallussa, mutta niitä arvioidaan lähinnä nykypäivän kontekstissa. Metsäkeskustelussa tähän törmää jatkuvasti. Ei pelkästään julkisessa keskustelussa vaan myös alan ihmisten parissa. Ei tiedetä, missä ollaan ja miten tähän on tultu. Silloin kyllä harvoin tietää, mihin pitäisi mennä. Sitten sitä mennään vain johonkin.
Historiaentusiastina olen erityisen huolissani seurannut yhteiskunnallista keskustelua. Poliitikkojen jakolinja ja poliittinen retoriikka sisältävät ikäviä viitteitä sadan vuoden taakse. Näin puolue- tai organisaatiotaustasta riippumatta. Vuosisadan takainen retoriikka, -populismi ja -agitaatio yhdistettynä tämän päivän viestintämahdollisuuksiin eivät kuulosta hyvältä yhdistelmältä. Vielä huolestuttavampaa on se, että ilmiö on globaali.
Tällä hetkellä käytävä julkinen yhteiskunnallinen keskustelu ei ohjaa meitä ymmärtämään toisiamme vaan pikemminkin painostaa valitsemaan puolensa, olipa teema mikä tahansa. Joko olet puolellamme tai olet meitä vastaan. Isot globaalit teemat kuten ilmastonmuutos ovat kuivattaneet henkistä maaperää, ja tähän me nyt vastamme raapimalla tikkuja. Historiaan perehtyminen auttaa ymmärtämään, minkälaisella tulella nyt leikitään.
Tähän kaikkeen edellä mainittuun liittyy ja on liittymättä jämsänkoskelaisen suurmiehen Jukka Virtasen laulu ”Juuson aikaan”. Se on erinomainen ajankuvaus ja ikkuna metsäteollisuuden ja tehdasyhdyskunnan historiaan. Juuson ajoilla viitataan tietysti aikaan, jolloin Juuso Walden oli Yhtyneiden Paperitehtaiden patruuna. Hänen suurin voimannäyttönsä oli aikansa Kemi-hanke eli Kaipolan paperitehdas Jämsässä. Kaipolan savut sammuivat vuodenvaihteessa. Virtasen liekki sammui vuotta aiemmin. Näen asioiden symbolisen yhteyden toisiinsa. Kuuntelemalla laulun ja perehtymällä historiaan ymmärrät sinäkin.
Viimeksi taisin kirjoitella siitä, miten yhdistysten hallitusten pitää uudistua. Meillä tavoite uudistumisesta jäi puolitiehen. Hallitukseen löytyi peräti kolme uutta jäsentä! Se oli huippusaavutus. Merkittävästi nuorempia, mutta kokeneita yrittäjiä. Pitkän linjan yrityksissä menossa jo toinen ja kolmaskin sukupolvi, siis näkemystä ja kokemusta on. Yhdistyksen puheenjohtaja jäi kuitenkin vaihtamatta. Olin jo kerennyt haaveilla leppoisasta siirtymisestä taka-alalle. Kaikki lain sallimissa puitteissa käytetyt keinot käytin, mutta ei vaan seuraajaa löytynyt. Siis kaksi vuotta aikaa, sitten sen on onnistuttava.
Monessa muussakin yhdistystoiminnassa tuntuu olevan menossa ukkoontuminen/ akkaantuminen. Vuosia hallituksissa istuneet ja kaavoihin kangistuneet jäsenet valittelevat, että ei tule nuoria mukaan. Kun katsoo peiliin, ymmärtää miksi. Jos asiat on tehty samalla tavalla viimeiset sata vuotta ja tehdään edelleen, ketä sellainen yhdistys kiinnostaa? Siinäpä haastetta Koneyrittäjillekin. Miten nuorempi sukupolvi, jolle Instat ja Snäpit ovat arkipäivää, saadaan innostumaan yhteisestä edunvalvonnasta?
Jokunen viikko sitten tuli yhdistysten hallituksen jäsenille kysely yhdistystoiminnan kehittämisestä. Kaikkihan ovat vastanneet tietysti kyselyyn. Tulosten perusteella sitten pohditaan yhdessä mihin suuntaan koneyrittäjien 16 yhdistystä menee. Toivottavasti saadaan hyviä kehitysideoita.
Viime aikojen uutisia metsäteollisuuden investoinneista kuunnellessa tulee mieleen kylän miehen sanonta: ”Ropsi antaa rahhoo”.
Kun aloitin metsäkoneyrityksen 25 vuotta sitten, tukki ja paperi olivat kaikkien puheissa viennin vetureina. Tilanne on muuttunut vaivihkaa selluteollisuuden voittokuluksi.
Tuotekehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia jalostaa kuitupuusta mitä moninaisempia tuotteita. Näillä tuotteilla on tulevaisuudessa loputtomat markkinat maailmalla ja maailmassa, joka etsii vaihtoehtoja fossiilisista valmistetuille tavaroille. Tämän luulisi tuovan toimeentuloa Suomessa metsäisissä ammateissa toimiville ihmisille.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että teollisuuden toimijat jakavat niukkuutta alkupään tuotantoketjuun. Mielestäni tämä vaarantaa hyvän kehityksen metsäalalla. Heikko kannattavuus ja yhteiskunnassa vallalla oleva negatiivinen suhtautuminen puunkorjuuseen vie ihmisiä muihin töihin.
Toivottavasti tulevaisuudessa tehdään päätöksiä hyvän kehityksen turvaamiseksi metsäalalle ja ropsi antaisi rahhoo kaikille. Viedään kaikki hyvää viestiä eteenpäin.
Aurinkoista kevättä kaikille ja pysytään terveenä.
Pitkästä aikaa on kunnon talvi, lunta ja pakkasta on riittänyt. Metsässä on ryskettä, kun puita korjataan ja hakekasoja laitetaan hakkeeksi. Missä tuontihake ei kiusaa, rupeaa hakkeet olemaan kortilla. Energia-ala on huonossa hapessa vastaamaan tilanteeseen.
Turpeen alasajo on vaikeuttanut myös hakeurakointia. Koneyrittäjät on esittänyt moneen kertaan ratkaisua tilanteeseen, toivon mukaan järki vielä voittaa. Huoltovarmuus on kortti, millä asia voi vielä ratketa.
Aina olen ajatellut, etten sekaannu politiikkaan, mutta nyt en voi enää katsella sivusta, kun maa ajetaan alas. Lähden kuntavaaleihin perussuomalaisten listoilta ja yritän myös sitä kautta auttaa koneyrittäjiä.
Paljon olette ollut yhteydessä, kiitos siitä. Tietää, minkä eteen tekee töitä.
”Keskitalvea” on vanhan ajan sanontana vähän vaikea ymmärtää, kun talvea on ollut vasta kaksi viikkoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Näin ainakin Kanta-Hämeessä, tarkemmin Tammelassa.
Lunta tuli viikko sitten noin 20 senttiä ja lumenauraajatkin pääsivät töihin. Itselläni ei ole paljon otettuna lumiurakoita, mitä nyt oma kylätie ja muutama naapurin piha. Kun saatiin lunta, saatiin muutama kovempi pakkaspäiväkin. Samalla tuli tehtyä kalustolle talvihuolto. Kyllä niitä yllätyksiäkin tuli, kun eräänä aamuna webasto ei ollutkaan konetta lämmittänyt ja jouduin toteamaan, että syynä oli virran puute.
Viime päivien pakkaset ovat auttaneet tykkilumen teossa. Tammelan urheilukeskuksen pururadalla talkoolaiset ovat olleet lunta levittämässä latuja varten. Itse olin loppuvuonna useamman viikon sairaslomalla ja sinä aikana kunnon ylläpitäminen jäi vähemmälle. Nyt kuitenkin on aika aloittaa hiihtokausi, ja sitä varten hain varastosta sukset ja monot valmiiksi. Tavoitteenani on käydä kerran tai pari viikossa urheilukeskuksen laduilla seuraava kahden kuukauden ajan, jos talvea täälläpäin niin pitkään riittää. Pohjoisen hiihtoviikot on perinteisesti varattu maaliskuun lopulle.
Lööpeissä Pekka Pouta pelotteli Siperiasta tulevasta talvesta.
Joulusta on päästy eroon ja vuosi 2021 saatu alkuun. Tällä hetkellä pakkanen auttaa puunkorjuuta. Toivoa sopii, että kylmä kausi jatkuu, jotta päättäjät huomaisivat, että turvetta tarvitaan jatkossakin.
Itse en ole ollut innokas kirjojen lukija, mutta nyt on tulleet nämä äänikirjat kuunneltavaksi. Kun tuolla koneessa istuu ja kuuntelee äänikirjaa, päivä vierähtää mukavasti. Tuossa kuuntelin Einari Vidgrénin elämänkerran. Einari oli oikein yrittäjä. Hän pääsi näkemään ja kokemaan metsäpuolen kehityksen. On todella hienoa, että tällainen elämäntarina on kirjoitettu.
Itse pääsin viemään Pirkanmaan Koneyrittäjien onnittelut Metsäkoneurakointi Teräväinen Oy:lle Ikaalisiin. Heidät oli valittu 2020 Ikaalisten vuoden yrittäjäksi. Heille vielä onnittelut Einarin sanontaa lainaten: otetaan lompit juhlan kunniaksi.
Tästäpä se taas lähtee yksi Koneyrittäjien ajatus viikon päätteeksi -ketju käyntiin. Vuosikin on vaihtunut ja almanakka näytti viimeisimmän tarkistuksen mukaan lukeman 2021.
Joulu on juhlittu, ja Pohjois-Karjalassa talvi alkaa olemaan hyvässä vauhdissa. Tällä uuden vuoden ensimmäisellä viikolla on koettu ensimmäiset varsinaiset pakkaskelit, ja korjuut metsissä ovat täydessä vauhdissa. Traktori- ja maanrakennusurakoitsijoillakin töitä on riittänyt, lunta on näille perukoille saatu useampana päivänä. Lumipeitteen paksuus vaihtelee paikasta riippuen 15–30 cm. Tehtävä on, kun on keliä.
Päivänpolitiikkaa seuratessa olen päätäni pyöritellyt. Poliittisia päätöksiä tehdään hatarilla perusteilla ilman kunnollista kokonaiskuvaa. Surullisena esimerkkinä turvealan alasajo, joka tapahtuu odotettua nopeammalla aikataululla ja laajuudella. Torstaiaamuna herätessä törmäsin ensimmäisenä uutiseen Trumpin kannattajien tunkeutumisesta Yhdysvaltain kongressiin. Ikkunasta piti tarkistaa, minkä värinen taivaanranta on, vieläkö kannattaa töihin lähteä. Lähdin kuitenkin, mutta mietin, josko tässä maailmansirkuksessa olisi jarrumiehen paikka auki tuossa hulluuden junassa, mikä uutisotsikoissa välillä viilettää. Siinä olisi sukupuolineutraalisti ilmaistuna hyvälle oletetulle henkilölle töitä.
Koronapandemia jatkaa kulkuaan, ja onpa virus ehtinyt jo muuntuakin matkan varrella. Poikkeusoloja eletään vielä useampi kuukausi. Vuoden vaihtuessa perinteisesti yhdistysten ja liiton luottamushenkilöinä aloittaa uusia innokkaita jäseniä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaisia päätöksiä uusi vuosi tuo tullessaan!
Meillä täällä tekee talvi tuloaan hieman keinahdellen. Lokakuussa kävi lunta jo parhaimmillaan 40 cm, mutta se suli vesisateen kera pois ja toi tullessaan pahimman kelirikon miesmuistiin metsään ja teille. Pari viikkoa jouduttiin korjuukalustoa seisauttamaan, kun maat ei kantaneet koneita.
Nyt kuitenkin meillä on taas talvi hyvällä alulla ja odotellaan tässä vain kunnon pakkasia. Tulevan viikonlopun harrasteena onkin talviteiden poljetushommiin lähtö moottorikelkalla, tähän hommaan saa myös helposti kavereita kuljettajista. Onpa tänä talvena ohjelmassa jäätien tekokin saareen.
Joulu alkaa olla jo ovella. Muistetaan nauttia lähimmäisten seurasta ja ladataan omat akut täyteen tulevan talven koitoksia varten. Ja ihaillaan joulun ihmettä elikkä sitä, kun ei tarvii pyhinä pelätä puhelinta muutamaan päivään!😁
Joskus on hyvä kaataa kaikki palikat pöydälle ja laittaa ne uuteen järjestykseen
Helposti urautuu tekemään samoja juttuja melkein koko elämänsä, joskus silti tulee aika täyteen ja on vaan laitettava asiat uusiin puihin.
En ole kahteenkymmeneen vuoteen ollut sairaslomalla, paitsi nyt tänä vuonna jo toisen kerran työssä sattuneiden pienien tapaturmien takia.
Vuodet ovat olleet työntäyteisiä ja olen sitä ilolla ja innolla tehnyt. Neljällä eri toimialalla, koneyrittäjänä, metsänomistajana, yksityissijoittajana ja vielä maanviljelijänä.
Yksinyrittäjänä ilman työntekijöitä kuuden päivän työviikot ja sunnuntain paperityöt. Vähän vielä harrastuksia päälle.
Jossakin vaiheessa tulee piste, jolloin ote herpaantuu ja kiireessä eivät kaikki aistit enää ole täysin terävänä, niin sitten sattuu vahinko helposti.
Tilanne on silti erittäin hyvä. Ei ole mitään velvoitteita eikä sopimuksia mihinkään suuntaan tällä hetkellä, poimii vain parhaat jutut päältä ja mikä itsestä hyvältä tuntuu.
Vähän täytyy kyllä päivän politiikkaankin puuttua, MTV-uutisissa kerrottiin, että turpeen käyttö on laskenut minimiin ja sitä korvataan tuontihakkeella ja kattiloitakin joudutaan tämän takia vaihtamaan.
Mitä nämä urpot, jotka ovat maailmaa pelastamassa, oikein ajattelevat Suomen kansantaloudesta ja huoltovarmuudesta? Ja ympäristövaikutuksetkin ovat mieluummin negatiivisia.
Hyvä uutinen taas oli, että metsäntutkimuslaitoksen mukaan avohakkuut eivät hävitä hiilivarastoa. Tämä sitten oli taas huono uutinen hakkuiden vastustajille, eikä tietenkään esim. Yle tästä tehnyt minkäänlaista uutista.
Taitaa olla niin, että loppujen lopuksi suurin osa, toivottavasti, suojelun nimissä elinkeinojamme rajoittamaan pyrkivien tahojen keinot ammutaan tutkimuksen avulla tosiasioihin perustuen alas.
Ympäristö on otettava huomioon, mutta ei Suomi sitä kestä tämän ylettömän velanoton keskellä, että kaikki museoidaan.
Oikein mukavaa ja rauhallista loppuvuotta. Pysytään terveinä!
Monttua montun vieressä. ELY-keskuksen hallinnoimien paikallisteiden kunto ei ole mitenkään balanssissa hyvinvointi-Suomen kehityksen kanssa.
Tiet kun ovat huonossa kunnossa, niin se on yksi osasyy maaseutujen autioitumiseen. Isot ja pienet koneet ja autot eivät kestä huonojen teiden aiheuttamaa rasitusta. Muutaman kerran vuodessa tulee korjausporukka, kaksi henkilöä, pakettiauto ja perävaunu, lavalla öljysoraa sekä kaksi lapiota. Sitten arvotaan, mihinkä sadoista rei’istä heitetään vähäsen öljysoraa. Aivan naurettavaa touhua. Olen kyllä niin laiska, ettei lapioon tarviis koskea, jos olisi minun hommiani.
Pääkaupunkiseudulla ja isoissa kasvukeskuksissa joskus käydessä matkalle osuu useasti aivan valtavia tie- ja siltatyömaita. Ne nielevät varoja myös aivan valtavasti. Kyllä nekin ovat varmaan tärkeitä kohteita.
Siinnä on tullut mieleen, että mitäpä jos viivytettäisikin uusien isojen hankkeiden aloittamista vaikka parilla vuodella, onhan ne suunnittelutkin jo kestäneet vuosia. Niillä varoilla peruskorjattaisi paikallisteitä jo paljon. Sorapintaisten teiden lanauksetkin tahtovat jäädä tekemättä, ja märällä kelillä kura lentää. Vähän huonompikin pintatie on parempi kun soratie. Hyvät murskeet pohjiin ja kestopäällystelle mahdollisimman paljon, niin ei kahteenkymmeneen vuoteen tarvis reikiä paikkailla. Niin eiköhän nykyset asukkaat viihtyisi kylillä paremmin ja voisi muuttaa uusiakin.
Monenmoiset kiireet tahdittavat elämää, eikä vähiten lähestyvä talvi. Ensimmäiset räntä- ja lumisateetkin on jo nähty tälle syksylle myös täällä Kolilla. Uuden tieliikennelain muutokset ja nopeat sään vaihtelut talvensuuntaan aiheutti meilläkin jo pienen rengasruletin. Emäntä-kulta ei suostunut lähtemään autolla liikkeelle enää, jos eivät talvirenkaat järjesty auton alle. Sitäpä se sitten alkoi, kolmeen autoon renkaat vaihdettu, ja sen puolesta liikkumista on varmistettu.
Kulunut vuosi on ollut haasteellinen koronapandemian vuoksi, mutta etenkin hämmästystä on aiheuttanut istuvan hallituksen ja STM:n kyvyttömyys tehdä tilanteen vaatimia päätöksiä. Päättävillä ja suosittelevilla tahoilla on pasmat sekaisin ja yhtäläistä selkeää linjausta ei ole löytynyt. Lisäksi tällaisessa tilanteessa, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla elinkeinoelämään, on hallituksen toimet talouselämää hankaloittavine päätöksineen vähintäänkin arveluttavia. Meillä ei olisi varaa ajaa alas kokonaisia elinkeinoja. Yhteiskunnasamme on menetetty kokonaisvaltainen taloudellinen ajattelutapa. Yhteiset nimittäjät päätöksenteossa ovat ympäristö ja ilmasto. Vaikkakin tärkeitä asioita, ei voi olla oikein, että niiden varjolla inhimillisyys unohtuu.
Loppuvuodelle voitettu urakkakilpailu ja urakan valmistelu Savonlinnaan teettää hieman toimistotöitä. Kiire on tietenkin aloittamaan urakkaa. Tässä vaiheessa vuotta urakan aloittaminen on aina kilpailua sään ja alkavan talven kanssa. Asunto työporukalle on vuokrattu ja itselläkin on muutto urakan ajalle väistämätön Savonlinnaan.
Muutto aiheuttaa loppusyksylle muutoksia myös harrastuspaikkaan. Savonlinnan Jyryn Sali taitaa tulla tutuksi. Eräs kovimmista kilpakumppaneista jo toivotti tervetulleeksi. Kuulemma kiinnostaa nähdä, missä kunnossa Saarelainen on. Molemmilla on tavoitteena 15.11.20 Mastersien SM-kilpailun mitalisijat Ylöjärvellä.
On myös se vaihe vuodesta, että liittokokous on edessä ensi viikonloppuna. Mielenkiintoinen tilanne tänä koronapandemian aikana. Monet miettivät lähtemistään kokoukseen ihan aiheesta. Maamme Covid-19-tilanne on hyvinkin erilainen eri puolilla Suomea ja tällaisissakin tapahtumissa tietysti on osaltaan riskinsä.
Huolehditaan kaikki osallistuvat omasta ja toisten turvallisuudesta liittokokouksessa.
Metsäala on selvinnyt nykyajan pahimmasta katastrofista hyvin. Ebolat ja lintuinfluenssat olivat lapsen leikkiä tämän rinnalla.
Sahat huutavat tukkia, isännät eivät myy.
”Kuinka paljon siitä tukista pitää saada, että kaupat tulee?” Näin aloitti paikallinen sahan ostomies isännän kanssa, ja niinhän siinä lopuksi kävi, että kaupat tuli. Tämä ostomies ei ollut käynyt kouluja eikä kursseja. Kerran kysyin, minkä verran hän arvosti metsäalan koulutusta ostomiehen hommassa. Vastaus oli, että ei lainkaan, ei siinä metsäalan osaamista tarvita vaan ihmisten osaamista.
Itse olen saanut kunnian olla mukana kovassa porukassa Metsäalan johtamisakatemiassa. Tässä koulutusohjelmassa keskitytään ihmisten johtamiseen ja unohdetaan risut ja männynkävyt. On ollut ilo huomata, että oli kyseessä iso tai pieni, uusi tai vanha, globaali tai paikallinen yritys, ihmisten johtaminen on yhtä vaikeaa kaikissa firmoissa. Koska loppujen lopuksi ihmiset ovat samanlaisia ja samalla niin erilaisia.
Keski-Suomessa on säpinää koneyrittäjien työaloilla. Sahat huutavat tukkia ja tien varret ovat tyhjät kuidusta. Jyväskylä–Äänekoski E75 -remontti sai 168 miljoona kolme vuotta sitten, ja nyt työt ovat olleet vuoden täydessä vauhdissa. Nyt valtiovalta myönsi vielä 20 miljoonaa euroa lisää Äänekoski–Viitasaari-välille E75 ohituskaistatien tekoon. Kaivureita ja dumppereita on välillä lukematon määrä ja siltoja tehdään lukuisia. Keltaisia vilkkuvaloja on tien päällä yötä päivää ja ilmassa on tekemisen makua.
Kemissä odotetaan tehtaan investointipäätöstä, ja moottoritie alkaa olla loppusuoralla. Sille nurkalle Suomea on tulossa varmaankin samanlainen jackpot valtiolta kuin Äänekoskelle aikanaan. Tehdään teitä, asemia ja terminaaleja.
Mieleen tulee näin metsämiehenä ja ylikapasiteetista kärsivällä alalla olevana, että mitä ne kaikki maanrakennuskoneet ja -kuljettajat tekevät sitten, kun nämä urakat päättyvät? Tulee uusia urakoita.
Työehtosopimuksia alkoi lentää roskiin. Tämä aiheuttaa aluksi ylireagointia puolin jos toisin. Me olemme saaneet neuvoteltua metsäalalle hyvän sopimuksen. Ainahan viilaamista riittää, mutta en olisi sitä ensimmäisenä roskiin heittämässä. Tämä siksi, että meillä ei ole vielä riittävästi osaamista paikalliseen sopimiseen. Kummallakaan puolella pöytää.
Lehtipuissa loistaa kaunis ruska, siis on syksy. Ainakin täällä päin on saatu nauttia viime viikkoina aurinkoisista ja lämpimistä syyspäivistä. Kuitenkin se tarkoittaa, että talvikin tulee jossain vaiheessa.
Useamman kerran näitä viikon ajatuksia miettiessä on ollut jokin miete mistä kirjoittaa, mutta nyt on tarina hukassa. Ei kerta kaikkiaan jaksa kirjoittaa aina noista negatiivisista asioista. Jokainen on varmaan lukenut tai omissa töissään törmännyt niihin, niin jätetään ne nytkin vähemmälle. Viime aikoina ei ole tullut uutisista oikein positiivisia viestejä meidän aloille.
Yhdistyksissä suunnitellaan ensivuoden toimintaa ja budjettia. Valmistaudutaan syyskokoukseen, jossa on valittava hallitukseen uusia jäseniä ja puheenjohtajakin vaihtuu. Siinä sitä haastetta riittääkin. Jäsenistössä on paljon nuoria yrittäjiä, joilla on uusia ideoita ja ajatuksia, mutta millä ihmeellä heidät saadaan mukaan yhdistystoimintaan. On hirmuisen tärkeää, että toiminta jatkuu ja meidän vaikuttavuus tilaajiin, työntekijöihin ja mediaan saadaan jatkumaan. Jokainen puheenjohtaja ja hallitus luotsaa yhdistystä omalla tyylillään, ja uudistua meidän pitääkin.
Kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen. Kevättalvella kaupungista väki tuli maaseudulle. He keskittyivät mökkien kunnostamiseen ja nyt tuli myös metsiä katseltua ajan kanssa, mitä tulisi tehdä.
Maaseudun kaupoille oli piristys, koska paikkoja kunnostettiin, ja kyllä varmaan poiki urakoitsijoille myös töitä. Oli tien hoitoo, ojan kaivuuta ja toivoo sopii, että metsän hoitoonkin tulee tarvetta.
Kesä oli kuiva. Metsässä ja turvesuolla oli hieman haasteellinen keli. Itselläkin metsässä muokkauksen yhteydessä kuiva metsä syttyi. Onneksi vauriot olivat pienet.
Kesälomareissulla Itä-Suomessa ajellessa oli hienoa katsella, kuinka väki käyttäytyy, käsidesiä on opittu käyttämään, oltiin väljemmin ja porukalla oli hyvä fiilis.
Mitä jatkossa? Itse en haluaisi, että kaikki kokoukset olisivat etäkokouksia, mutta terveys edellä mennään. Jouluun on sata päivää. Ei muuta kuin kirjettä joulupukille kirjoittamaan.
Perinteinen FinnMETKO saatiin pitää, vaikkakin pienempänä kuin normaalisti. Kaikki olivat tyytyväisiä, kun kaikesta huolimatta se pidettiin.
Seuraava yhteinen isompi tapahtuma on liittokokous. Toivon, ettei siihen tule mutkia matkaan, koska omasta mielestäni se on meidän tapahtumistamme hienoin. Se on juhlava, sosiaalinen ja siellä edustajat saavat päättää meidän tärkeät asiamme.
Olisi luullut, että korona olisi vähän tuonut järkeä päättäjiin, että energia ja oma ruoka olisivat tärkeitä ja niitä puolustettaisiin, mutta useampi niistä vaan olisi luopumassa.
Turvekeskustelu velloo, ja sen pohjalta saa vaikutelman, että turpeen käyttö pitäisi heti lopettaa. Aihe työllistää joka päivä. Jäsenet soittavat ja minä olen yhteydessä päättäjiin lähes joka päivä. Emme anna periksi. Toivotaan, että järki voittaa ja myös pikkuhiljaa päästäisiin koronasta eroon.
Ollaan siinä kohdassa tätä vuotta, että konemiesten rillumarei-viikko lähestyy eli
FinnMETKO-näyttely on ensi viikolla.
Puoli vuotta kiusannut koronavirus taas on hiukan näyttänyt leviämisen merkkejä ja valitettavasti FinnMETKO-messujakin se on kurittanut jo etukäteen eikä se jätä rauhaan varsinaisena tapahtuma-aikanakaan. Pelko tartunnasta on kuitenkin takaraivossa väkisin.
Tiedän, että järjestelyissä on otettu huomioon kaikki mahdollinen suojaus mitä voidaan, että sen puolesta on kyllä niin turvallista mennä kuin vain näissä olosuhteissa voi. Vain ministeri voi kertoa tämän selvemmin.
Arkielämässä näyttää ihmisten ja aatteiden kahtiajako vaan jyrkkenevän. Ei ymmärretä eikä edes haluta ymmärtää vastakkaisia mielipiteitä yhtään. Huomaan silti itsessänikin samoja piirteitä. Kehä kolmonen on siinä jonkinmoinen rajalinja. Toivotaan, ettei mitään pahempaa kärjistystä kuitenkaan tule.
Loppukevennykseksi, mitä yhteistä on alkemistilla, ikiliikujalla ja 25 prosentin työajan lyhennyksellä samalla palkalla?
On meillä ollut vähän erilainen kevät ja kesä omassa työssä ja luottamustehtävissä. Vaikka kevään ja kesän aikana korona on aiheuttanut päänvaivaa arjessa eikä talouden tappioilta ole voinut välttyä, olen kyllä toisaalta nauttinut tilanteesta. Kotiruokinnasta ei ole tarvinnut lähteä maailmalle maaliskuun jälkeen ollenkaan. Kokoukset on pidetty etänä ja kokoontumisia on lykätty myöhemmäksi.
Tätä juttua kirjoittaessa pakkaan samalla laukkua ja olen pitkästä aikaa lähössä metsävaliokunnan live-kokoukseen Tampereelle. Tunne on mukava ja odotus kova, että näkee muita jäseniä. Samalla kun kalenteria katsoo niin live-tilaisuuksia alkaa olla asialle asti.
Nähtäväksi jää tyhjentääkö koronarajoitukset kalenterin uudelleen. Toivottavasti ei. Tietokone ei kuiten korvaa oikeaa kokoontumista ja ajatuksien vaihtoa.
Tulevana viikonloppuna olisi ollut yhdistyksemme 50-vuotisjuhlat.
Nooh, sehän tulikin jo selväksi toukokuun lopulla, että siirrämme juhlat tuota tuonnemmaksi, vallitsevan tilanteen vuoksi. Toivotaan, että ensi kesänä tilanne olisi jo parempi koronan suhteen.
Reissutöiden mahtavuus tuli tällä viikolla taas esiin, kun kotona Korialla sattui vesivahinko ja sitä sitten piti lähteä Suomussalmelta selvittelemään ja katselemaan vaurioita. Niitä hommia tätä kirjoittaessa samalla selvitellään vakuutusyhtiön kanssa.
Tätä viikon ajatusta miettiessä ei alkuun pyörinyt mielessä muuta kuin Ismo Alanko Säätiön vuonna 1999 julkaistun Joululevy-singlen
A-puolen kappaleen nimi.
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. Näin kertoi Ilmari Kiantokin taannoin, kun Kainuun luontoa kuvaili.
Kaunis se on monimuotoisuudessaan. Kalaa antaa järvistään, marjasatoa ja elantoa metsistään. Tänä kesänä on ollutkin poikkeuksellisen hyvä marjakesä. Monilla pakkaset ovat pullollaan kesän antimia.
Kalallakin on tullut käytyä ja saalistakin on pannulle saatu.
Ai niin ne työt, niitäkin on ollut. Valmiiksi kaatuneita puita, niin on jäänyt se kaatovaihe pois.
Juuri kun opin tuon pohjoisen kielen, jatkokurssi olikin sitten Savon mualla.. Noh, hyvä siitä tulhoo..
Ei muuta kuin hyvää syksyn jatkoa. Lokakuussa Sotkamossa liittokokouksessa nähdään, tervetuloa!
Tässä on tullut mietiskelyä taas Suomen hallituksen touhuja. Koronapaketti neuvoteltiin meidän kannaltamme todella huonosti. Suomi maksaa yhdeksän miljardia ja saa 400 miljoonaa. Ojalan laskuopin mukaan jää reippaasti miinukselle. Ehken ymmärrä, miten tuolla isolla kirkolla lasketaan!
Oli hyvä, kun en alkanut sääprofeetaksi. Pari talvea sitten ennustelin, että kun ei ollut viime talvena paljoa lunta näillä seuduilla, niin ei varmaankaan toista vähälumista talvea peräkkäin tulisi. No, eihän sitä ollut lunta seuraavanakaan talvena.
Kolmas talvi ainakin olisi sitten runsaslumisempi. Eipä ollut, vaan kaikkien aikojen huonoin lumien suhteen.
Sitten kesien ennustukseen. Kun talvella on lämmintä, niin kesällä luulin olevan kylmää, eihän se vuoden keskilämpötila juuri paljoa heittele.
Jokunen kesä sitten juhannusviikolla satoi räntää ja jouluna oli lämpimämpää. Onhan sääkartat aika sekaisin, kun siellä, missä pitäisi olla lämmintä, sataa lunta, ja missä kylmää, ni on torsti kelit.
Mutta lämmintäkin on riittänyt, oli koreita kevät- ja kesäpäiviä. Vettä on sataa ropsauttanut välillä sekaan, sitä kasvustot kaipaavatkin.
Mukava kun on lämmintä kesällä, vähän jo vanhentuneet luut tykkäävät lämmöstä. Kone kyllä meinaa siirtoajossa lämmitä liikaa. Lämmityslaite hytissä täysille ja konepelti sekä ikkunat auki, niin kyllä pärjää, kun kuski pysyy viileänä.
Kyllä tässä viikolla on muitakin asioita pyörinyt mielessä, mutta ei oikein jaksa, ilmoista riittää aina puheita eikä tuu niin harmitusta.
Muistetaan pistää mahdollisuuksien mukaan sopivasti vapaalle ja nauttia elämän isoista ja pienistä asioista.
On mukava taas liitokokouksessa nähdä tuttuja, ja jospa vaikka kättä uskallettais paiskata.
Onnelliist voimiist kaikille ja terveisii Kärköläst.
Jos et syö, nii kattele (kärköläläinen sananlasku, voi muokata tilanteen mukaan)
Päättäjät ja asiantuntijat tuntuvat olevan valmiita tekemään kauaskantoisia ratkaisuja tietyissä asioissa kysymättä mielipidettä tahoilta, joilta oikeasti saattaisi löytyä tietotaitoa ratkaisemaan heidän ongelmiaan.
En vain voi käsittää tätä turvevouhotusta ja sitä tapaa, jolla turpeen käyttöä ollaan ajamassa alas. Ympäristöasiat ovat meidän kaikkien yhteisiä ja kyllä meidän kaikkien pitäisi voida vaikuttaa siihen, mitä päätöksiä asian suhteen niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti tehdään.
Tuntuu olevan myös vielä melko epäselvää, mikä on korvaava polttoaine. Vai olisiko se kivihiili? Tuo lähes ”päästötön, hajuton, näkymätön” tuontipolttoaine. Suomalainen turpeen tuotanto on kuitenkin vastuullista ja ympäristön huomioon ottavaa sekä hyvin valvottua toimintaa. Uskon, ettei näin välttämättä ole kaikissa tuontipolttoaineen tuotannoissa.
Toisaalta, jos siihen tuulimyllyyn laittaa astetta isomman propellin…
Viikolla mietin myös, että mistä näitä veli- ja siskokultia oikein joka paikkaan riittää. Oletteko koskaan miettineet, missä menee vikaan, jos koneyrittäjä tekee täysin tilaajan laatu- ja mittausvaatimusten mukaan ja työn asiakas ei ole tyytyväinen, niin maksumieheksi joutuu koneyrittäjä eikä tilaaja. Tosin voihan koneyrittäjä aina riitauttaa asian.
Keslan 60-vuotisjuhlien merkeissä tänään piti olla tehtaalla avoimet ovet -tilaisuus, ja Koneyrittäjät oli kutsuttu mukaan. Suunnitelmien muututtua nostakaamme malja ja toivottakaamme 60-vuotiaalle KESLALLE Onnea!
Mutta elämme keskikesän hienoa aikaa, lämpöä riittää ja loma- ja työkelit ovat mitä mainioimmat. Näillä ajatuksilla viikonloppuun.
Helleterveisin
Teemu Myller
Twiit twiit
Edellisellä kirjoitusvuorollani sivusin jalkapalloa ja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen historiallista saavutusta, EM-lopputurnauspaikkaa. Tällä kirjoitusvuorolla minun piti olla virittämässä kaulahuivia kaulaan ja valmistautua huutamaan Venäjä kumoon paikan päällä Pietarissa. Toisin kävi.
Korona on vaikuttanut elämäämme länsimaissa nyt noin kolmen kuukauden ajan. Tuntuu, että siitä on jo kerrottu ja kirjoitettu kaikki. Silti tuntuu jotenkin väärältä olla aihetta käsittelemättä. Kaikesta muusta kirjoittaminen tuntuu jotenkin tässä ajassa toissijaiselta.
Epidemian ja sitä seuranneiden rajoitusten keskellä olen tehtävieni vuoksi seurannut sekä kotimaista että kansainvälistä viestintää poikkeuksellisen tarkasti. Maalis-huhtikuussa, epidemiarajoitusten alkuvaiheessa kotimaan politiikassa vallitsi virkistävä yksituumaisuus. Torailu ja politikointi loistivat hetken poissaolollaan. Hetken tuntui siltä, että eduskuntalaitos todella pyrkii saamaan aikaan jotakin yhdessä. Hiljalleen poliittinen viestintä on kuitenkin palannut koronaa edeltävään aikaan ja koronasta on tullut yhteisen vihollisen sijaan yksi kestoaihe poliittiseen kädenvääntöön puolueiden välillä.
Twitter on mielenkiintoinen väline. Tähän saakka olen vältellyt sitä, koska diagnosoimattoman lievän lukihäiriöni vuoksi Twitter-tekstien ulkoasu tageineen ja uudelleentwiittauksineen on minusta hankalaa luettavaa. Nyt korona-aikana olen kuitenkin syventynyt twiittien maailmaan, sillä onhan se kieltämättä nopea tapa viestiä.
Minusta on ollut mielenkiintoista seurata, kuinka poliittinen nokittelu on siirtynyt eduskunnan suuresta salista ja televisiotenteistä Twitteriin. Kansanedustajat yli puoluerajojen koittavat tiivistää pitkät puheenvuoronsa ja sanomansa 280 merkkiin. Taitolaji, sanoisin.
Minulle, perinteistä mediaa arvostavalle, murrosiästä asti keski-iän kriisiä poteneelle 80-luvun kasvatille, poliittinen Twitter-viestintä vaikuttaa välillä hiekkalaatikkonahistelulta. Ilmeisesti se on kuitenkin nykypäivää ja minun on vain se hyväksyttävä. Operoihan siellä tunnetusti maailman vaikutusvaltaisin mieskin: USA:n presidentti.
Tässä kevään mittaan mieleni juolahti, että mitä jos Twitter olisikin keksitty jo aikapäiviä sitten? Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan. Winston Churchillia olisi ollut taatusti mielenkiintoista seurata. Tai kenties vielä aiemmin? Mitä olisi twiitannut Kolumbus löytäessään Amerikan tai minkälainen Twitter-sota olisi alkanut, kun maapalloa väitettiin pyöreäksi?
Kesä on saapunut ja koronaepidemiakin näyttäisi ainakin hetkeksi hellittävän otettaan. Hyvä niin. Vaikkemme vielä tiedä, onko tämä ohi, on jatkuvan ”valmiustilan” ylläpitäminen kuluttavaa ja hetken hengähdystauko auttaa meitä vastaamaan tuleviin haasteisiin. Lienee aika itsekin hellittää otetta uutisvirran suhteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen, toistaiseksi twiittaan kintaalla.
Kesä on tullut Lounais-Suomeen. Pellot ovat vihreitä, ja lehtipuista kuori irtoaa, kun lyö kouran puuhun kiinni. Niin sen tähän aikaan pitää ollakin.
Niin piti meillä olla yhdistyksen 50-vuotisjuhlatkin. Kaikki oli saatu sovittua aikatauluun, sitten tämä korona tuli ja laittoi nämäkin juhlat tulevaisuuteen. Niinhän se on muillakin tapahtumilla. Elämme arvailuiden varassa, mitä tuleva aika tuo tullessaan.
Talvi on takana ja maat kuivuneet. Nyt on onneksi päästy leimikon kimppuun. Kulunut talvi on oman 25 vuoden urani aikana ollut kaikista huonoin puunkorjuualalla.
Energiapuun kysyntä on kasvanut täällä vuosi vuodelta. Nyt kun Naantalin laitos on päässyt vauhtiin, se on vaikuttanut hintatasoon niin, että ensiharvennuksia hakataan tällä hetkellä energiapuuksi huomattavia määriä. On nähtävissä, että on monenlaisia koneita korjaamassa puuta energiakasaan.
Tämä kevät toi meille uuden ongelman, kun ihmiset ovat mökeillään etätöissä. Mökeille kulkevat tiet ovat usein metsäteitä, joita me koneyrittäjät käytämme puunkorjuussa. Märkyys tuo pikku painumia tiehen, ja mökkiläiset ihmettelevät heidän teidensä kuntoa.
Keskikesä lähenee ja koulut ovat päättyneet. Saamme odotella, mitä kesä tuo tullessaan.
Suomalaiset juuret lähtenevät Volgan mutkasta, kun esi-isät vaelsivat tänne pohjan perukoille. Liekkö kyllästyneet paikalliseen politikointiin, tuumanneet pitäkää tunkkinne ja ottaneet reilusti fyysistä etäisyyttä koko porukkaan. Oma tila ja rauha oli ennen tärkeintä ja kiihdyttiin tunkeilusta, jos ylävirralta huomattiin lipuvan kirveenlastuja.
Mihin on maailma mennyt? Nyt pitäisi päästä kouluun, baariin ja ulkomaille. Peukkuja pitää saada somessa. Jos ei pakkauduta täpötäysiin katsomoihin, niin pitää tuppautua instaan ja tik tokkiin. Etätöistä pitää päästä lähitöihin.
Taitaa meissä asua lujassa myös tuo sosiaalinen puoli. Porukkaan kuuluminen täyttää meidän perustarpeitamme. Koneyrittäjiin on hyödyllistä kuulua, mutta oikeasti mukana ollaan, koska tuntuu hyvälle olla joukossa, joka jakaa samoja kokemuksia. Nyt pitäisi löytää oikeat rajat ja uudet tavat yhdistää meidät suomalaiset ja silti pitää fyysiset etäisyydet riittävinä. Teams, Zoom ja Skype, suojamaskit, hanskat ja visiirit ovat osa tätä kevättä.
Ruotsalaisissa sosiaalisuus ja normaaliuden kaipaus johtivat uhkapeliin, jossa uskottiin laumasuojan syntymiseen virusta vastaan. Aika näyttää, mitä tapoja jää ja veimmekö maaottelukultaa maski- ja lentokenttäfiaskoista huolimatta.
Linnut lentävät ja kalat uivat parvissa, koska se oikeasti suojaa. Sudet ja leijonat metsästävät laumoissa, koska se on tehokasta. Parvesta tai laumasta eksyneen yleensä perii hukka. Tästä ei kuitenkaan saisi vetää johtopäätöstä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai ajatella samalla tavalla. Suomeen tulisi sopia useita totuuksia. Luontoon kuuluvat myös yksinäiset sudet.
Nyt olosuhteet ovat muuttuneet ja osaksemme jää sopeutuminen. Elämistä ja taloutta helpottavat, jos voimme luoda luottamusta toisiimme ja yhteiseen päätöksentekoon. Luottamus kasvaa, kun puheet ja teot ovat sopusoinnussa. Kelpaisiko meille sama ohje kuin norsuille: kärsikää toisianne!
Suurimmalla osalla yrittäjiä ja Suomen kansaa menee nyt huonosti. Löytyykö mistään positiivista asiaa?
Kyllä. Yksin yrittävällä maarakentajalla on töitä ihan niin kuin normaalinakin keväänä. Pelkäsin minäkin, että yksityinen sektori lopettaa rakentamisen. Samalla menisivät ne pienetkin kaivu-urakat ja myöhästyneet jätevesijärjestelmien uusinnat, mutta puhelin on soinut tasaiseen tahtiin ja tilauskirja on täynnä alkukesältä. Nyt tekemistä rajoittavat lähinnä kyläteiden painorajoitukset. Kevät on ollut pitkä ja kylmä, eivät ole soratiet kuivaneet ainakaan Savon suunnalla.
Toinen positiivinen asia tässä keväässä on ollut se, että kalenterissa ei ole enää yhtään merkintää mistään kokousreissusta tai kesätapahtumasta. Kokoukset näkyvät onnistuvan etäyhteyksillä loistavasti. Niitä on saatu sovittua pidettäväksi ilta-aikaan, niin ei tule työajan menetyksiäkään, tai sitten on otettu tietokone polville ja kuulokkeet korville omassa maisemakonttorissa. Tiiviiseen tunnin-puolentoista palaveriin jaksaa ihan loistavasti osallistua vielä työpäivän jälkeenkin. Jää aikaa myös puolisolle ja lapsille. Tosin rouva on etätöissä kotona ja valloittanut tietokoneineen koko olohuoneen. ”Ole hiljaa, minulla on Teams menossa”, siinä sitä sitten parannetaan parisuhdetta…
Kesä on tulossa, illalla on valoisaa pitkään eikä aamulla tarvitse keittiöön valoja aamukahvin aikaan. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi ollaan kotosalla, nautitaan kesästä ja vietetään perheen kanssa rauhallinen kesä(loma) ilman paineita osallistua joka viikonloppu johonkin hiivatin kylätapahtumaan.
Kevätterveisiä täältä kahdeksan surmanluodin, keihäskarnevaalien ja mummon pitäjästä, keskeltä Suomea.
Olemme metsävaliokunnan kanssa pitäneet Teams-palavereja joka perjantaiaamu alan vallitsevan tilanteen vuoksi. Tällä kertaa on ollut mahtava huomata, että se tilanne, mikä itsellä on omien harmien ja kelien kanssa, onkin kaverilla 200 km päässä aivan eri. Vertaistuki toimii ja v*ttuilu on välittämistä.
Tänä talvena on ollut puunkorjuussa erikoisia tilanteita. Toiset ovat hakanneet koko talven kesäkohteita. Toiset ovat kahlanneet yli metrin hangessa. Pohjoisessa on kuitua liikaa ja etelässä liian vähän. Välillä koneet ovat liian isoja ja välillä liian leveitä. Ja nyt niitä on liikaa.
On ollut lakkoja, pakkoseisokkeja ja organisaatiomuutoksia. Lisäksi se yksi harmi, jota en nimeltä mainitse, koska sitä ei meilläpäin ole näkynyt.
Huomisen ennustajat kertovat synkkiä tarinoita. Toiset kertovat, että metsäala selviää parhaiten tulevista iskuista.
Silloin kun on huono aika kannattaa investoida. Tällä kertaa meidän alallamme se ei tarkoita, että lisää koneita tai uudempia vehkeitä, vaan, että nyt olisi paikka investoida ihmisiin.
Uskallan väittää, että näinä aikoina jokainen työntekijöihin ja heidän hyvinvointiinsa tehty satsaus muistetaan tulevaisuudessa.
Sen ei tarvitse olla iso asia. Eikä siihen mene välttämättä paljon rahaa tai aikaa. Pääasia on ajatus, että olet meille tärkeä tyyppi. Näistä lomautuksista ja seisokeista huolimatta olet tärkeä ja sinua tarvitaan tulevaisuudessa.
Kuka sanoisi tämän saman sinulle?
Yrittäjyyden välillä syvissäkin vesissä näin kahlailee
Korona, Covid-19 on vaikuttanut tavalla tai toisella meidän kaikkien elämään tämän kevään aikana. Se myös vaikuttaa paljon päätöksentekoon maailmanlaajuisesti ja paikallisesti.
Korona on myös sävyttänyt meidän Koneyrittäjien luottamushenkilöiden toimintaa ja meitä koskettavien asioiden esille tuontia.
Tänään tuli pitkästä aikaa tunne siitä, että työllämme on merkitystä. Viimeisin
tiedotteemme maarakennusurakoiden referenssi- ja liikevaihtovaatimusten kohtuuttomuudesta kirvoitti erään naapurijärjestömme jäsenen tarttumaan puhelimeen, kuten myös heidän toimitusjohtajansa. Keskustelu heidän kanssaan oli sikäli ilahduttava, että asiamme tuntui osuneen heillekin merkittävän tärkeään aihepiiriin. Ilahduttavaa sekin, että yhteistyö kanssamme kiinnostaa.
Talven hiljaiselo laittoi useaan otteeseen miettimään maamme rakentamista ja alallamme vallitsevaa maantieteellistä epäsuhtaa. Yritystoiminta pitää saada tasaisemmin tuottavaksi, mikäli halutaan aidosti kehittyä. Ei riitä, että talvikuukausina vedetään kassat tiukalle ja kesäkautena pyritään korjaamaan tilannetta jo muutoinkin tiukalle ajetussa suhdanteessa.
Itse tein ratkaisun suuntaporaustoiminnan lopettamisen suhteen. Viimeisin urakka suuntaporauksessa on ainakin tällä hetkellä suoritettu ja annetaan tilaa temmeltämiselle toisille. Asioiden onnistuminen on aina useista asioista kiinni ja niin siinäkin. Eikä vähiten siitä työporukasta, jolla asioita kulloinkin viedään eteenpäin. Pieneltä tuntuva asia voi viedä koko yritystoiminnan tappiolliseksi. Epäonnistumisiin ei pienillä yrityksillä ole varaa.
Perjantaina yön jo varhaiseksi aamuksi kääntyessä minut herätteli pelastuslaitoksen soitto ja tiedustelu, saadaanko kaivinkonetta kuinka nopeasti palopaikalle. Naapurikylässä oli asuinrakennukseen tulipalo ja siellä tarvittiin raivausapua. Tällä kertaa en apua pystynyt antamaan muutoin kuin neuvomalla lähimmän urakoitsijan, joka sinne todennäköisesti pääsee. Herätteli ajattelemaan tätä yhteiskuntamme verkostoitumista yleisestikin ja sitä, että pelastustoimelle meidän koneyrittäjien apu on usein näissä katastrofitilanteissa äärimmäisen tärkeää. Yhteistoimintamme pelastustoimeen ja kansalaisten auttamiseksi korostuu kyseisinä hetkinä.
Olen miettinyt omaa käyttäytymistäni poikkeusolojen aikana. Fyysinen liikkuminen on mennyt melko vähiin. Olen viettänyt aikaa kotona, hallilla ja kesämökin remontin parissa. Kaikenlaista touhuamista tuntuu olevan jatkuvasti. Käyttäytymiseni kertoo varmaan siitä, että yritän kieltää koko koronan olemassaolon.
Toisaalta yhteydenpito ystäviin ja yrittäjäkollegoihin on ollut tiiviimpää kuin koskaan.
Käytökseeni on myös ilmaantunut jonkinasteinen kiireettömyys ja ajantajun hahmottamisen vaikeus. On ollut aikaa ajatella asioita paremmin ja keskustella tapaamieni ihmisten kanssa pidempään. Keskustelut ovat olleet polveilevia ja syvällisiäkin. Jos jotain tästä toivoisi jäävän tulevaisuuteen, niin näitä piirteitä soisin säilyvän itsessäni lopun ikääni.
Vapputerveisin,
Koronatukan kasvattaja Mika Jormakka
Korona on hallinnut uutisointia jo pidemmän aikaa. Tämä ja leuto talvi sekä metsäteollisuuden lakot ovat tuoneet epävarmuutta jäsenkuntaamme. Metsäkoneet ovat seisoneet turhan paljon eikä energiakaan ole liikkunut normaalisti.
Kysymysmerkki on, kuinka kauan tämä häiriö jatkuu. Jollekin vaikutus voi olla iso ja apua tarvitaan, liiton sivuilla löytyy ohjeita poikkeusoloihin ja myös toimihenkilöille sekä luottamushenkilöille voi soittaa. Yksin ei saa jäädä. Yhdessä tämänkin yli mennään.
Jotain hyvääkin tästä sopasta on seurannut. Ehkä pikkuisen on maalaisjärki palannut päättäjille, oma ruoka ja energiakin, joka on aina välillä tikun nokassa, on saanut vähän kunnianpalautusta. Huoltovarmuus korostuu näinä aikoina. Toivotaan, että tästä tulee pitemmällä ajalla hyötyjä meidän jäsenillemme.
Liiton hallinto on siirtynyt Teams-kokouksiin eikä toistaiseksi pidetä fyysisiä kokouksia. Nyt soitellaan tiheään, koska tilanne muuttuu nopeasti ja haluamme tietää, missä mennään.
Nyt tarvitaan yhteisvoimaa enemmän kuin koskaan ja tästä yhdessä vielä noustaan. Aurinko vielä paistaa risukasaankin.
Suomalaisen ruuan merkitystä on korostettu viime aikoina. Alkutuottajien panos on noussut merkittävämpään rooliin kuin aikaisemmin. Ihmiset haluavat lähellä ja omassa maassa tuotettuja elintarvikkeita. Siitäkin huolimatta alkutuottajalle tuleva siivu lopputuotteesta ei vain tunnu kasvavan, päinvastoin.
Olisi se hienoa, jos ihmisille ja etenkin asiakkaille olisi kotimaisuus ja paikallisuus yhtä tärkeä myös koneyrittämisen kautta syntyvistä lopputuotteista, vaan kun ei.
Niin ruuantuotannossa kuin koneyrittämisessäkin tuntuu aina mukana kulkevan asiakkaiden olettamus, että tuotteita tai palveluja on saatavilla silloin, kun niitä vain yksipuolisesti tarvitaan, ja sillä hinnalla, minkä asiakas on valmis maksamaan. Entäpä jos joku päivä ei koneyrittäjien palveluita olisikaan saatavilla? Olisi loppu, niin kuin vessapaperi paikallisessa elintarvikeliikkeessä. Menisikö hamstraushommiksi…?
Itse metsäalan yrittäjänä kuitenkin olen saanut huomata, että asioilla on taipumus järjestyä tavalla tai toisella. Usko on kuitenkin vahva siihen, että Suomi edelleen elää metsästä. Onhan niitä vaikeita aikoja ollut ennenkin ja niistä selvitty.
Nyt kuitenkin meillä suurimmalla osalla on pitkät vapaat tulevana pääsiäisenä edessä sekä mahdollisuus rentoutua ja antaa perheelle jotain arvokasta – nimittäin aikaa.
Ja jos mahdollista syökää ja juokaa kotimaista, niin määäää teen myös.
Nyt maailmaa koetellaan aika rajusti. Meidän täytyy toivoa, että tästä päästään äkkiä normaaliin tilaan. Haavoja tästä varmasti jää, mutta kuinka isot ja pitkät.
Tällä hetkellä verottaja ja pankit antavat joustoja talousasioiden hoitoon, sitä täytyy toivoa myös koneliikkeiltä.
Mitä tapahtuu kesällä? Monen kesäsuunnitelmat menivät varmasti uusiksi näissä poikkeusoloissa. Toivotaan, että Suomesta löytyy kaikille katsottavaa kesälomareissulla, kulkee sitten autolla tai moottoripyörällä, eikä ole huono vaihtoehto polkupyöräkään.
Kaikki varmasti toivovat, että saadaan taas eurot pyörimään.
On tänä talvena käynyt toteen tuo otsikon mukainen sanonta.
Talvikelit on olleet täysin erilaiset etelän ja pohjoisen välillä. Kun etelässä tuskailtiin lumetonta talvea, täällä meillä Lapissa on taas aiheuttanut päänvaivaa 1–1,5 metriä paksu luminietos. Polttoainetta palaa eikä voimansiirtoremonteiltakaan ole vältytty.
Sitten on tämä koronavirus. Juuri tuossa katselin hallituksen tiedotustilaisuutta, jossa ilmoitettiin liikkumisrajoituksista Uudenmaan ja muun Suomen välillä. Kovin tuntui kaukaiselta asialta tuo täältä pohjoisesta katsottuna. Mutta hallitus varmasti tekee tärkeitä ja tarpeellisia päätöksiä viruksentorjunnassa.
Virukselta ei ole vältytty eikä vältytä täällä Lapissakaan, mutta tähän mennessä on päästy vähällä.
Aurinkoista kevään jatkoa kaikille ja pidetään mieli virkeänä kaikista vastuksista huolimatta!
Maaliskuun 12. päivä, lämmintä reilu 4 astetta ja lunta vain penkoissa. Talven pitäisi olla parhaimmillaan. Kaveri ajeli Ranualta Kärsämäen ohi ja vaihdoimme pari sanaa Juustoportin kahvilassa. Ranualla oli lunta toista metriä. Katolta oli lumet tulleet alas, eikä kuulema tarvitse verhoja ikkunassa, kun lumi peittää näkyvyyden ikkunasta.
Jokin aika sitten oltiin lakkojen viitoittamalla tiellä. Mietittiin, mitä on seuraukset lakoilla. Ehkä niistä selvittiin pienillä kolhuilla, mutta toiset kärsivät enemmän kuin toiset. En tiedä, onko niistä taisteluista löytynyt voittajaa ollenkaan.
Viikon parin aikana on kuulunut joka suunnalta tuotannon rajoituksista puupuolella. Viisi viikkoa tuntuu olevan yleinen seisaus puunkorjuussa. Nyt tämän päivän lehtijuttuja kun lukee, taitaa mennä seisaukseen koko maailma koronaviruksen takia. Vaikka saataisiin jatkojalostusta tehtyä, tavaraa ei saada vientiin, kun loppuu merikontit ja vastaanottavat maat eivät välttämättä ota vastaankaan.
Elämme eriskummallisia aikoja.
Toki ainahan on ollut erilaisia katastrofeja ja aina niistä on osa selvinnyt.
Kouvolassa vesi seisoo pellolla kuin keväällä lumien sulettua. Paitsi, että sitä lunta ei ole ollut minkään vertaa tänä talvena. Lakot tuottivat omat haasteensa tämän talven hakkuissa ja nämä kelit omansa. Ei ole helpot ajat nyt metsäkoneurakoitsijoilla etelämpänä Suomea.
Itse olen syksystä asti kulkenut hakkuilla Suomussalmella. Täällä lumi tuli maahan lokakuun lopulla, ja siitä asti tätä riemua on riittänyt, lunta on nyt 90 cm.
Tällä viikolla oli hyvä keli ajella taas Suomussalmelle, ilma plussan puolella, pahimmat möykyt oli viitostieltäkin hävinneet.
Tätä Kouvolan ja Suomussalmen väliä talven ajaneena on sattunut matkalle monenlaista keliä. Talvikunnossapidon eron on huomannut aika selkeästi. Kun aurausurakoitsija vaihtuu, erot ovat isot, mistä johtunee? Tai tietäähän sen varmaan kaikki, mutta ihmetyttää, miksi näin annetaan tapahtua.
Tänä keväänä ei taida mikään mennä kohtuudella: olematon talvi, lakot, Euroopan tuhopuut, maailmantalouden alamäki ja sitten vielä tämä korona. Vieläköhän jotain muuta on tulossa?
Talven leutous ja työmarkkinoiden häiriöt on tullut jo käsiteltyä moneen kertaan ja monen henkilön kanssa.
Olen vähän seuraillut yhteiskunnallisia asioita, nyt kun aikaa on ollut. Turve näyttää nyt olevan se Suomen ja koko maapallon pelastuksen kulmakivi, siis sen käytöstä luopuminen.
Jokunen aika sitten Aamu-tv:ssä oli haastateltavana vihreiden Tiina Elo sekä keskustan Hannu Hoskonen. Suurin murhe vihreällä edustajalla oli, että turpeen käytöstä on pikimmiten luovuttava. Korvaamiseksi hän esitti tuulivoiman lisäämistä sekä uusien tekniikoiden ja innovaatioiden käyttöä. Minulle ei ainakaan siinä auennut, mitä ne olisivat.
Keskustan edustaja puolestaan sanoi, että nopeasti ei pystytä turvetta korvaamaan kuin puunkäyttöä lisäämällä. Tarvitaan noin kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa lisää, ja tätä määrää on mahdoton saada ilman, että jouduttaisiin polttamaan myös kuitu- ja tukkipuuta. Eikä Suomella ole varaa jättää käyttämättä monien miljardien kaukolämpöverkkoja, millä tätä lämpöä jaetaan.
Hoskonen jatkoi edelleen, että sama määrä hiilidioksidia saataisiin ilmakehästä pois kahdella keinolla. Jos biodieselin esim. Nesteen MY-dieselin hinta laskettaisiin verotuksen avulla tavallisen dieselin tasolle. Toisena keinona suometsien tuhkalannoituksella saataisiin kymmenen miljoonan puukuutiometrin lisäkasvu ja lisähiilensidonta.
Tässä törmäsivät konkreettiset toimet ja unelmahöttö.
En jaksa käsittää, miksi sellaiset toimet, jotka ovat maalaisjärjellä käsitettävissä ja jopa kansantaloutta kasvattavia, eivät tietyille tahoille sovi, vaan keinojen täytyy olla sellaisia, joista aiheutuu kansalaisille kärsimystä ja taloudellista menetystä.
Eikä siitäkään ole tiedemiesten keskuudessa yksimielisyyttä, onko se juuri hiilidioksidi, mikä lämpötilan nousua aiheuttaa. Mutta se on varmaa, että kasvit kasvavat sitä paremmin, mitä enemmän ilmassa on hiilidioksidia.
Tulin valituksi Kanta-Hämeen Koneyrittäjien puheenjohtajaksi viime vuoden syyskokouksessa. Tammikuun lopulla hallitus oli koolla ensimmäistä kertaa järjestäytymiskokouksessa. Samalla tarkasteltiin tulevan vuoden toimintaa, joka rauhallisen alun jälkeen vaikuttaa varsin tapahtumarikkaalta.
Tämä moneen kertaan todettu erikoinen talvi on osoittautunut itselleni ja yritykselleni erittäin raskaaksi. Pääurakoitsija Relacom jätti konkurssihakemuksen viime vuoden marraskuussa, ja siihen loppuivat aliurakoitsijoiden päätyöt. Tämä talvi olisi ollut otollinen kaapelitöille. Hyvässä muistissa on, kun kaksi vuotta sitten näihin aikoihin sulatettiin katua kovassa pakkasessa Hyvinkäällä.
Toisaalta tämä sään ääripää on mahdollistanut toisenlaisia töitä. Yleensä helmikuussa olen aurannut kylätietä ja pihoja, mutta nyt on tarvinnut ottaa tielana käyttöön ja pitää teiden kuopat pienempinä. Hyvää tässä talvessa on ollut myös se, että on ollut aikaa siivota nurkkia. Tällä viikolla vein kaksi yhdistelmäkuormallista metalliromua romuliikkeeseen. Aurinkokin näyttäytyi ja joutsenet olivat laskeutuneet pellolle.
Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää. Jos ei muuta, niin se, että huomenna on uusi päivä.
Heikki Niittylä
Johan on aikoihin eletty
Syksyn kirjoituksen jälkeen talven odottelu on edennyt uusiin ulottuvuuksiin,koskavieläkään ei oikea talvi täällä Etelä-Suomessa oikein ole tullut.Tämä kulunut viikko nyt kuitenkin oli jotenkin talvikeliksi luettava. Muttatällä viikolla Metsä Groupin ilmoitus hakkuiden pysäyttämisestä oli vasta erikoista,koska ainoa vähän talvisempi viikko alkoi juuri.
Koneyrittäjän silmin tämä kuluvaja suurimmaksi osaksi edellinenkin vuosi ovat olleet henkisesti ja taloudellisestiraskaita. Koko ajan on ollut jotakin normaalia toimintaa muuttavaa tekijä.Syksyllä oli puunkorjuussa jarrut päällä, talvea ei oikein ole tullut ollenkaan ja sitten vielä nämä lakkoilut, joita en ymmärrä ollenkaan. Jos ennustaa uskaltaa, niin ei se kevätkään ole sen kummempikuinehkä kelien puolesta. Aurinko paistaa kuten tässä jo muutamana päivänä tekikin, sanontahan kuuluu “vielä se aurinko paistaa risukasaankin“.
Jos on negatiivista,on sitä positiivistakin, metsähakkeen kysyntä käsittääkseni pompsahti nousuun, kun sivuvirrat tyrehtyivät metsäteollisuuslaitoksissa lakon takia. Vaan loppuuhan se lakko eikä talvikaan ole kovin kylmä ollut.
Valitettavasti näyttää siltä, että Suomessa on liian kova rytmi uudistaa yhteiskunnallisia asioita.Ympäristön pelastaminen on tullut pääasiaksi politiikassa, maaseudun asiat jätetään huomioimatta joka asiassa. Kuitenkin “Metsä on Suomen tuki” pitää paikkaansa vieläkin. Metsä työllistää paljon nimenomaan maaseudulla ja ilman sitä ei monikaan kaupunki olisi elinvoimainen.
Minusta on mukava asua maaseudulla ja en päivääkään vaihtaisi pois -sanonta sopiikin hyvin tähän päätteeksi.
Hyvää ja aurinkoista kevättä ja kireitä siimoja, jos nyt eiurakoissa niin ainakin järvellä.
Tätä kirjoitettaessa olemme saaneet neuvotelluksi metsäkonealan työehtosopimuksen. Ajattelin kertoa hieman omista tuntemuksista neuvotteluista.
TES-kierroksen alkaessa tunsin kohtuullisen kovaa painetta tulevasta. Ympäröivät työmarkkinatapahtumat eivät luvanneet hyvää ilmapiiriä. Heikentyvässä taloustilanteessa koneyrittäjien viestit olivat palkankorotusten suhteen pidättyväisiä. Toisaalta on haluja saada aikaan sopimus, jolla alan vetovoima paranisi. Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus paaluttivat kovat luvut pöytään heti alkuun. Paljon oli kerralla naulattu kiinni tuolla sopimuksella. Nämä lähtökohdat olivat neuvottelupöydässä odottamassa.
Olen ollut useissa neuvotteluissa mukana. Tällä kertaa haasteet tuntuivat kovemmilta kuin kertaakaan tätä ennen. Aikaisemmin ei ole tarvinnut herätä kesken unien miettimään, miten päästään sopimukseen.
Neuvottelujen edetessä vahvistui kuitenkin tunne siitä, että tällä porukalla saadaan aikaan tulos, mikä tyydyttää molempia osapuolia. Nyt neuvottelutulos on hallintojen käsittelyssä. Sen jälkeen osapuolten kentän väki voi arvioida neuvottelutulosta.
Kiitokset kaikille neuvottelijoille ja taustatukea antaneille.
Kuuma puheenaihe tuntuu olevan nyt tämä leuto ja lumeton talvi. Vaan itse kun vahtii säätiedotuksia ympäri vuoden, talvet odottaa lumisadetta ja kesät poutaa, mieleen palautuu vuosia, jolloin talvi on jäänyt kokonaan tulematta ja kesä myös.
Nämä säät vaikuttavat oikeastaan meidän kaikkien koneyrittäjien töihin, ja näihin on huono varautua mitenkään. Joskus muistan kuulleeni liittokokouksessa, että turveyrittäjien pitää elää tulojen mukaan, ja tätä nyt miettiessäni tuo on ollut vallan hyvä neuvo.
Ei tässä auta heittää vielä kirvestä kaivoon, vaan jälleen suunnata katseen sinne tulevaan eikä menneeseen! Railakasta alkanutta vuotta lumettomasta Keski-Suomesta!
Matti Siikki
Ei vielä turpeen alle
Perinteinen, joka toinen vuosi järjestettävä Turveristeily kerää aina hyvin osallistujia, niin kuin taas tällä viikolla nähtiin. Hienoa, että ekakertalaisiakin oli mukana toistakymmentä. Vaikka turveala on kovien haasteiden edessä, henki on sellainen, ettei vielä alan hautajaisia vietetä.
Kovin leuto sää on päästänyt energian tuottajat pälkähästä. Kova pakkasjakso ja sen myötä turpeen tarpeellisuus on vielä kokematta tältä talvelta. Mutta se on varmaa, että Koneyrittäjät puolustaa turvetta viimeiseen asti.
Toivotaan, että talvi tulisi; turve liikkuisi ja metsäkonemiehetkin pääsisivät vihdoin hakkaamaan talvileimikoita.
Vuosi on aluillaan ja arkipyhät takana. Kymmenen täyttä työviikkoa ennen pääsiäistä. Vaikkakin välillä meillä on sama se arki tai pyhä. Ammatinvalinta juttuja, ei haittaa. Nyt alkaa ns. härkä- tai selkäviikot.
Talvenselkä pitäisi olla parhaimmillaan, mutta kun ei ole. Kyllä en tykkää. Vaikka kauha uppoaakin hyvin pihaan ja puutarhaan, mutta monia töitä haittaa, kun ei ole pakkasia eikä lunta. Kuten puunkorjuuta.
Olisipa talvet ja kesät niin kuin ennen, mutta minkäs teet. Toivon kuitenkin, että vielä tulee pakkasia ja luntakin.
Vuodet kyllä menevät nopeasti. Jyrkiin verrattuna minä olen ihan keltanokka pj-hommissa. Ensimmäinen vuosi vasta takana Etelä-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtajana. On tullut uusia tuttavuuksia eli mukava vuosi siinäkin mielessä.
No, kettuja ei oo näkynny, mutta peuroja ja kauriita sitäkin enemmän. Peura hyppäsi auton eteen, ihan kotiportilla, mutta pakeni rikospaikalta. Todistusaineisto oli luettavissa auton nokasta. Ei tullut kun henkisiä kipuja ja peltivaurioita, ne on helppo korjata.
Oikein hyvää ja onnellista vuoden jatkoa.
Terveisin Timppa
Uusi vuosi ja uudet kujeet…vai…?
Alkoi sitten jo 2020-luku, vastahan sitä pelättiin, mitä millenium tuo tullessaan. Sanotaan, että ”uusi vuosi ja uudet kujeet”, mutta miten onkaan helppoa mennä silti niillä entisillä, tutuilla ja helpoksi havaituilla menetelmillä ja toimintatavoilla? Ihminen on loppujen lopuksi melko laiska eläjä, jos jokin tapa on opittu ja helpoksi (sekä toimivaksi) havaittu, mitä sitä turhaan muuttamaan. Valitettavasti monessa yrityksessä ja yhdistyksissä tehdään paljon asioita vielä 1990-luvun tyylillä, koska niin on aina tehty ja tehdään nytkin.
Monet meidän tekemämme työt ovat saman toistoa. Hakkuupää puuhun, kaatosahaus, karsinta ja apteeraus tai kauha täyteen maata montusta, siirto sivulle ja tyhjennys… jne. Aina kun näen jonkin koneen työskentelemässä, pitää sitä hetki katsella, kuinka juuri tuo kuljettaja homman tekee – silloinkin, vaikka olisin itse lomareissulla. Aina siitä jää jotain mieleen muhimaan. Onhan toki tekniikka ja koneiden suorituskyky kasvanut huimasti tuolta 90-luvulta, mutta kaikessa tekemisessä ja toiminnassa on varmasti mahdollisuus tehdä koko ajan jotain pientä viilausta. Muutamalla onnistuneella muutoksella saadaan aikaan se pieni ero, jolla sitten niitä kovasti kaivattuja euroja jää enemmän yrityksen kassaan.
Sama juttu on mielestäni myös yhdistyskentällä. Korvaamattomia ihmisiä on ollut koko historian ajan. Yhdistystoiminta on mukavaa vaihtelua arkiseen (yksin)puurtamiseen, mutta sielläkin mennään sitten helposti vuosi vuoden perään samalla lailla kun aina ennenkin. Minulla alkaa nyt kahdeksas vuosi Pohjois-Savon Koneyrittäjien puheenjohtajana ja se on sitten viimeinen. Ainakin kaksi edellistä puheenjohtajaa ovat olleet myös kahdeksan vuoden pestillä. On sopiva aika antaa tilaa uudelle puheenjohtajalle ja uusille toimintatavoille. Parin viime vuoden aikana olen huomannut sen, että ei paljoa uutta ole tullut hallitustyöskentelyyn. Takki alkaa olla tyhjä ja on uusien haasteiden aika. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuo tullessaan paikka liiton hallituksessa.
On olemassa kahdenlaisia yrityksiä: niitä, jotka kehittyvät – ja entisiä!
Jouluun on alle viikko. Nyt pitäisi ne arkihuolet osata heittää hetkeksi pois ja viettää joulu rauhassa perheen ja läheisten kanssa. Metsäalalla on lakot ja työsulut hoitaneet asiaa ja täällä Lounais-Suomessa vesisateet lopun. Joku kollega kertoi pohjavesien olevan alhaalla – täältä sitä löytyisi ja rehtinä miehenä annettas ihan mielellään muillekin.
Menneenä viikonloppuna sai taas kerran todeta, että Suomi on hieno pitkä maa, missä vuodenajat vaihtelevat paljon. Lauantaiaamuna yrittäjäkollega Tero Mahkonen odotti aamulla klo 5 pihalla, kun lähdettiin Konnevedelle Sampo-kauppiaan vieraaksi hirvenpyyntiin koiriemme kanssa. Koirista oli menneellä viikolla susi yhden vähentänyt. Konnevedellä oli lunta reilusti maassa. Kun me savisilla saappaillamme hypättiin hankeen, sai huomata miten kelit vaihtelevat.
Työrintamalla metsässä odotetaan kelien parantumista. Täällä seudulla on erikoisen pitkä märkä aika takana.
Mutta jätetään näin joulun kynnyksellä työasiat vähemmälle ja toivotetaan kaikille oikein hyvää joulun aikaa ja kerätään panoksia tuleviin koitoksiin.
Risto Miikkulainen
Rivelution
Kuluneen syksyn uutisvirta on täyttynyt toinen toistaan ikävämmistä uutisista. Lakkoja, työsulkuja, hallituskriisi jne. Tästä massasta nousee esiin yksi kirkas valopilkku: Suomen miesten jalkapallomaajoukkue suoriutui ensimmäistä kertaa EM-lopputurnaukseen.
Laji-ihmisten muistissa on Unkari-matsit ja ne kymmenet muut pettymykset, joita jalkapallomaajoukkuetta seuratessa on saanut kokea. Muotoilen nimenomaan, että saanut, sillä vaikka menestystä ei ole tullut, ovat Huuhkajat tarjonneet ikimuistoisia elämyksiä kannattajilleen vuosien varrella. Jalkapalloväki on tottunut iloitsemaan pienestä. Yksittäisistä maaleista ja yksittäisistä voitoista. Jopa tasapeleistä. Edellinen suuri juhlan aihe oli Gijonin ihme: 1-1-tasuri Espanjaa vastaan vieraissa.
Huuhkajien sankaritarinassa kiinnostavampaa on matka kuin itse päämäärä. Kuinka kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen juuri tämä joukkue onnistuu? Lähtökohdat eivät olleet mitenkään erityisen hyvät. Edellisten karsintojen jälkeen useat huippupelaajat ilmoittivat lopettavansa maajoukkueuransa. Näiden karsintojen piti olla ”välivuosia”, joina ajetaan uusia pelaajia sisään maajoukkuetoimintaan. Vaan kuinka kävi?
Fanit puhuvat Rivelutionista. Termi on väännetty sanasta revolution sekä valmentaja Markku Kanervan lempinimestä Rive. Kahden ulkomaalaisen päävalmentajan ja Mixu Paatelaisen jälkeen Palloliitto päätti vihdoin luottaa vuosia maajoukkueen taustoissa vaikuttaneeseen Kanervaan. Arjen harmaaseen kansakoulunopettajaan, jonka CV:stä ei löydy ulkomaisia huippuseuroja.
Pelaajat ovat julkisesti listanneet asioita, joita Kanerva on tehnyt oikein. He kehuvat Kanervan lajitietämystä ja analyyttisyyttä. Hän ei luota vaistoon vaan tietoon. Kanerva on vaatinut pelaajiltaan paljon, mutta ei liikaa. Yhteisellä ajalla on keskitytty tiukasti asiaan, mutta vastapainona pelaajat ovat saaneet lisää vapaa-aikaa rauhoittumiseen ja rentoutumiseen.
Merkittävää on, että Kanervalla ei ole ollut kiveen hakattua pelisysteemiä. Hän on luonut joukkueelle pelitavan kulloisenkin tavoitteen, vastustajien ja käytettävissä olevan pelaajamateriaalin perusteella ja se on myös elänyt matkalla. Suomen pelitapa on perustunut pelaajien vahvuuksien täysimääräiseen hyödyntämiseen. Pelaajat eivät ole menneet kentälle välttelemään virheitä vaan jokainen on saanut roolin, jossa pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan.
Kanervan suurin vahvuus on ollut pelaajien osallistaminen. He ovat päässeet vaikuttamaan omaan rooliinsa ja joukkueen pelitapaan. Kanerva on vaatinut peleissä pelaajiltaan täydellistä sitoutumista pelitapaan, aivan kuten kaikki valmentajat varmasti tekevät. Hänet ja tämän joukkueen on liimannut yhteen se, että pelaajat ovat itse päässeet vaikuttamaan luomisprosessiin eivätkä pelkästään toimeenpanoon. Yhteishenki on ollut poikkeuksellinen ja se on välittynyt myös katsomoon.
Tietenkään yksin Riven saavutus tämä ei ole. Lukas Hradecky on noussut samaan aikaan maailman maalivahtieliittiin ja Teemu Pukki on yksi Valioliigan kuumimmista hyökkääjistä. Joukkue on täynnä eurokentillä nousujohteisesti edenneitä pelaajia. Mielenkiintoista on, mikä on syy ja mikä seuraus? Onko maajoukkue menestynyt, kun pelaajamateriaali on kehittynyt, vai onko pelaajamateriaali kehittynyt, kun maajoukkue on menestynyt?
Olisiko tässä oppia meille kaikille metsäalan toimijoille? Kuinka paljon teemme asioita tietyllä tavalla vain, koska niin on aina tehty tai koska ylhäällä niin on päätetty? Kuinka moni meistä tai meidän esimiestehtävissä toimivien alaisista tulee joka päivä töihin välttelemään virheitä eikä hyödyntämään vahvuuksiaan? Luotammeko oikeasti tietoon vai luulemmeko vain tietävämme? Vaadimmeko toisiltamme oikeita asioita ja oikeaan aikaan? – Olisiko aika tehdä Rivelution?
Maarakentamisen hinnat 2019? Mikä tämän suunnan oikeastaan tekee?
Maarakentamisen kalusto on monipuolistunut mittalaitteiden, pyörittäjien ym. varusteiden myötä. Kuljettajien vaatimustaso ja osaaminen on parantunut myös vuosi vuodelta. Tätä listaa piisaa vaikka kuinka.
Muutamia vuosia sitten koneita ostettiin reilulla satasella. Nykyään joudutaan samoista laitteista maksamaan varusteltuna yli kaksisataatuhatta. Polttoaineiden, palkkojen, huoltojen, vakuutusten jopa elämisen kustannusten suunta on jatkuvasti ylöspäin. Samalla urakoissa joudumme rahoittamaan tilaajaa, pääurakoitsijaa ja jopa verottajaa.
Tiestön ja siltojen kunto tuo samalla kuljetuskustannuksia lisää jatkuneiden siirtomatkojen ja kaluston nopeamman kulumisen myötä.
Itsenäinen Suomi
Olemmeko valmiita suunnanmuutokseen? Me kaikki olemme kiitollisia sotiemme veteraaneille ja Suomea rakentaneille sukupolville itsenäisestä maasta. Samanlaista yhteishenkeä tarvitaan, jotta tilanne saadaan oikaistua. Perusasiat kehiin. Meidän kaikkien tulisi lähteä koneiden yksilöllisestä kustannuslaskennasta liikkeelle ja tehdä havainnot nykyhetkestä. Samalla parannamme omaa tilannettamme ja maanrakennusalan imagoa.
On ollut toivottoman pitkä taival ja ehkä välillä tuskainenkin, mutta sieltä se tuli.
Tuskin kukaan olisi uskonut, että moinen asia, joka meidän mielestämme oli selvää kauraa, kesti noin kauan saada muuttumaan.
Monella kurssilla on oltu ja täytetty kaikenlaisia lappuja, joissa on vakuuteltu osaamista ja ammattitaitoa. Koomista oli yhdessä vaiheessa, että sait itse tarkastaa omat nosturisi, jos omasit riittävän ammattitaidon.
Sitten homma kiristyi ja tarkastajalta vaadittiin pätevyys, ja siinä vaiheessa alkoi mennä vähän vaikeaksi. Tiedän muutamia tapauksia, joissa nostureita oli "tarkastettu" kuvien ja sähköpostin välityksellä. Samanlaisen nosturin tarkastushinta saattoi vaihdella noin 600 %. Jotkut konevalmistajat kävivät ahneiksi ja nostivat kriittisten komponenttien hintaa, jolloin esimerkiksi 10-vuotistarkastusta ei kannattanut tehdä ja ratkaisuksi tarjottiin uuden ostamista.
Samalta tarkastajakurssilta tulleet tarkastajat saattoivat erota toimintatavoiltaan ja vaatimuksiltaan merkittävästi. Myös lopputuloksen hinta oli erilainen.
Olen tietenkin sitä mieltä, että työskentelyn pitää olla turvallista. Meidän alallamme on kuitenkin aika lyhyt tie siitä huonosti toimivasta koneesta yrittäjän rahapussiin, eli koneet pidetään kunnossa, jotta ne tuottaisivat.
Kun vielä lisätään keitokseen se sattuneiden vahinkojen määrä. Kun kysyttiin vakuutusyhtiöiltä, montako nosturista johtuvaa vahinkoa on sattunut ajokonekuskeille, vastaus oli, että ei yhtään. Kuljettajahan istuu turvaohjaamossa ja vaara-alueella ei saa olla ketään työskentelyn aikana.
Paljon on tullut vuosien varrella kyselyä, että mikä siinä kestää ja että ei voi olla noin vaikeaa, mutta onneksi suurin osa jäsenistämme on järkisakkia. Kun on kertonut faktoja asian tiimoilta, ymmärrystä on löytynyt.
Ilman Koneyrittäjien toimiston porukan määrätietoista työtä tämäkin asia olisi jäänyt hoitamatta ja paikallisbaareissa olisi jatkettu jurnutusta.
Parempaa huomista ja mukavaa joulun odotusta toivotteleepi
Reijo Taipale on tangossaan Satumaa vain osittain oikeassa. Nimittäin pitääkö satujen onnenmaan löytyä merten takaa? Eikö täälläkin ole aika hyvä, ja ainakin hetkittäin minut saavuttaa tunne, että olen onnellinen. Jos tuota lyhyttä hetkeä jää pohtimaan, siihen pilkahtaa haikeutta ja värähdys alakuloa kuin katsellessa loppukesän auringonlaskun kauneutta. Täällä on heimolaisia, jopa hengenheimolaisia, paras puhdas luonto, hyvä infra ja poliittinen järjestelmä. Täällä on kaikki edellytykset hyvään elämään. Sainko siis onnenmaan passin jo syntymäarpajaisissa?
Suomalainen on pragmaatikko ja näkee heti parannettavaa. Meillä voi olla hyvä poliittinen järjestelmä, mutta politiikoissa itsessään on toivomisen varaa, ajatellaan. Samoin miettein nyökkäillään infralle, mutta kirotaan tumpeloita päättäjiä, jotka eivät näe tieverkon kehittämistä velvollisuutena saati bisnesmahdollisuutena. Luonnon suhteen joukkomme jakautuu selvimmin sielultaan maalaisiin ja kaupunkilaisiin. Kaupungissa luonnosta tulee kaukainen ja mystinen paikka, joka koskettaa enemmän mielikuvia kuin arkielämää. Maalaisilla se on taas osa hengitystä.
Näistä lähtökohdista ajatellen ei olekaan ihmeellistä, että metsien käytöstä ilmastopolitiikan välineenä on niin erilaisia näkemyksiä. Minusta surullisinta on seurata, kuinka moni on unohtanut, miten kovalla edellisten sukupolvien työllä metsistä on saatu nykyinen hiilinielu. Ei sitä nielu edellä ole toimittu, vaan on vaalittu elämisen edellytyksiä, metsävarallisuutta ja luontoa. Metsänhoitomme on maailman parasta. Jopa Trump on perillä siitä, vaikka hakkutähteiden keruu käännettiinkin haravoinniksi. Luonnonvarakeskuksen uusissa laskelmissa hiilinielut eivät kasva kuten aiemmin on oletettu, jos kaikki suunnitellut selluinvestoinnit etenevät. Joko nyt olisi aika herätä toimimaan? Vihreät ihmiset vaihtakaa banderollit vesureihin. Meillä on kohta miljoonan hehtaarin hoitorästit nuorissa metsissä tukahduttamassa metsän (hiilinielun) kasvua.
Lopuksi tulee ajatuksia tuotekehityksestä. Jospa satumaassa olisi automaattisia vesureita. Niiden pitäisi olla koneellisia, ehkä tehokkaiden vesureiden pitäisi pyöriä hakaten vesakko lannoitteeksi tai energiaksi. Jos puut toisi koneelle, se voisi hakata ne suoraan vaikka autoon. Siitähän voisi kehittää Satumaa tangon hurmaan verrattavan verbin: hakettaa. Johan löytyi onnen maa.
Jopas tässä aika vierähti taas nopsaan. Sirpa ystävällisesti muistutti, että se muuten olisi sinun vuorosi kirjoittaa viikon ajatus. Kulojärven Kimmo aiemmassa Viikon ajatus -blogissa pohti yrittäjien kiireitä ja korvaamattomuutta, joka tässä kyllä nyt ajatuksena tärähti mieleen. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Aikarajat tulevat turhan nopeasti vastaan. Itse kullakin meistä on erilaisia asioita, jotka vaikuttavat ajankäyttöön. Yrittäjällä pitäisi olla aikaa ajatustyöhön yrityksensä kehittämisessä, mutta valitettavasti useat meistä suorittavat liian paljon itse.
Tässä on asia, jota meillä liitossa on myös pohdittava, ja pyrittävä tuomaan helpotusta osaltamme yrittäjien arkeen.
Kaikki vuoden 2019 urakat alkavat olla valmiit, ja uusia pitäisi saada. Talvikausi on kuitenkin alallamme ja alueellamme erittäin haasteellinen, ja nyt etenkin, kun talouden merkit viittaavat rattaiden pyörimisen hidastumiseen. Alan kova urakoitsijoiden välinen kilpailu ja tilaajien tiukkaan kilpailuttamat urakat ovat pitänyt huolen siitä, että hintataso ei päässyt nousemaan.
Omalta osalta mennyt kesä ja syksy ovat olleet haasteellisia ajankäytön suhteen. Lähipiirissä tapahtunut sairauden eteneminen aiheutti asumis- ja hoitojärjestelyjä, ja työmaat ovat olleet ”levällään” maakunnassa ja maakunnan ulkopuolella. Eikä siinä ole edes kaikki. On ollut pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Asioiden priorisointi varmaan on meille yrittäjille asia, jota olisi osattava tehdä enemmänkin. Urheiluharrastus itselläni on jäänyt pakostakin viime viikkoina vähemmälle, ja kilpailutavoitteet oli syksyn edetessä unohdettava. Juuri tätä kirjoittaessa on käynnissä Yli-Torniossa Mastersien klassisen voimanoston SM-kilpailut, joka oli harrastuspuolen päätavoitteeni tälle vuodelle. Oman sarjan tulokset ovat jo tiedossa, ja jos tavoitteeni olisi täyttynyt, niin nyt olisi ollut kultaa kaulassa.
Talven tulo on antanut alueellamme jo kunnon varoituksen, mitä tuleman pitää. Uusi aluehoitourakka alkoi uudistuneella mallilla mukaan lähteneillä urakoitsijoilla. On todettava, että ei hyvältä näytä. Hinnat ovat pääurakoitsijalla samalla tasolla kuin viisi vuotta aiemmin. Aliurakoitsijoissa on paljon uusia tekijöitä. Hoito-alueet eivät ole yhtenäisiä, eli siirto-ajoja ristiin on. Meidän alueellamme koettiin jo ensimmäisen aliurakoitsijan ”potkut” velvoitteiden laiminlyönnistä.
Tulevaisuudessa ollaan syvällä suossa kun tekijät eivät maakunnissa riitä. Halvalla ei saa hyvää, se pitäisi jo ymmärtää.
Mutta nyt on annettava aikaa tulevaisuuden Suomen rakentajille. Lapsenlapset Lukas ja Leevi tulivat kylään.
Olen tässä pohtinut jonkin aikaa, että mistähän sitä viikon ajatuksessa puhuisi.
Lamppu syttyi otsaan, kun olin liittokokouksen metsä- ja energia-alan kokouksessa. Yhtenä aiheena oli yrittäjän arjen hektisyys elikkä jääkö meille yrittäjille aikaa muuhun kuin arjen rutiinien pyörittämiseen.
Kysely oli kolmiosainen: jääkö sinulla aikaa yrityksen kehittämiseen, jääkö aikaa perheelle, jääkö aikaa harrastuksiin. Tulos oli lohduttoman näköinen, kun valtaosa vastauksista oli, että näihin jää liian vähän tai ei ollenkaan aikaa.
Tunnistan myös omasta arjestani tämän saman ongelman ja olen miettinyt, miten tälle asialle voisi tehdä. Eihän sieltä työmaalta voi pois olla, kaikki hommathan siellä sekaisin menee, jos itse on hetken pois. Vai meneekö? Yrittäjälle tulee herkästi sellainen olo, kun mennään arjessa "sata lasissa". Silloin tällöin pitäisi istahtaa miettimään, että mitäs tässä ympärillä tapahtuu? Olenko minä niin korvaamaton, että en voi hetkeksikään löysätä ratista ja antaa muitten ottaa vastuuta? Kun asiaa tarpeeksi päässä pyörittelee niin eihän siihen löydy kuin yksi oikea vastaus.
Nyt kun metsäteollisuus näyttää järjestävän meille hyvän joululoman, on hyvä kokeilla sitä ratista irrottamista. Ei jäädä murehtimaan huonoa työllisyyttä vaan otetaan pyhien aikaan rennosti ja nautitaan perheestä ja lataillaan omia akkuja. Ehkä ne kehittämisajatukset lentävät paremmin tammikuussa, kun ollaan hyvin levänneitä.
Ensi vuonna taidan kokeilla loman pitoa silloin, kun firmassa on "täysi rähinä" päällä. Ei taida konkurssi tulla, jos on viikon tai kaksi töistä pois. Ja jos tulee, niin olis varmaan tullu muutenkin😀.
Elämme taas vuodenvaihteen läheisyyttä. Voisi ajatella, että mitäpä sitten siitä. No sitäpä, että monessa koneyrityksessä on jouduttu toimenpiteisiin. Jarruja, rajoituksia määriin, koneita yhdelle vuorolle, kuutiot voi lähettää, makseta ei, tilitetään tammikuun puolella ja resurssisiirtojakin.
Itse valitsin nyt sen siirron. Reilu 400 km pohjoiseen ja puitahan tuo täälläkin kasvaa, vaikkakin hieman lyhempiä ovat.
Jotenkin nämä rajoitteet tulee aina yllätyksenä, vaikka jokavuotisia ovatkin. Tottua vain pitäisi. Ja syitähän on aina.
Oli milloin joku rotikka (Hylobius abietis) Euroopassa kuoren väliin mennyt, ja halpaa lankkua oli pilvin pimein markkinoilla. Ja ne varastot. Jospa yhtiöillä olisikin tilinpäätökset heinäkuussa? Pijethään silloin ihan rauhasa se rantaloma ja annetaan varastojen sulaa?
Katsotaan vuodenvaihteen jälkeen, kuinka se maailma makaa ja miten kiireinen kevät ja kesä on tulossa.
Hyvää loppusyksyä!
Ruskaiset terveiset täältä Lapin Molkojärven rannalta.
Tervetuloa neljättä kertaa liittokokoukseen Tampereelle. Olen ylpeä siitä, että Pirkanmaa on liittokokouksen isäntäyhdistyksenä juuri tänä vuonna, kun Koneyrittäjät juhlii viisikymmenvuotista taivaltaan.
Tämä on neljäs kerta, kun liittokokous on yhdistyksemme alueella, mutta olette nyt ensimmäistä kertaa Pirkanmaan Koneyrittäjien vieraina. Yhdistyksemme nimessä kaikui vielä Tammermaa siihen aikaan, kun aiemmat liittokokoukset vuosina 1973, 1986 ja 2005 pidettiin täällä. Yhdistyksen nimi muutettiin Pirkanmaan Koneyrittäjiksi vuonna 2010.
Liittokokouksessa olemme koolla katsomassa tulevaan ja päättämässä tulevasta toiminnasta. Näin juhlavuonna on kuitenkin lupa myös muistella hieman menneitä ja peilata niitä nykyaikaan.
Millaista oli Tammermaan lähikuljettajien ja motomiesten elämä 60- ja 70-luvuilla? Heidän arjestaan sanaili osuvasti yhdistyksemme nyt jo edesmennyt jäsen Eino Aliranta tähän tapaan:
On meillä erikoiskoneet
valmistukseen puun,
soitto vain ja heti tuun.
Oksa lentää, kun sovitaan taksat,
on peli kunnossa, kun sovinnolla maksat.
Metsätraktorilla ajoa,
on renkaat leveät, ei vajoa.
Yön, päivän kanssa, ei millään oo rajoa,
vähän hidastuu, jos kone hajoaa.
Hyvin tutunoloista tekstiä myös nykypäivänä. Perusasiat pysyvät, vaikka maailma muuttuu. Juuri näitä perusasioita koneyrittäjät yhteiskunnassamme ylläpitävät.
Alirannan Eikka osasi kuvata yhtä osuvasti myös Tammermaan tuolloisten kaivurimiesten työtä:
Ruoppauksia, kuoppauksia
raivauksia, kaivauksia
rumpuja, kumpuja
urakalla tai laskuun,
mutta mitään ei jää taskuun.
Eivätpä tosiaankaan ole asiat tältä osin paljoa muuttuneet.
Mutta, vaikka taskuun ei olisi juuri mitään jäänytkään, on hyvä huomata: tässä välissä on eletty monta vuosikymmentä. On tehty ja tarjottu työtä, hankittu elantoa ja saatu leipää koneyrittäjien ja heidän työntekijöidensä perheiden pöytään. Sillä on arvonsa.
Toivotan kaikille oikein onnistunutta liittokokousta!
Tervehdys täältä metsien ja vesien pitäjästä Konnevedeltä.
Syksy saapuu ja Suomea pitäisi ruveta lämmittämään, mutta millä? Kun turve ja välillä puukin tuntuvat olevan huonoja vaihtoehtoja.
Nyt kun tämä ilmastonmuutos tuntuu olevan kuuma keskustelunaihe ja Suomessa syntyy yhteensä sen verran päästöjä kuin yhdestä eurooppalaisesta kivihiililaitoksesta. Joten meidän asiamme ovat hyvällä mallilla. Kun vain saataisiin päättäjät ymmärtämään, ette tehkää te ensin tämän asian eteen jotain siellä Euroopassa, niin me teemme täällä sen jälkeen.
Me Koneyrittäjät olemme taistelleet ja taisto jatkuu. Niin kauan, kun meissä henki pihisee, suomalaisissa kattiloissa palaa turve ja puu.
Eiköhän panna kunnolla höpinää tötteröön ja suunnataan katseet tulevaan!
Syysterveisin Matti Siikki
PS. KoneAgriassa Jyväskylässä 10.–12.10.2019 on myös Koneyrittäjät mukana, käykäähän osastolla!
Lueskelin kollegoiden ajatuksia tämän tarinan pohjaksi, monenmoisia tarinoita. Ehkä juuri tuo ajatusten ja työkohteiden moninaisuus on meidän liiton ja yhdistysten vahvuus. Aina löytyy läheltä yrittäjä, jolla on jo kokemusta tai ainakin ajatuksia omien tueksi.
Ihmettelenkin, miksi yhdistysten (ja liiton) järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin saadaan vain kourallinen jäseniä. Nämähän ovat aivan huipputilaisuuksia verkostoitua ja tutustua yrittäjiin ympäri maakuntaa ja Suomea.
Suurin osa jäsenistämme on yksin yrittäjiä tai muutaman työntekijän yrityksiä. Pienten yritysten kehittäminen vaatii yhteistyötä ja luotettavia verkostoja, ei me muuten mitenkään pystytä menestymään tässä loppuun kilpaillussa maailmassa. Monesti olisi järkevämpää ottaa tuttu yrittäjä mukaan urakkaan, kuin lähteä hankkimaan itselle lisää konekapasiteettia tai jopa jättää koko homma tekemättä.
Ihmettelen myös, miksi yhdistysten hallitukseen on hirmu vaikeaa löytää uusia jäseniä. ”En minä”, ”En kerkii” yms… Hallitus kokoontuu monessa yhdistyksessä 4–6 kertaa vuodessa, pari tuntia kerrallaan. Ainakin minusta ne ovat niitä hetkiä, jolloin keskustellaan paljon muistakin asioista, kuin mitä kokouksen esityslistaan on merkattu. Arvostan sihteeriä todella paljon, kun saa sellaisesta kokouksesta kirjoitettua asiallisen pöytäkirjan.
Savolaiselle maarakentajalle käy joka vuosi samalla tavalla kuin eteläsuomalaiselle autoilijalle. Talvi yllätti! Jostain kumman syystä moni asiakkaista herää tekemättömiin töihin vasta syys-lokakuussa, ja sitten pitäisi olla heti paikalla. Vaikka kulunut kausi on omalta kohdalta ollut ihan hyvä, töitä ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Mitä pitemmällä syksy on, sitä kiireempi työmailla on…sitten talvi yllättää (TAAS). Muutama hetki menee ihmetellessä, mitäs nyt kun ei olekaan tuli persuksessa. Kerkee tekemään ne ”sitku-työt” kotona ja vähän hengähtämään.
Liittokokousta sekä pitkää ja lämmintä loppusyksyä (alkutalvea) odotellen
Tänä syksynä on taas parin vuoden hyvän ajan jälkeen metsäsektori näyttämässä tapansa metsäkoneyrittäjälle. Kelit suosivat, leimikoita on, mutta maailmanmarkkinat tökkivät pahasti. Yrittäjät ovat investoineet ja panostaneet urakoihin, mutta vuosi sitten puhutut korjuumäärien lisäykset eivät paljon toiminnassa näy. Sinänsä kun muistellaan, aina on ollut välillä hiljaisempia aikoja tai jarruttelua, mutta harvoin parhaaseen korjuuaikaan. 1990-luvulla oli välillä hiljaisia aikoja, välillä kiirettä, mutta yrityksen talous kesti paremmin sen kuin nykyään. Kustannusrakenne on jonkin verran muuttunut palkkamenojen suuntaan, joten työmäärien kutistuminen huonontaa välittömästi kannattavuutta.
On sitä hyvääkin jos paljon huonoa, hieno kesä, jopa vähän lomaa. Säiden puolesta koko kuluva vuosi on ainakin Itä-Savossa ollut tosi hyvä, joskin järvi- ja pohjavedet ovat alhaalla. Pian on taas liittokokous, ja uskoisin puheenaiheen olevan aika selvä; kieltämättä sama talouteen viittaava keskustelu on aina kohonnut puheenaiheeksi liittokokous reissuilla.
On ihanaa olla koneyrittäjä, on paljon töitä aamusta iltaan jopa viikonloppuisin. Voi vapaasti päättää tekemisistään, aikatauluttaa omat tekemiset mieleisekseen yms. mutta joka kuukausi kun katselee yrityksen talousasioita, tulee vanhat ajat jotenkin mieleen: ”ennen oli toisin”. Oliko? Eihän valittaminen mitään auta, pitää YRITTÄÄ sopeuttaa asiat nykyaikaan. Valitettavasti rytmi vain on vähän liian nopea. Ei ihan kaikkeen ehdi, kevättalvella keskustelu velloi metsien kestävästä hakkuumääristä, nyt puhutaan esim. Stora Enson Kiteen sahan sulkemisesta, joka aikaistuu kahdella kuukaudella ja vaikuttaa paljon alueellamme puunkorjuuseen.
Aina kun koittaa huonommat ajat, väistämättä tulee mieleen taloudesta puhuminen. Mutta kaiken kaikkiaan ei meillä koneyrittäjillä ainakaan liian hyvin mee, paremminkin voisi olla. Mukavia muistoja ja hetkiä kuitenkin syntyy aina, kuten eilen illalla konetta huoltoon viedessä pieni jäniksen poikanen näytti hyppelyänsä tien laidassa, tulevaisuus edessä.
Kuitenkin pitää edelleen uskoa tulevaisuuteen ja YRITTÄÄ ja tehdä paremman huomisen eteen töitä.
Vuosi on kääntänyt lehtensä jo syksyn puolelle. Menneenä vuotena on tapahtunut monenlaisia asioita niin yksityiselämässä kuin myös yrityksen puolella.
Alkuvuosi lähti reippaasti käyntiin: oli pakkasta, oli lunta ja oli myöskin töitä yllin kyllin. Mutta loppukeväästä alkoi olla pieniä viitteitä, että puunkorjuu vauhti alkaa hiipua.
Kesällä oli kyllä töitäkin, mutta oli myös osin hiljaisempaa, mikä oli hyväkin asia. Työmiehet saivat pitää kesälomansa lähes haluamanaan aikana.
Nyt jo syksyn tullessa työtilanne on toistaiseksi hyvä, mutta koko ajan on pelko siitä, milloin ilmoitetaan puunkorjuun tauosta. Toivokaamme, että jatkuu edes niin sanottu normaali korjuutahti.
Kesään palatakseni niin ei ollut huono kesä. Keväällä oli lämmintä ja sitä seurasi kylmä jakso. Loppukesälle tuli sitten ihan kunnolliset lämpimät, mutta vettä ei ole tullut tarpeeksi.
Heinäkuussa käytiin jo perinteeksi muodostuneilla Kiuruveden iskelmäviikolla rentoutumassa. Elokuussa päästiin tanssimaan häitäkin, kun vaimon poika Matti asteli alttarille morsiamensa kanssa.
Yhdistyksen kesäjuhlat vietimme Kalajoella ja samalla juhlimme yhdistyksen 50-vuotissynttäreitä. Pohjanmaan Koneyrittäjien ja monen muun yhdistyksen syyskausi on lähtenyt käyntiin kokouksien merkeissä. Toivokaamme aktiivista osallistumista jäsenille kokouksiin ja viisaita päätöksiä tulevaisuuteen.
Tulimme yhdistyksen kokouksesta yhtenä iltana ja juttelimme kaverin kanssa niitä näitä mm. tällainen tarina:
Isäntä oli teettänyt sylinterin koneeseen paikallisella sylinteritehtaalla. Homma oli kaikin puolin muuten ok, mutta laskun saatuaan oli todennut sen aivan liian isoksi. No, soitto tehtaan pomolle asiasta, ja pomo oli sanonut, että tulehan sen laskun kanssa tänne. Kaveri meni pomon luo, ja ojensi sille laskun. Pomo otti laatikosta sakset ja leikkasi laskun yläosasta ja alaosasta siivut pois. Ojensi laskun takaisin kaverille ja kysyi: ”Onko nyt sopivan kokoinen?”.
Moni urakoitsija elää tällä viikolla mielenkiintoisia aikoja, kun Metsähallituksen puunkorjuupalveluiden tarjousten jättö oli maanantaina 9.9 klo 16 mennessä. Itsekin tarjouksen jätin, ja puhelin on soinut aika paljonkin kollegoiden kesken, "joko onko kuulunut kuka sai urakkaa, millä hinnalla, kuka tippui..?".
Itsekin mielenkiinnolla odottelen tietoa, tuleeko urakkaa ja pitääkö ruveta muuttokuormaa pakkaamaan kohti synnyinseutuja vai jäädäänkö vielä kaakon kulmille. Tätä kirjoittaessa ei vielä tietoa ole tullut. Pieni toive minulla olisi, että hintataso lähtisi viimein nousuun, saapi nähä miten käy. 😊
Lappeenrannan Kasukkalassa olisi tulevana lauantaina mäkivetokisat, Koneyrittäjät ovat myös paikalla, käykäähän morjestaa.
Arkiaamuisin herätys viimeistään klo 5.30 kahvinkeitolle. Vaimon kanssa kahvit, seiskaan "montun reunalle". Nukkumaan, kun ehtii. Tavoite viim. klo 23.00. Tällä viikolla sähkölle ja valokuidulle tien alitusputkia.
Maanantai
Työn ohessa soittelin mm. Hannulle, emeritus puheenjohtajalle. Vaihdeltiin kuulumiset. Hyvää kuului.
Työpäivä meni muuten mukavasti, mutta iltakeikalla puomi "hipaisi" räystäskouruun.
Tiistai
Väsytti, mutta kahvi, pieni aamujumppa ja suihku piristi. Päivemmällä Makkosen Timo liitosta soitteli, ja hänenkin kanssaan vaihdeltiin kuulumisia sekä sovittiin alustavasti Kymppi-illasta. Yhdistyksen maarakennusjaoston pj. Timon kanssa suunniteltiin Maxpoon menoa perjantaina ja sen jälkeen maarakennusvaliokunnan kokoukseen Vantaalle. Aika lailla Timojen täyteinen päivä. Illalla vähän aikaisemmin kotiin ja vaimon sekä koirien kanssa pikku iltalenkki.
Keskiviikko
Tärylätkään vähän varaosien tilausta. Onnistui hyvin maisemakonttorista käsin. Kylän lauantaisten syysmarkkinoiden järjestelyä. Yrittäjien mainospyloniin uusien mainoksien ja led-valojen asennuksien sopimista. Kunnan aurauksistakin sovittiin. Pieni alle 5000:n asukkaan kunta halusi aurauksista kokonaisurakkaa, mutta onneksi tulivat järkiinsä.
Torstai
Päivän hyvä työ. Tein pienen lahjoituksen Lapin Aslak -pelastushelikopterille. Ifin yhteyshenkilö Janin kanssa sovittiin tapaamisesta lokakuussa. Juuri nyt kirjoittamassa tätä päiväkirjaa klo. 23.04. Yhden miehen yrityksessä saa tehdä monenlaisia juttuja, iltakeikalla melkein joka ilta. Niin saa pidettyä asiakaspiirin laajana siltä varalta, että työt vähenisivät joskus. Ei kyllä onneksi pitkiin aikoihin ole ollut työstä puutetta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Aika paljon puhelimessa viikon varrella, vertaistukea puolin ja toisin, kollegoilta ja muilta kavereilta.
Suunnitelma perjantaille
Aamulla normisti töihin, klo 11.15 kotiin, nopea ruokailu ja suihku. Maxpoon Hyvinkäälle, nopea kierros sielläkin. Käynti ainakin Koneyrittäjien teltalla. Sieltä Vantaalle kokoukseen. Vielä en tiedä, lähteekö Timppa K. mukaan. Jos vaimon ainakin saisi houkuteltua Jumboon shoppailemaan.
Sirpa jo varmaan odottelee tätä ja ajattelee, että onkohan Timppa unohtanut.
Oikein iloista ja aurinkoista syksyä teille kaikille :-)
Nykyään kesät ovat pullollaan erilaisia tapahtumia. On kesäteattereita, festivaaleja, markkinoita ja jopa pitsin ympärille on saatu järjestettyä kokonainen viikko rientoa.
Myös Satakunnan Koneyrittäjät haluaa osansa yleisön huomiosta sekä tietysti ammattiväen mielenkiinnon. Kokemusta on karttunut, kun jo kahdeksannet Länsirannikon Konepäivät starttaavat käyntiin lauantaina 24. päivä elokuuta Ulvilassa.
Olen itse saanut osallistua jokaisiin Konepäiviin. Aluksi olin vieraana, kun vuonna 1995 olin hankkinut ensimmäisen moton ja liittynyt jäseneksi Koneyrittäjiin. Päivillä olikin aluksi vain jäsenien omaa kalustoa näytillä ja työnäytöksissä, kun haluttiin tuoda esille koneyrittäjien käytännön toimintaa yleisölle.
Vaikka tapahtuma on nyt laajentunut ja muuttunut muutenkin konemessujen suuntaan, ei yleisöltä silti peritä pääsymaksua, vaan kaikki ovat tervetulleita vapaasti katselemaan ja nauttimaan Konepäivien hengestä.
Näyttelypaikka on vaihtunut useaan otteeseen. Ensimmäiset konepäivät järjestettiin Porin Kuuminaisissa, aivan meren rannalla sijaitsevassa niemessä. Tosin merinäköalaa ei sillon ollut, koska oltiin synkässä metsässä ja hiekkamonttujen äärellä. Yleisöä riitti, makkarat käristyivät nuotiolla, ja juttu nuotion ympärillä luisti.
Kuuminaisten niemestä on päädytty Harjavallan kautta Ulvilaan Maarakennus Mykrän terminaalille, missä ollaan nyt kolmatta kertaa näyttelyä pitämässä. Paikka onkin mitä parhain tällaiselle tapahtumalle, ja saamme olla kiitollisia Mykrän Jormalle ja Juhalle heidän panoksestaan Satakunnan yhdistyksen hyväksi.
Päivien järjestelyt on aloitettu jo melkein vuotta aikaisemmin, vaikka kyse on vain yhdestä näyttelypäivästä. Tuntuu, että itselläkin on monta kuukautta ollut koko ajan takaraivossa alitajuisesti ajatus, että onkohan nyt kaikki mahdollinen otettu huomioon asioita eteenpäin vietäessä. Isona apuna on ollut edellisen sihteerin Aulin yksityiskohtaiset muistiinpanot ja näyttelyporukan parannusehdotukset viime näyttelystä.
Historia sikseen, nykyhetki ratkaisee tulevaisuutemme. Paljon on kone- ja laiteuutuuksia taas esillä ja osalla on myös pieniä työnäytöksiä päivän mittaan. Harri Pöntinen juontaa näyttelyn, ja kiertää mikrofonin kanssa haastattelemassa yrityksiä.
Meillä on ollut tapana saada valtiovallan edustaja avaamaan Konepäivät. Tällä kertaa olemme saaneet kansanedustaja Eeva Kallin tuomaan tervehdyksen isolta kirkolta. Tämä tapahtuu kello 10, jonka jälkeen Koneyrittäjien liiton puheenjohtaja, oman maakuntamme mies Eurajoelta, Markku Suominen kertoo ajankohtaiset liiton terveiset.
Täysin uutena tapahtumana starttaa klo 10.30 Metsäopetus Winnovan lanseeraama kuormakonekisa. Siinä lastataan ajokoneen kyytiin eri puutavaralajeja sekä pienen kierroksen jälkeen palautetaan puut samoille paikoille. Nopeus ja suorituksen virheettömyys ratkaisevat. Tämä tapahtuu kahdella vierekkäisillä radoilla yhtaikaisella lähdöllä.
Ja taas makkarakin paistuu, kahvipannut porisevat ja hernekeittoa saa suoraan soppatykistä.
Mut ei mittään hei, mää toivota teidä kaikki tervetulleeks näyttelyy, Nährää siäl!
Yli 30 vuoden ajan, kun asiakaspiiri on laaja ja laajentunut koko ajan, ja vanhoja tuttuja poistuu, maarakennusyrittäjän ajatukset liikkuvat kesä kesältä siinä, että aika muuttuu.
Ei ole enää lankapuhelinta, millä asiat hoidettiin iltaisin. Ei ole enää kirjoituskonetta, millä laskut tehtiin ja kalkkeeripaperi välissä kopiot. Laskukone oli sylinkokoinen, näpyteltiin numerot, vedettiin veivistä.
Päässä laskettiin laskut, suuri määrä puhelinnumeroita muistettiin ulkoa, oli aikaa mennä maksamaan laskuja pankin kassalle.
Ei nyt, kaiken hoitaa älykännykkä ja tietokone. Kännykkä on mukana työaikana, tietokoneella tehdään iltaisin urakan laskennat, sähköpostit ja tilaukset. Enää ei soiteta tilauksia, ei haluta puhua puhelimeen.
Tässä vain nyt on huomannut sen kuinka vanhenee, kaikki hoituu mobiilisti, kysymyksiin vastauksia odotetaan heti, puhumisella asiat ratkeaisi helpommalla.
Mutta kuitenkin tämä koneyrittäjänä oleminen on ollut antoisaa, tuonut taitoa ja viisautta. Tulee aika, nämä kaikki jää yhä nuorempien tehtäväksi.
Lainasin otsikon mainion Ne Luumäet -rockyhtyeen kappaleesta. Kertosäe kuuluu: ”hyvä, että kesäloma on aina kesällä, eikä syksyllä, talvella eikä keväällä”. Tänä kesänä ei aina voinut olla aivan varma, onko kesäloma kesällä. Onneksi sentään muutamia hellepäiviäkin oli. Suuresti arvostamaani kollegaa lainaten ”kesä oli tänäkin vuonna tiistaina”. Tähän aforismiin kiteytyy Suomen kesän pituus tai paremminkin lyhyys.
Heinäkuussa Suomi on kiinni. Vai onko? Kaupat ovat melkein yötäpäivää auki. Suomalaiset liikkuvat, harrastavat ja kuluttavat. Talouden rattaat siis pyörivät, vaikka kesälomakausi on kiivaimmillaan. Näin myös metsäalalla. Maapallo pyörii ja puuvirrat liikkuvat, vaikka moni meistä istuu ongella.
Eräs työtekijä totesi minulle heinäkuun olevan paras työkuukausi. Toisten lomaillessa tekemistä riittää, mutta puhelin ja muu viestitulva hiljentyy. Puhui työrauhasta. Aloin itse tutkimaan asiaa. Laskin saapuneiden sähköpostien määrän, ja lopputulos oli se, että koko heinäkuussa tuli yhtä monta sähköpostia kuin tammikuussa yhdessä viikossa. Puheluiden määrässä ilmiö oli tätäkin dramaattisempi. Heinäkuussa oli jopa päiviä, jolloin puhelin ei soinut kertaakaan, kun tavallisesti työpäivästä kuluu luuri korvalla suurin osa. Stressitaso laskee, vaikka ei lomailisikaan.
Kohta lomakausi on ohi ja palaamme kaikki sorvin ääreen varmoina siitä, että kaikki on pielessä, koska emme ole olleet jättämässä kädenjälkeämme. Sähköpostit ja tekstiviestit ilmoille. Puhelinlangat laulamaan. Excel-taulukoita täyttämään. On päästävä pulssille. Pitää saada ote.
Kiire syntyy kiirehtimällä. Hiljalleen lomakauden jälkeen luomme itse sähköpostien ja viestien lumipallon, joka vyöryy kiihtyen ja kasvaen, kunnes se seuraavan lomakauden koittaessa taas sulaa.
En syyllistä ketään, sillä huomaan itse sortuvani samaan. Joka kerta kesälomani aloittaminen venyy, koska tehtävälista tuntuu loputtomalta. Samalla kun listaa purkaa, se kuitenkin vain paisuu. Minun on tämä tehtävä. Kukaan muu ei voi tätä osasta. Jossain vaiheessa on pakko pitää lomaa. Pari ensimmäistä päivää menee murehtiessa, mutta jossain kohti sitä havahtuu, kuinka on jo unohtanut suurimman osan niistä ennen lomaa tärkeistä tehtävistä. Lista tyhjentyy kuin itsestään, ja sitten ne oikeasti tärkeät tehtävät; ne ovat kyllä lomankin jälkeen odottamassa.
Voisimmeko oppia lomakaudesta jotakin? Voisimmeko keventää ohjausta ja luottaa siihen, että hyviä asioita voi tapahtua, vaikka emme itse olisikaan näppeinemme pelissä joka käänteessä?
Pidämme alijohtamista paheena, mutta ei ylijohtaminenkaan ole mikään hyve. Kesäloma on hyvä indikaattori osoittamaan, mikä työssämme on oikeasti tärkeää. Missä meitä tarvitaan ja missä ei. Koska pitää tarttua ruoriin ja ohjata, ja koska voi antaa rullata vapaalla. Miettikää, mihin kaikkeen pystyisimme, jos oppisimme keskittämään kaiken tarmomme niihin oikeasti tärkeisiin asioihin, epäolennaisuuksien sijaan.
Yrittäjän arki on vaihtelevaa ja samalla se tuo suolan tekemiseen. Meillä kaikilla on yrittämisen myötä hyviä ja huonoja päiviä, välillä ollaan myötä- tai vastamäessä syystä tai toisesta. Meille jokaiselle voi sattua niitä vaikeitakin aikoja, jotka voivat horjuttaa uskoa omaan tekemiseen.
Yrittäjän rooli tuo mukanaan kaikki elämän tuomat haasteet ja huolet. Nämä täytyy pystyä käsittelemään "rautaisella" otteella ja asenteella kaikesta huolimatta.
Työnantajana olemme vastuussa monien henkilöiden ja sitä kautta myös perheiden hyvinvoinnista. Maailma vaan tarvitsee meitä.
Yrittäjänä täytyy osata ottaa myös itselle aikaa ja huolehtia jaksamisesta ja omasta perheestä. Näin ajatukset pysyvät kirkkaina. Vaikka asiat eivät aina mene tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, jostain se "juttu" tähän hommaan vaan kumpuaa.
Tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat saavat aina vipinää aikaan. Pienistäkin hyvistä asioista saa mielettömästi uutta energiaa ja jaksamista Suomea kannattelevaan voimaan. Olemme olennainen osa Suomen taloutta ja kivijalkaa, mistä yrittäjänä tulee olla ylpeä.
Tulevana syksynä metsäala tulee kokemaan korjuuseen kohdistuvia määrärajoituksia.
Jos olet yrittäjä rakennusalalla, yrityksesi liikevaihto tulee usein lukuisista urakkakokonaisuuksista. Näihin yrittäjä tekee tarjouksen ja työn kesto on tiedossa. Työn etenemiseen ja aikatauluihin pääsee joskus vaikuttamaan. Ja tiedossa on koska työ suurinpiirtein loppuu. Myöhästymiset ja lisätyöt on sovittu.
Maansiirtoalalla on vähän samanlaista. Ongelmana ovat usein liian suuret kokonaisuudet kuten myös rakentamisessa eli pienemmät tekevät osan urakasta. Kun tämä urakka loppuu niin seuraava on toivottavasti tiedossa. Tällaiseen projektiin tai urakkaan varataan kalusto ja miehet ja yritetään saada tili siitä tehtyä.
Metsässä on vähän eri tuulet. Tehdään pitkiä 1–4 vuoden sopimuksia, mikä on tietenkin hyvä. Alueellisesti määritellään työmäärät ja kapasiteetti.
Kun asiakas on onnistunut määrittämään kapasiteetin oikein, osto on saanut puita, kelit on kohdallaan, tehtaat toimii, sellulla ja sahatavaralla on menekkiä, niin koneille ja miehille on töitä suunnitellusti ja homma toimii.
Entäs jos tuo yhtälö ei toteudu?
On annettu lupauksia paremmasta tulevasta kuljettajille ja opiskelijoille. On nostettu kapasiteettia. Luvattu että tämä ei ole auringonlaskunala.
Olemme ottaneet kunnon etukenon tulevaisuuteen ja onnettomilla kassoilla toimivat yritykset ovat erittäin riippuvaisia jatkuvasta työllisyydestä ja kassavirrasta. Vaarana on, että kaadumme nokalleen, eikä kypärä ole päässä.
Olimme ehtineet jo huokaista, että sana kausivaihtelu on jo unohdettu.
Taloudessa menee nyt hyvin. Ei ole perusteltua kyykyttää tekijöitä nyt kun tilauskirjat pullistelevat. Pitää katsoa riittävän kauas tulevaan ja ymmärtää, että koko toimitusketjun on oltava kunnossa, että voidaan vaatia tekoja ja tulosta.
Suomessa on maailman paras ja tehokkain puunkorjuu.
12.7.2019 energiavaliokunnan varapuheenjohtaja Tommi Lahti
Liiton tarkoitus on mielestäni olla yrityksille kilpi ja puolustaja sellaisissa asioissa, joita yrittäjä ei halua, jaksa tai voi ajaa yrityksessään. Asioita kuten esimerkiksi EU-direktiivit, kotoisampi lainsäädäntö tai vaikka metsien käytön hyväksyttävyys. Nämä asiat kun tulevat aina niin puun takaa uhkaamaan auvoista yrittämistä. Edunvalvonnassa on tärkeää saada oma viesti läpi. Vaikka toiset elävät totuuden jälkeistä aikaa, olemme pyrkineet rakentamaan liittona yhteiskuntaamme faktoihin perustuen. Tästä on kertynyt meille luottamuspääomaa. Pidän tätä erityisen tärkeänä tulevaisuutta ajatellen, koska sellainen ajattelutapa tuntuu yleistyvän liikaa, missä ihmiset hyväksyvät samanaikaisena totuutena jopa kaksi toisensa poissulkevaa asiaa.
Nykyisessä kuplivassa maailmassa näyttääkin näennäistotuudet ja -teot vaivaavan valtaosaa hyvää tarkoittavista ihmisiä. Ajatellaanpa tätä ilmastohypetystä. Puhutaan salaatin syönnistä ja autoilun sekä lentämisen vähentämisestä. Samalla kuitenkin unohdetaan, että valtaosa kasvihuonekaasuista tulee energiantuotannosta. Tekopyhiksi koen ne vihreästi ajattelevat, jotka vastustavat esimerkiksi uusia selluinvestointeja mahdolliseen hiilinielujen KASVUN hidastumiseen perustuen, mutta jatkavat kotiensa lämmittämistä kivihiilellä.
Miksi vaivata päätään tai kantaa huolta tulevasta? Vuosikymmen on vaihtumassa tuota pikaa ja olen saanut olla mukana liittomme strategiatyössä, missä katsellaan mahdollisia maailmantiloja 2030-luvun lähestyessä. Näistä kuvitteellisista tapahtumista pyrimme tunnistamaan todennäköisimmät sekä vaikuttavimmat. Tarkoitus on löytää ne toimenpiteet, joilla voimme muuttaa tulevaisuutta haluamaamme suuntaan. Mitä pidetään haluttuna suuntana, on arvokeskustelujen tärkein lopputulema. Luterilaisuus on muokannut maatamme työtä arvostavaksi. Muutkin perinteiset arvot tuntuvat minusta rakkaille. Onko näin myös nuorempien yrittäjien ajatusmaailmassa? En tiedä, mutta toivon niin. Haastan teitä kaikkia olemaan avoimia, herkkiä ja jakamaan toiveitanne ja unelmianne. Tehkää niin kotona, erätulilla tai vaikka yhdistysten käsitellessä tulevia strategiaesityksiä. Voimme vaikuttaa tulevaisuuteen yhteisestä arvopohjasta ponnistaen.
5.7.2019 maarakennusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Saarelainen
Tilaajan osaamattomuus, kiireiset aikataulut, työvoimapula, investoinnit, yrityksen kehittäminen ja työyhteenliittymä. Siinä kuluvaa viikkoa pääasiassa määrittäneet asiat.
On hämmästyttävää, kuinka joillakin tilaajatahoilla on sellaista osaamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä toteutus- ja hinnoitteluteknisten asioiden osalta, että ne vaikuttavat urakoitsijan lisäksi myös tilaajan omaan aikataulutukseen ja tulokseen negatiivisesti. Urakoiden aikataulut ovat mahdottomia pitää, mikäli urakoitsijaa käytetään kohteissa mm. maaperätutkijoina ja ennakkoselvittäjänä suunnittelijoille. Tilaajan henkilöresurssien vähäisyys aiheuttaa myös suoran jatkumon kiireen muodostumiselle puuttuvien suunnitelmien muodossa. Edellisillä viittaan eritoten niin sähkö-, kuin tietoliikenneverkkoyhtiöihin. Muutoinkin vaikuttaa siltä, että kyseiset tahot saavat ja voivat niin hinnoitella, kuin muutoinkin määritellä asioitaan täysin haluamallaan tavalla välittämättä yhteistyökumppaneistaan ja asiakkaistaan.
Työvoimapula. Voi että…miten niitä maatalon poikia ja tyttöjä saataisiin lisää. No, kaikki tietää miten, mutta, kun ei ole maaseudulla enää niitäkään tekijöitä. Herkkänahkaiset tuosta tietysti saa raivarin, mutta näin se oli pitkään todellisuutta koneyrittäjien toimialoilla. Maaseudulla synnyttiin talon töihin ja opittiin jo pienestä pitäen näkemällä ja kuulemalla asioita, jotka valmistivat nuoria koneellisiin ja fyysisiin töihin.
Ymmärrettävääkin on vanhemmilla sukupolvilla ollut se, että halutaan lapsille helpompaa ja parempaa tulevaisuutta, kuin heillä itsellään on ollut. Mutta, se on asia, joka on myös vääristänyt nuorempien sukupolvien käsitystä työstä ja koulutuksesta. Ei kaikkien todellakaan tarvitse olla ekonomeja, asianajajia, lääkäreitä tai vaikkapa insinöörejä. Suomi tarvitsee myös ahkeria ja työtä pelkäämättömiä duunareita.
Työvoima- ja koulutuspolitiikkaa on nopeasti kehitettävä ja vaikutukset on saatava nopeasti yritysten käyttöön. Ammattioppilaitoksien työtä sälytetään nyt liikaa yrityksien kustannettavaksi. Surullisena on todettava, että opettaja-aines ei vastaa sitä ammatillista tasoa, jota oppiminen edellyttää. Suomessa ei ole varaa epäonnistua näin tärkeässä asiassa, jossa vaikutetaan tulevaisuudessa menestymisestä.
Investoinnit ja yrityksen kehittäminen. Onko tässä yrittämisessä mitään järkeä? Jatkuva investointikierre ja taistelu töistä urakkakilpailuissa siitä, kuka tekee halvimmalla. Mittarina ei käytetä edullisuutta vaan halvinta hintaa. Siinä sitä sitten urakan jäädessä tulee miettineeksi kun toisiin tarjoajiin vertaa urakkahintaa, että tulikohan tarjottua liian halvalla. Kilpailu on monelta osaltaan vääristynyttä ja usein ainoa voittaja on tilaaja.
Me koneyrittäjät ja luottamushenkilöt voimme vaikuttaa näihinkin asioihin liiton kautta, ja omilla toimillamme. Alaamme voimakkaasti leimaavaa on kaluston kehittäminen ja ajan tasalla pitäminen uusien laiteinvestointien kautta. Se on hankalaa, mikäli urakka- ja työhinnoittelua ei saa nostettua seuraamaan yleistä talouden kehitystä. Maarakennusalan työtilaisuudet, urakkakoot ja hintataso vaihtelevat alueittain varsin paljon ja osaltaan vaikeuttavat alan positiivista urakkahinnoittelun kehitystä.
Maakunnan maarakennusyritysten keskuudessa ja ainakin Ylä-Karjalassa saatiin baaripuheenaiheet, kun perustettiin yhteistyökumppanin kanssa työyhteenliittymä. Itse asiassa, kaksikin. Jäi nimittäin kaksi erillistä urakkaa. TYLlin perustaminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, kun asiaa ryhtyy huolellisesti tekemään.
Yllätyksellistä oli, että ELYlläkään ei TYL-sopimuksista kaikkea tiedetty. Isona apuna oli Koneyrittäjien liiton laatima mallipohja. Siitäkin huolimatta asioita valmisteltiin liittomme asianajajayhteistyökumppanin kanssa. On paljon asioita, joita ei suoranaisesti saattaisi huomata. Se myös on tietynlainen vaikeus yrittäjälle pohtia ja ratkaista asioita, ennen niiden konkretisoitumista. Itselläni on positiiviset odotukset TYL-urakoiden onnistumisesta. Yhteistyökumppanin löytyminen on avainasemassa ja se varmaan onkin suomalaisessa yhteiskunnassa se suurin ylitettävä este. Urakoissa onnistutaan ja saadaan uudenlaista vahvuutta yrityksiin. Odotan mielenkiinnolla tulevaa.
28.6.2019 varapuheenjohtaja ja energiavaliokunnan puheenjohtaja Marko Vainionpää
Viime vuonna keräsimme ensimmäisen palaturvesadon jo 3. kesäkuuta. Nyt aloitimme vasta pintaan ajon 4. päivänä kesäkuuta. Vähän jäi vielä kesken, kun hiljennyimme juhannuksen viettoon.
Kelit on helpompi hyväksyä kuin poliittiset päätökset. Nyt olen hyvillä mielin, kun luen hallitusohjelmaa, johon olen itsekin saanut vaikuttaa. Energiaveron palautus poistetaan eikä turpeelle määrätty viimeistä käyttöpäivää. Ei ole turhaan rampattu päättäjien luona.
Koneyrittäjät ja metsäteollisuus ovat ainoita, jotka vielä turvetta puolustavat. Vaikuttamistyö ei tähän loppunut. Paljon vaihtui kansanedustajia ja heille pitää saada päätöksentekoon rehellistä tietoa kotimaisista polttoaineista. Olemme liittona ajan hermolla koko ajan.
Sain itsekin osallistua vaimon kanssa Koneyrittäjien 50-vuotisjuhliin. Olen sen laittanut merkille, että kun me jäsenet olemme yhdessä koossa, yhteishenki on käsin kosketeltava. Tämä on hieno liitto ja hienot ovat meidän jäsenemme, tällaisen porukan eteen on hienoa tehdä töitä. Pohjalaiseen sanavarastoon ei kuulu, että annetaan periksi.
Puheenaihetta lomalaisten kanssa (Kyllä minä niin mieleni pahoitin)
20.6.2019 varapuheenjohtaja ja metsävaliokunnan puheenjohtaja Mika Jormakka
Olen miettinyt tässä kesän korvalla metsäkoneyrittämisen henkistä tilaa.
Tiedotusvälineissä olleet uutiset eivät ole paljon mieltä ylentäneet. Metsäalalla on aina ollut vahva työmoraali. Läpi koko metsäsektorin on työskennelty metsän hyvän kasvun saavuttamiseksi. Nyt tämä hyvä työ on saanut kielteisen maineen ympäröivässä yhteiskunnassa. Minusta metsäalaan kohdistuva kirjoittelu täyttää kohta työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön.
Kaikki alalla toimijat ovat viimevuosina käyneet läpi voimakasta tehostamista työympäristössä.
Nyt taas esitetään rajuja muutoksia taas työtapoihin. Liian nopeat muutokset ilman tutkimustyötä ovat monesti osoittautuneet virheiksi, joiden vaikutuksia maksetaan myöhemmin.
Alan kielteinen julkisuus ei houkuta nuoria töihin metsän pariin. Mielestäni teollisuus ei ole ottanut roolia keskustelussa. Täten haastan jokaisen koneyrittäjän kertomaan hyvistä töistä, joita olemme vuosikymmenten aikana tehneet suomalaisen metsän hyväksi. Ollaan eturintamassa puolustamassa oikeutta harjoittaa ammattimme.
Nyt valmistaudumme viettämään juhannusta. Tehkäämme metsäisiä taikoja kesäyössä ja muistetaan viettää aikaa läheisten kanssa.
On juhlan aika. Koneyrittäjien liiton perustamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta ja tänä viikonloppuna kokoonnumme juhlistamaan liittoamme. Juhlallisuudet aloitetaan Lasipalatsissa ja ne jatkuvat Itämeren aalloilla sidosryhmiemme kanssa. Juhlassa julkistamme 50-vuotishistoriikkimme ”Yhdessä enemmän”.
Koneyrittäjät on halunnut kautta
historiansa olla edistämässä yhteiskunnan kehitystä ja rakentamassa parempaa huomista. Niinpä tänä juhlavuotena liittovaltuustomme päätti, että Koneyrittäjät osallistuu 50 000 eurolla Helsingin Yliopiston puunkorjuuta ja yrittämistä koskettavan professuurin rahoitukseen ja haastoimme osaltamme alan toimijoita mukaan hankkeeseen. Tämä haaste on tällä hetkellä kolminkertaistanut itsensä 150 000 euroon. Kun jo meitä ennen yliopistolla oli kasassa rahoitusta noin 250 000 euroa muun muassa eri säätiöiltä, professuurin vaatima noin 400 000 euron rahoitus on saatu kasalle.. Tämä hanke todistaa yhdessä tekemisen ja aikaansaamisen voiman, mikä on liittomme vahvuus.
.png)
