Aiempia viikon ajatuksia

25.06.2020 – Kun Suomi putosi puusta, Karjalan Koneyrittäjien puheenjohtaja Teemu Myller

12.06.2020 – Twiit twiit, hallituksen jäsen Teemu Tolppa

05.06.2020 – Kesää kohden, Lounais-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Risto Miikkulainen

29.05.2020 – Ollako vai eikö olla laumasuojassa, hallituksen jäsen Tommi Lahti

22.05.2020 – Parisuhteen parantelua, hallituksen jäsen Jyrki Härkönen

15.05.2020 – Suomi on pitkä maa, hallituksen jäsen Pasi Mikkonen

08.05.2020 – Monenlaista pyöristystä, maarakennusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Saarelainen

30.04.2020 – Jotain hyvääkin tässä ajassa, varapuheenjohtaja Mika Jormakka

17.04.2020 – Kesää kohti kaikesta huolimatta, varapuheenjohtaja Marko Vainionpää

09.04.2020 – Joskus ei vaan nähdä metsää puilta, Karjalan Koneyrittäjien puheenjohtaja Teemu Myller

03.04.2020 – Kesää odotellessa, Pirkanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Jussi Mikkola

27.03.2020 – Suomi on iso maa, Lapin Koneyrittäjien puheenjohtaja Kimmo Kulojärvi

19.03.2020 – Ajatus viikon takaa, Pohjanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Tarmo Laitinen

13.03.2020 – Kouvolan ja Suomussalmen linjalta, Kaakkois-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Tommi Kinnunen

06.03.3020 – Tässäkö kaikki? Etelä-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Antti Ihalainen

28.02.2020 – Huoli ilmastotoimista, Satakunnan Koneyrittäjien puheenjohtaja Jukka Storberg

21.02.2020 – Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää, Kanta-Hämeen Koneyrittäjien puheenjohtaja Heikki Niittylä

08.02.2020 – Johan on aikoihin eletty, Itä-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Seppo Pulkkinen

30.01.2020 – Helpotuksen tunne, varapuheenjohtaja Mika Jormakka

24.01.2020 – Onhan näitä ollut ennenkin! Keski-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Matti Siikki

17.01.2020 – Ei vielä turpeen alle, varapuheenjohtaja Marko Vainionpää

10.01.2020 – Selkäviikot ja talvenselkä, Etelä-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Timo Laiho

03.01.2020 – Uusi vuosi ja uudet kujeet…vai…?, hallituksen jäsen Jyrki Härkönen

20.12.2019 – Joulunalusterveiset märästä Lounais-Suomesta, Lounais-Suomen puheenjohtaja Risto Miikkulainen

13.12.2019 – Rivelution, hallituksen jäsen Teemu Tolppa

05.12.2019 – Mitä meille oikein tapahtuu? hallituksen jäsen Teemu Suvanto

29.11.2019 – Muutokset on pitkässä kuusessa, hallituksen jäsen Pasi Mikkonen

22.11.2019 – Onnenmaa, energiavaliokunnan varapuheenjohtaja Tommi Lahti

17.11.2019 – Talvi antoi jo varoituksen, mitä tuleman pitää, maarakennusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Saarelainen

01.11.2019 – Ajatuksia vuodenvaihteeseen, Lapin Koneyrittäjien puheenjohtaja Kimmo Kulojärvi

25.10.2019 – Metsäyhtiöille ABS-jarrut, Kainuun Koneyrittäjien puheenjohtaja Sami Juntunen

20.10.2019 – Liittokokouksen avaus, Pirkanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Markku Miikkulainen

11.10.2019 – Höpinää tötteröön, Keski-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Matti Siikki

04.10.2019 – Talvi yllättää – taas, Pohjois-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Jyrki Härkönen

28.09.2019 – Markkinatalouden vaikutus, Itä-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Seppo Pulkkinen

20.09.2019 – Lähiaikojen tapahtumia ja vähän mennyttäkin, Pohjanmaan Koneyrittäjien puheenjohtaja Tarmo Laitinen

13.09.2019 – Kuka sai, kuka tippui? Kaakkois-Suomen puheenjohtaja Tommi Kinnunen

06.09.2019 – Maarakennusalan pienyrittäjän päiväkirja Etelä-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtaja Timo Laiho

30.8.2019 – Alakulosta yli, Etelä-Savon Koneyrittäjien puheenjohtaja Antti Ihalainen

23.08.2019 – Länsirannikon Konepäivät – Nährää siäl! Satakunnan Koneyrittäjien puheenjohtaja Jukka Storberg

18.08.2019 – Ajatuksia kesältä, aika muuttuu, Kanta-Hämeen Koneyrittäjien puheenjohtaja Jarmo Mäki-Uuro

02.08.2019 – Kesäloma on kesällä, hallituksen jäsen, metsävaliokunnan varapuheenjohtaja Teemu Tolppa

26.07.2019 – Uskoa omaan tekemiseen, hallituksen jäsen, maarakennusvaliokunnan varapuheenjohtaja Teemu Suvanto

19.07.2019 – Huominen on huonompi?, hallituksen ja metsävaliokunnan jäsen Pasi Mikkonen

12.07.2019 – Tulevaisuuden hahmottelua, energiavaliokunnan varapuheenjohtaja Tommi Lahti

05.07.2019 – Viikon ajatus á la Seppo, maarakennusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Saarelainen

28.06.2019 – Eivät ole vuodet veljeksiä, varapuheenjohtaja ja energiavaliokunnan puheenjohtaja Marko Vainionpää

20.06.2019 – Puheenaihetta lomalaisen kanssa, varapuheenjohtaja ja metsävaliokunnan puheenjohtaja Mika Jormakka

14.06.2019 – Koneyrittäjät 50 vuotta, puheenjohtaja Markku Suominen

Kun Suomi putosi puusta

Päättäjät ja asiantuntijat tuntuvat olevan valmiita tekemään kauaskantoisia ratkaisuja tietyissä asioissa kysymättä mielipidettä tahoilta, joilta oikeasti saattaisi löytyä tietotaitoa ratkaisemaan heidän ongelmiaan.

En vain voi käsittää tätä turvevouhotusta ja sitä tapaa, jolla turpeen käyttöä ollaan ajamassa alas. Ympäristöasiat ovat meidän kaikkien yhteisiä ja kyllä meidän kaikkien pitäisi voida vaikuttaa siihen, mitä päätöksiä asian suhteen niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti tehdään.

Tuntuu olevan myös vielä melko epäselvää, mikä on korvaava polttoaine. Vai olisiko se kivihiili?  Tuo lähes ”päästötön, hajuton, näkymätön” tuontipolttoaine. Suomalainen turpeen tuotanto on kuitenkin vastuullista ja ympäristön huomioon ottavaa sekä hyvin valvottua toimintaa. Uskon, ettei näin välttämättä ole kaikissa tuontipolttoaineen tuotannoissa.

Toisaalta, jos siihen tuulimyllyyn laittaa astetta isomman propellin…

Viikolla mietin myös, että mistä näitä veli- ja siskokultia oikein joka paikkaan riittää. Oletteko koskaan miettineet, missä menee vikaan, jos koneyrittäjä tekee täysin tilaajan laatu- ja mittausvaatimusten mukaan ja työn asiakas ei ole tyytyväinen, niin maksumieheksi joutuu koneyrittäjä eikä tilaaja. Tosin voihan koneyrittäjä aina riitauttaa asian.

Keslan 60-vuotisjuhlien merkeissä tänään piti olla tehtaalla avoimet ovet -tilaisuus, ja Koneyrittäjät oli kutsuttu mukaan. Suunnitelmien muututtua nostakaamme malja ja toivottakaamme 60-vuotiaalle KESLALLE Onnea!

Mutta elämme keskikesän hienoa aikaa, lämpöä riittää ja loma- ja työkelit ovat mitä mainioimmat. Näillä ajatuksilla viikonloppuun.

Teemu Myller

Helleterveisin
Teemu Myller

 

Twiit twiit

Edellisellä kirjoitusvuorollani sivusin jalkapalloa ja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen historiallista saavutusta, EM-lopputurnauspaikkaa. Tällä kirjoitusvuorolla minun piti olla virittämässä kaulahuivia kaulaan ja valmistautua huutamaan Venäjä kumoon paikan päällä Pietarissa. Toisin kävi.

Korona on vaikuttanut elämäämme länsimaissa nyt noin kolmen kuukauden ajan. Tuntuu, että siitä on jo kerrottu ja kirjoitettu kaikki. Silti tuntuu jotenkin väärältä olla aihetta käsittelemättä. Kaikesta muusta kirjoittaminen tuntuu jotenkin tässä ajassa toissijaiselta.

Epidemian ja sitä seuranneiden rajoitusten keskellä olen tehtävieni vuoksi seurannut sekä kotimaista että kansainvälistä viestintää poikkeuksellisen tarkasti. Maalis-huhtikuussa, epidemiarajoitusten alkuvaiheessa kotimaan politiikassa vallitsi virkistävä yksituumaisuus. Torailu ja politikointi loistivat hetken poissaolollaan. Hetken tuntui siltä, että eduskuntalaitos todella pyrkii saamaan aikaan jotakin yhdessä. Hiljalleen poliittinen viestintä on kuitenkin palannut koronaa edeltävään aikaan ja koronasta on tullut yhteisen vihollisen sijaan yksi kestoaihe poliittiseen kädenvääntöön puolueiden välillä.

Twitter on mielenkiintoinen väline. Tähän saakka olen vältellyt sitä, koska diagnosoimattoman lievän lukihäiriöni vuoksi Twitter-tekstien ulkoasu tageineen ja uudelleentwiittauksineen on minusta hankalaa luettavaa. Nyt korona-aikana olen kuitenkin syventynyt twiittien maailmaan, sillä onhan se kieltämättä nopea tapa viestiä.

Minusta on ollut mielenkiintoista seurata, kuinka poliittinen nokittelu on siirtynyt eduskunnan suuresta salista ja televisiotenteistä Twitteriin. Kansanedustajat yli puoluerajojen koittavat tiivistää pitkät puheenvuoronsa ja sanomansa 280 merkkiin. Taitolaji, sanoisin.

Minulle, perinteistä mediaa arvostavalle, murrosiästä asti keski-iän kriisiä poteneelle 80-luvun kasvatille, poliittinen Twitter-viestintä vaikuttaa välillä hiekkalaatikkonahistelulta. Ilmeisesti se on kuitenkin nykypäivää ja minun on vain se hyväksyttävä. Operoihan siellä tunnetusti maailman vaikutusvaltaisin mieskin: USA:n presidentti.

Tässä kevään mittaan mieleni juolahti, että mitä jos Twitter olisikin keksitty jo aikapäiviä sitten? Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan. Winston Churchillia olisi ollut taatusti mielenkiintoista seurata. Tai kenties vielä aiemmin? Mitä olisi twiitannut Kolumbus löytäessään Amerikan tai minkälainen Twitter-sota olisi alkanut, kun maapalloa väitettiin pyöreäksi?

Kesä on saapunut ja koronaepidemiakin näyttäisi ainakin hetkeksi hellittävän otettaan. Hyvä niin. Vaikkemme vielä tiedä, onko tämä ohi, on jatkuvan ”valmiustilan” ylläpitäminen kuluttavaa ja hetken hengähdystauko auttaa meitä vastaamaan tuleviin haasteisiin.  Lienee aika itsekin hellittää otetta uutisvirran suhteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen, toistaiseksi twiittaan kintaalla.

Teemu Tolppa

Teemu Tolppa

Ylös

 

Kesää kohden

Kesä on tullut Lounais-Suomeen. Pellot ovat vihreitä, ja lehtipuista kuori irtoaa, kun lyö kouran puuhun kiinni. Niin sen tähän aikaan pitää ollakin.

Niin piti meillä olla yhdistyksen 50-vuotisjuhlatkin. Kaikki oli saatu sovittua aikatauluun, sitten tämä korona tuli ja laittoi nämäkin juhlat tulevaisuuteen. Niinhän se on muillakin tapahtumilla. Elämme arvailuiden varassa, mitä tuleva aika tuo tullessaan.

Talvi on takana ja maat kuivuneet. Nyt on onneksi päästy leimikon kimppuun. Kulunut talvi on oman 25 vuoden urani aikana ollut kaikista huonoin puunkorjuualalla.

Energiapuun kysyntä on kasvanut täällä vuosi vuodelta. Nyt kun Naantalin laitos on päässyt vauhtiin, se on vaikuttanut hintatasoon niin, että ensiharvennuksia hakataan tällä hetkellä energiapuuksi huomattavia määriä. On nähtävissä, että on monenlaisia koneita korjaamassa puuta energiakasaan.

Tämä kevät toi meille uuden ongelman, kun ihmiset ovat mökeillään etätöissä. Mökeille kulkevat tiet ovat usein metsäteitä, joita me koneyrittäjät käytämme puunkorjuussa. Märkyys tuo pikku painumia tiehen, ja mökkiläiset ihmettelevät heidän teidensä kuntoa.

Keskikesä lähenee ja koulut ovat päättyneet. Saamme odotella, mitä kesä tuo tullessaan.

Kaikille hyvää alkukesää!

Risto Miikkulainen

Ylös

Ollako vai eikö olla laumasuojassa

Suomalaiset juuret lähtenevät Volgan mutkasta, kun esi-isät vaelsivat tänne pohjan perukoille. Liekkö kyllästyneet paikalliseen politikointiin, tuumanneet pitäkää tunkkinne ja ottaneet reilusti fyysistä etäisyyttä koko porukkaan. Oma tila ja rauha oli ennen tärkeintä ja kiihdyttiin tunkeilusta, jos ylävirralta huomattiin lipuvan kirveenlastuja.

Mihin on maailma mennyt? Nyt pitäisi päästä kouluun, baariin ja ulkomaille. Peukkuja pitää saada somessa. Jos ei pakkauduta täpötäysiin katsomoihin, niin pitää tuppautua instaan ja tik tokkiin. Etätöistä pitää päästä lähitöihin.

Taitaa meissä asua lujassa myös tuo sosiaalinen puoli. Porukkaan kuuluminen täyttää meidän perustarpeitamme. Koneyrittäjiin on hyödyllistä kuulua, mutta oikeasti mukana ollaan, koska tuntuu hyvälle olla joukossa, joka jakaa samoja kokemuksia. Nyt pitäisi löytää oikeat rajat ja uudet tavat yhdistää meidät suomalaiset ja silti pitää fyysiset etäisyydet riittävinä. Teams, Zoom ja Skype, suojamaskit, hanskat ja visiirit ovat osa tätä kevättä.

Ruotsalaisissa sosiaalisuus ja normaaliuden kaipaus johtivat uhkapeliin, jossa uskottiin laumasuojan syntymiseen virusta vastaan. Aika näyttää, mitä tapoja jää ja veimmekö maaottelukultaa maski- ja lentokenttäfiaskoista huolimatta.

Linnut lentävät ja kalat uivat parvissa, koska se oikeasti suojaa. Sudet ja leijonat metsästävät laumoissa, koska se on tehokasta. Parvesta tai laumasta eksyneen yleensä perii hukka. Tästä ei kuitenkaan saisi vetää johtopäätöstä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai ajatella samalla tavalla. Suomeen tulisi sopia useita totuuksia. Luontoon kuuluvat myös yksinäiset sudet.

Nyt olosuhteet ovat muuttuneet ja osaksemme jää sopeutuminen. Elämistä ja taloutta helpottavat, jos voimme luoda luottamusta toisiimme ja yhteiseen päätöksentekoon. Luottamus kasvaa, kun puheet ja teot ovat sopusoinnussa. Kelpaisiko meille sama ohje kuin norsuille: kärsikää toisianne!

Tommi Lahti

Tommi Lahti

Ylös

Parisuhteen parantelua

Suurimmalla osalla yrittäjiä ja Suomen kansaa menee nyt huonosti. Löytyykö mistään positiivista asiaa?

Kyllä. Yksin yrittävällä maarakentajalla on töitä ihan niin kuin normaalinakin keväänä. Pelkäsin minäkin, että yksityinen sektori lopettaa rakentamisen. Samalla menisivät ne pienetkin kaivu-urakat ja myöhästyneet jätevesijärjestelmien uusinnat, mutta puhelin on soinut tasaiseen tahtiin ja tilauskirja on täynnä alkukesältä. Nyt tekemistä rajoittavat lähinnä kyläteiden painorajoitukset. Kevät on ollut pitkä ja kylmä, eivät ole soratiet kuivaneet ainakaan Savon suunnalla.

Toinen positiivinen asia tässä keväässä on ollut se, että kalenterissa ei ole enää yhtään merkintää mistään kokousreissusta tai kesätapahtumasta. Kokoukset näkyvät onnistuvan etäyhteyksillä loistavasti. Niitä on saatu sovittua pidettäväksi ilta-aikaan, niin ei tule työajan menetyksiäkään, tai sitten on otettu tietokone polville ja kuulokkeet korville omassa maisemakonttorissa. Tiiviiseen tunnin-puolentoista palaveriin jaksaa ihan loistavasti osallistua vielä työpäivän jälkeenkin. Jää aikaa myös puolisolle ja lapsille. Tosin rouva on etätöissä kotona ja valloittanut tietokoneineen koko olohuoneen. ”Ole hiljaa, minulla on Teams menossa”, siinä sitä sitten parannetaan parisuhdetta…

Kesä on tulossa, illalla on valoisaa pitkään eikä aamulla tarvitse keittiöön valoja aamukahvin aikaan. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi ollaan kotosalla, nautitaan kesästä ja vietetään perheen kanssa rauhallinen kesä(loma) ilman paineita osallistua joka viikonloppu johonkin hiivatin kylätapahtumaan.

Jyrki Härkönen

kokouskone

Ylös

Suomi on pitkä maa

Kevätterveisiä täältä kahdeksan surmanluodin, keihäskarnevaalien ja mummon pitäjästä, keskeltä Suomea.

Olemme metsävaliokunnan kanssa pitäneet Teams-palavereja joka perjantaiaamu alan vallitsevan tilanteen vuoksi. Tällä kertaa on ollut mahtava huomata, että se tilanne, mikä itsellä on omien harmien ja kelien kanssa, onkin kaverilla 200 km päässä aivan eri. Vertaistuki toimii ja v*ttuilu on välittämistä.

Tänä talvena on ollut puunkorjuussa erikoisia tilanteita. Toiset ovat hakanneet koko talven kesäkohteita. Toiset ovat kahlanneet yli metrin hangessa. Pohjoisessa on kuitua liikaa ja etelässä liian vähän. Välillä koneet ovat liian isoja ja välillä liian leveitä. Ja nyt niitä on liikaa.

On ollut lakkoja, pakkoseisokkeja ja organisaatiomuutoksia. Lisäksi se yksi harmi, jota en nimeltä mainitse, koska sitä ei meilläpäin ole näkynyt. 

Huomisen ennustajat kertovat synkkiä tarinoita. Toiset kertovat, että metsäala selviää parhaiten tulevista iskuista.

Silloin kun on huono aika kannattaa investoida. Tällä kertaa meidän alallamme se ei tarkoita, että lisää koneita tai uudempia vehkeitä, vaan, että nyt olisi paikka investoida ihmisiin. 

Uskallan väittää, että näinä aikoina jokainen työntekijöihin ja heidän hyvinvointiinsa tehty satsaus muistetaan tulevaisuudessa. 

Sen ei tarvitse olla iso asia. Eikä siihen mene välttämättä paljon rahaa tai aikaa. Pääasia on ajatus, että olet meille tärkeä tyyppi. Näistä lomautuksista ja seisokeista huolimatta olet tärkeä ja sinua tarvitaan tulevaisuudessa. 

Kuka sanoisi tämän saman sinulle?

Yrittäjyyden välillä syvissäkin vesissä näin kahlailee

Pasi

Pasi Mikkonen

Ylös

Monenlaista pyöritystä!

Korona, Covid-19 on vaikuttanut tavalla tai toisella meidän kaikkien elämään tämän kevään aikana. Se myös vaikuttaa paljon päätöksentekoon maailmanlaajuisesti ja paikallisesti.

Korona on myös sävyttänyt meidän Koneyrittäjien luottamushenkilöiden toimintaa ja meitä koskettavien asioiden esille tuontia.

Tänään tuli pitkästä aikaa tunne siitä, että työllämme on merkitystä. Viimeisin tiedotteemme maarakennusurakoiden referenssi- ja liikevaihtovaatimusten kohtuuttomuudesta kirvoitti erään naapurijärjestömme jäsenen tarttumaan puhelimeen, kuten myös heidän toimitusjohtajansa. Keskustelu heidän kanssaan oli sikäli ilahduttava, että asiamme tuntui osuneen heillekin merkittävän tärkeään aihepiiriin. Ilahduttavaa sekin, että yhteistyö kanssamme kiinnostaa. 

Talven hiljaiselo laittoi useaan otteeseen miettimään maamme rakentamista ja alallamme vallitsevaa maantieteellistä epäsuhtaa. Yritystoiminta pitää saada tasaisemmin tuottavaksi, mikäli halutaan aidosti kehittyä. Ei riitä, että talvikuukausina vedetään kassat tiukalle ja kesäkautena pyritään korjaamaan tilannetta jo muutoinkin tiukalle ajetussa suhdanteessa.

Itse tein ratkaisun suuntaporaustoiminnan lopettamisen suhteen. Viimeisin urakka suuntaporauksessa on ainakin tällä hetkellä suoritettu ja annetaan tilaa temmeltämiselle toisille. Asioiden onnistuminen on aina useista asioista kiinni ja niin siinäkin. Eikä vähiten siitä työporukasta, jolla asioita kulloinkin viedään eteenpäin. Pieneltä tuntuva asia voi viedä koko yritystoiminnan tappiolliseksi. Epäonnistumisiin ei pienillä yrityksillä ole varaa.

Perjantaina yön jo varhaiseksi aamuksi kääntyessä minut herätteli pelastuslaitoksen soitto ja tiedustelu, saadaanko kaivinkonetta kuinka nopeasti palopaikalle. Naapurikylässä oli asuinrakennukseen tulipalo ja siellä tarvittiin raivausapua. Tällä kertaa en apua pystynyt antamaan muutoin kuin neuvomalla lähimmän urakoitsijan, joka sinne todennäköisesti pääsee. Herätteli ajattelemaan tätä yhteiskuntamme verkostoitumista yleisestikin ja sitä, että pelastustoimelle meidän koneyrittäjien apu on usein näissä katastrofitilanteissa äärimmäisen tärkeää. Yhteistoimintamme pelastustoimeen ja kansalaisten auttamiseksi korostuu kyseisinä hetkinä.

Meitä Koneyrittäjiä tarvitaan.

Hyvää kevään jatkoa, ja pysytään terveinä siellä!

Seppo Saarelainen

Seppo Saarelainen

Ylös

Jotain hyvääkin tässä ajassa

Olen miettinyt omaa käyttäytymistäni poikkeusolojen aikana. Fyysinen liikkuminen on mennyt melko vähiin.  Olen viettänyt aikaa kotona, hallilla ja kesämökin remontin parissa. Kaikenlaista touhuamista tuntuu olevan jatkuvasti. Käyttäytymiseni kertoo varmaan siitä, että yritän kieltää koko koronan olemassaolon.

Toisaalta yhteydenpito ystäviin ja yrittäjäkollegoihin on ollut tiiviimpää kuin koskaan.

Käytökseeni on myös ilmaantunut jonkinasteinen kiireettömyys ja ajantajun hahmottamisen vaikeus. On ollut aikaa ajatella asioita paremmin ja keskustella tapaamieni ihmisten kanssa pidempään. Keskustelut ovat olleet polveilevia ja syvällisiäkin. Jos jotain tästä toivoisi jäävän tulevaisuuteen, niin näitä piirteitä soisin säilyvän itsessäni lopun ikääni.

Vapputerveisin,
Koronatukan kasvattaja  Mika Jormakka

Mika Jormakka

Ylös

Kesää kohti kaikesta huolimatta

Korona on hallinnut uutisointia jo pidemmän aikaa. Tämä ja leuto talvi sekä metsäteollisuuden lakot ovat tuoneet epävarmuutta jäsenkuntaamme. Metsäkoneet ovat seisoneet turhan paljon eikä energiakaan ole liikkunut normaalisti.

Kysymysmerkki on, kuinka kauan tämä häiriö jatkuu. Jollekin vaikutus voi olla iso ja apua tarvitaan, liiton sivuilla löytyy ohjeita poikkeusoloihin ja myös toimihenkilöille sekä luottamushenkilöille voi soittaa. Yksin ei saa jäädä. Yhdessä tämänkin yli mennään.

Jotain hyvääkin tästä sopasta on seurannut. Ehkä pikkuisen on maalaisjärki palannut päättäjille, oma ruoka ja energiakin, joka on aina välillä tikun nokassa, on saanut vähän kunnianpalautusta. Huoltovarmuus korostuu näinä aikoina. Toivotaan, että tästä tulee pitemmällä ajalla hyötyjä meidän jäsenillemme.

Liiton hallinto on siirtynyt Teams-kokouksiin eikä toistaiseksi pidetä fyysisiä kokouksia. Nyt soitellaan tiheään, koska tilanne muuttuu nopeasti ja haluamme tietää, missä mennään.

Nyt tarvitaan yhteisvoimaa enemmän kuin koskaan ja tästä yhdessä vielä noustaan. Aurinko vielä paistaa risukasaankin.

Marko Vainionpää

Marko Vainionpää

Ylös

Joskus ei vaan nähdä metsää puilta..

Suomalaisen ruuan merkitystä on korostettu viime aikoina. Alkutuottajien panos on noussut merkittävämpään rooliin kuin aikaisemmin. Ihmiset haluavat lähellä ja omassa maassa tuotettuja elintarvikkeita. Siitäkin huolimatta alkutuottajalle tuleva siivu lopputuotteesta ei vain tunnu kasvavan, päinvastoin.

Olisi se hienoa, jos ihmisille ja etenkin asiakkaille olisi kotimaisuus ja paikallisuus yhtä tärkeä myös koneyrittämisen kautta syntyvistä lopputuotteista, vaan kun ei.

Niin ruuantuotannossa kuin koneyrittämisessäkin tuntuu aina mukana kulkevan asiakkaiden olettamus, että tuotteita tai palveluja on saatavilla silloin, kun niitä vain yksipuolisesti tarvitaan, ja sillä hinnalla, minkä asiakas on valmis maksamaan. Entäpä jos joku päivä ei koneyrittäjien palveluita olisikaan saatavilla? Olisi loppu, niin kuin vessapaperi paikallisessa elintarvikeliikkeessä. Menisikö hamstraushommiksi…?

Itse metsäalan yrittäjänä kuitenkin olen saanut huomata, että asioilla on taipumus järjestyä tavalla tai toisella. Usko on kuitenkin vahva siihen, että Suomi edelleen elää metsästä. Onhan niitä vaikeita aikoja ollut ennenkin ja niistä selvitty.

Nyt kuitenkin meillä suurimmalla osalla on pitkät vapaat tulevana pääsiäisenä edessä sekä mahdollisuus rentoutua ja antaa perheelle jotain arvokasta – nimittäin aikaa.

Ja jos mahdollista syökää ja juokaa kotimaista, niin määäää teen myös.

Hyvää Pääsiäistä!

Teemu Myller

Teemu Myller

Ylös

Kesää odotellessa

Nyt maailmaa koetellaan aika rajusti. Meidän täytyy toivoa, että tästä päästään äkkiä normaaliin tilaan. Haavoja tästä varmasti jää, mutta kuinka isot ja pitkät.

Tällä hetkellä verottaja ja pankit antavat joustoja talousasioiden hoitoon, sitä täytyy toivoa myös koneliikkeiltä.

Mitä tapahtuu kesällä? Monen kesäsuunnitelmat menivät varmasti uusiksi näissä poikkeusoloissa. Toivotaan, että Suomesta löytyy kaikille katsottavaa kesälomareissulla, kulkee sitten autolla tai moottoripyörällä, eikä ole huono vaihtoehto polkupyöräkään.

Kaikki varmasti toivovat, että saadaan taas eurot pyörimään.

Jussi Mikkola

Jussi Mikkola

Ylös

Suomi on iso maa

On tänä talvena käynyt toteen tuo otsikon mukainen sanonta.

Talvikelit on olleet täysin erilaiset etelän ja pohjoisen välillä. Kun etelässä tuskailtiin lumetonta talvea, täällä meillä Lapissa on taas aiheuttanut päänvaivaa 1–1,5 metriä paksu luminietos. Polttoainetta palaa eikä voimansiirtoremonteiltakaan ole vältytty.

Sitten on tämä koronavirus. Juuri tuossa katselin hallituksen tiedotustilaisuutta, jossa ilmoitettiin liikkumisrajoituksista Uudenmaan ja muun Suomen välillä. Kovin tuntui kaukaiselta asialta tuo täältä pohjoisesta katsottuna. Mutta hallitus varmasti tekee tärkeitä ja tarpeellisia päätöksiä viruksentorjunnassa.

Virukselta ei ole vältytty eikä vältytä täällä Lapissakaan, mutta tähän mennessä on päästy vähällä.

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille ja pidetään mieli virkeänä kaikista vastuksista huolimatta!

Kimmo Kulojärvi

Kimmo Kulojärvi

Ylös

Ajatus viikon takaa

Maaliskuun 12. päivä, lämmintä reilu 4 astetta ja lunta vain penkoissa. Talven pitäisi olla parhaimmillaan. Kaveri ajeli Ranualta Kärsämäen ohi ja vaihdoimme pari sanaa Juustoportin kahvilassa. Ranualla oli lunta toista metriä. Katolta oli lumet tulleet alas, eikä kuulema tarvitse verhoja ikkunassa, kun lumi peittää näkyvyyden ikkunasta.

Jokin aika sitten oltiin lakkojen viitoittamalla tiellä. Mietittiin, mitä on seuraukset lakoilla. Ehkä niistä selvittiin pienillä kolhuilla, mutta toiset kärsivät enemmän kuin toiset. En tiedä, onko niistä taisteluista löytynyt voittajaa ollenkaan.

Viikon parin aikana on kuulunut joka suunnalta tuotannon rajoituksista puupuolella. Viisi viikkoa tuntuu olevan yleinen seisaus puunkorjuussa. Nyt tämän päivän lehtijuttuja kun lukee, taitaa mennä seisaukseen koko maailma koronaviruksen takia. Vaikka saataisiin jatkojalostusta tehtyä, tavaraa ei saada vientiin, kun loppuu merikontit ja vastaanottavat maat eivät välttämättä ota vastaankaan.

Elämme eriskummallisia aikoja.

Toki ainahan on ollut erilaisia katastrofeja ja aina niistä on osa selvinnyt.

Niin kauan kun on elämää, on toivoa.

Nokka pystyyn ja kesää odottelemaan.

Tarmo Laitinen

Tarmo Laitinen

Ylös

Kouvolan ja Suomussalmen linjalta

Kouvolassa vesi seisoo pellolla kuin keväällä lumien sulettua. Paitsi, että sitä lunta ei ole ollut minkään vertaa tänä talvena. Lakot tuottivat omat haasteensa tämän talven hakkuissa ja nämä kelit omansa. Ei ole helpot ajat nyt metsäkoneurakoitsijoilla etelämpänä Suomea.

Itse olen syksystä asti kulkenut hakkuilla Suomussalmella. Täällä lumi tuli maahan lokakuun lopulla, ja siitä asti tätä riemua on riittänyt, lunta on nyt 90 cm.

Tällä viikolla oli hyvä keli ajella taas Suomussalmelle, ilma plussan puolella, pahimmat möykyt oli viitostieltäkin hävinneet.

Tätä Kouvolan ja Suomussalmen väliä talven ajaneena on sattunut matkalle monenlaista keliä. Talvikunnossapidon eron on huomannut aika selkeästi. Kun aurausurakoitsija vaihtuu, erot ovat isot, mistä johtunee? Tai tietäähän sen varmaan kaikki, mutta ihmetyttää, miksi näin annetaan tapahtua.

Aurinkoista lopputalven jatkoa kaikille.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunne

Ylös

Tässäkö kaikki?

Tänä keväänä ei taida mikään mennä kohtuudella: olematon talvi, lakot, Euroopan tuhopuut, maailmantalouden alamäki ja sitten vielä tämä korona. Vieläköhän jotain muuta on tulossa?

Kuuntele Antin ajatuksia pidemmästi Radio Suomi Mikkelin haastattelusta 27.2.2020 Yle Areenasta.

Antti Ihalainen

Antti Ihalainen

Ylös

Huoli ilmastotoimista

Talven leutous ja työmarkkinoiden häiriöt on tullut jo käsiteltyä moneen kertaan ja monen henkilön kanssa.

Olen vähän seuraillut yhteiskunnallisia asioita, nyt kun aikaa on ollut. Turve näyttää nyt olevan se Suomen ja koko maapallon pelastuksen kulmakivi, siis sen käytöstä luopuminen.

Jokunen aika sitten Aamu-tv:ssä oli haastateltavana vihreiden Tiina Elo sekä keskustan Hannu Hoskonen.  Suurin murhe vihreällä edustajalla oli, että turpeen käytöstä on pikimmiten luovuttava. Korvaamiseksi hän esitti tuulivoiman lisäämistä sekä uusien tekniikoiden ja innovaatioiden käyttöä. Minulle ei ainakaan siinä auennut, mitä ne olisivat.

Keskustan edustaja puolestaan sanoi, että nopeasti ei pystytä turvetta korvaamaan kuin puunkäyttöä lisäämällä. Tarvitaan noin kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa lisää, ja tätä määrää on mahdoton saada ilman, että jouduttaisiin polttamaan myös kuitu- ja tukkipuuta. Eikä Suomella ole varaa jättää käyttämättä monien miljardien kaukolämpöverkkoja, millä tätä lämpöä jaetaan.

Hoskonen jatkoi edelleen, että sama määrä hiilidioksidia saataisiin ilmakehästä pois kahdella keinolla. Jos biodieselin esim. Nesteen MY-dieselin hinta laskettaisiin verotuksen avulla tavallisen dieselin tasolle. Toisena keinona suometsien tuhkalannoituksella saataisiin kymmenen miljoonan puukuutiometrin lisäkasvu ja lisähiilensidonta.

Tässä törmäsivät konkreettiset toimet ja unelmahöttö.  

En jaksa käsittää, miksi sellaiset toimet, jotka ovat maalaisjärjellä käsitettävissä ja jopa kansantaloutta kasvattavia, eivät tietyille tahoille sovi, vaan keinojen täytyy olla sellaisia, joista aiheutuu kansalaisille kärsimystä ja taloudellista menetystä.

Eikä siitäkään ole tiedemiesten keskuudessa yksimielisyyttä, onko se juuri hiilidioksidi, mikä lämpötilan nousua aiheuttaa. Mutta se on varmaa, että kasvit kasvavat sitä paremmin, mitä enemmän ilmassa on hiilidioksidia.

Jukka Storberg

Jukka Storberg

Ylös

Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää

Tulin valituksi Kanta-Hämeen Koneyrittäjien puheenjohtajaksi viime vuoden syyskokouksessa. Tammikuun lopulla hallitus oli koolla ensimmäistä kertaa järjestäytymiskokouksessa. Samalla tarkasteltiin tulevan vuoden toimintaa, joka rauhallisen alun jälkeen vaikuttaa varsin tapahtumarikkaalta.

Tämä moneen kertaan todettu erikoinen talvi on osoittautunut itselleni ja yritykselleni erittäin raskaaksi. Pääurakoitsija Relacom jätti konkurssihakemuksen viime vuoden marraskuussa, ja siihen loppuivat aliurakoitsijoiden päätyöt. Tämä talvi olisi ollut otollinen kaapelitöille. Hyvässä muistissa on, kun kaksi vuotta sitten näihin aikoihin sulatettiin katua kovassa pakkasessa Hyvinkäällä.

Toisaalta tämä sään ääripää on mahdollistanut toisenlaisia töitä. Yleensä helmikuussa olen aurannut kylätietä ja pihoja, mutta nyt on tarvinnut ottaa tielana käyttöön ja pitää teiden kuopat pienempinä. Hyvää tässä talvessa on ollut myös se, että on ollut aikaa siivota nurkkia. Tällä viikolla vein kaksi yhdistelmäkuormallista metalliromua romuliikkeeseen. Aurinkokin näyttäytyi ja joutsenet olivat laskeutuneet pellolle.

Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää. Jos ei muuta, niin se, että huomenna on uusi päivä.

Heikki Niittylä

Heikki Niittylä

Johan on aikoihin eletty  

Syksyn kirjoituksen jälkeen talven odottelu on edennyt uusiin ulottuvuuksiin, koska vieläkään ei oikea talvi täällä Etelä-Suomessa oikein ole tullut. Tämä kulunut viikko nyt kuitenkin oli jotenkin talvikeliksi luettava. Mutta tällä viikolla Metsä Groupin ilmoitus hakkuiden pysäyttämisestä oli vasta erikoista, koska ainoa vähän talvisempi viikko alkoi juuri. 

Koneyrittäjän silmin tämä kuluva ja suurimmaksi osaksi edellinenkin vuosi ovat olleet henkisesti ja taloudellisesti raskaita. Koko ajan on ollut jotakin normaalia toimintaa muuttavaa tekijä. Syksyllä oli puunkorjuussa jarrut päällä, talvea ei oikein ole tullut ollenkaan ja sitten vielä nämä lakkoilut, joita en ymmärrä ollenkaan. Jos ennustaa uskaltaa, niin ei se kevätkään ole sen kummempi kuin ehkä kelien puolesta. Aurinko paistaa kuten tässä jo muutamana päivänä tekikin, sanontahan kuuluu “vielä se aurinko paistaa risukasaankin.  

Jos on negatiivista, on sitä positiivistakin, metsähakkeen kysyntä käsittääkseni pompsahti nousuun, kun sivuvirrat tyrehtyivät metsäteollisuuslaitoksissa lakon takia. Vaan loppuuhan se lakko eikä talvikaan ole kovin kylmä ollut.  

Valitettavasti näyttää siltä, että Suomessa on liian kova rytmi uudistaa yhteiskunnallisia asioita. Ympäristön pelastaminen on tullut pääasiaksi politiikassa, maaseudun asiat jätetään huomioimatta joka asiassa. Kuitenkin “Metsä on Suomen tuki” pitää paikkaansa vieläkin. Metsä työllistää paljon nimenomaan maaseudulla ja ilman sitä ei monikaan kaupunki olisi elinvoimainen 

Minusta on mukava asua maaseudulla ja en päivääkään vaihtaisi pois -sanonta sopiikin hyvin tähän päätteeksi.

Hyvää ja aurinkoista kevättä ja kireitä siimoja, jos nyt ei urakoissa niin ainakin järvellä. 

Seppo Pulkkinen

Seppo Pulkkinen

Ylös

Helpotuksen tunne

Tätä kirjoitettaessa olemme saaneet neuvotelluksi metsäkonealan työehtosopimuksen. Ajattelin kertoa hieman omista tuntemuksista neuvotteluista. 

TES-kierroksen alkaessa tunsin kohtuullisen kovaa painetta tulevasta. Ympäröivät työmarkkinatapahtumat eivät luvanneet hyvää ilmapiiriä. Heikentyvässä taloustilanteessa koneyrittäjien viestit olivat palkankorotusten suhteen pidättyväisiä.  Toisaalta on haluja saada aikaan sopimus, jolla alan vetovoima paranisi. Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus paaluttivat kovat luvut pöytään heti alkuun. Paljon oli kerralla naulattu kiinni tuolla sopimuksella. Nämä lähtökohdat olivat neuvottelupöydässä odottamassa.

Olen ollut useissa neuvotteluissa mukana. Tällä kertaa haasteet tuntuivat kovemmilta kuin kertaakaan tätä ennen. Aikaisemmin ei ole tarvinnut herätä kesken unien miettimään, miten päästään sopimukseen. 

Neuvottelujen edetessä vahvistui kuitenkin tunne siitä, että tällä porukalla saadaan aikaan tulos, mikä tyydyttää molempia osapuolia. Nyt neuvottelutulos on hallintojen käsittelyssä. Sen jälkeen osapuolten kentän väki voi arvioida neuvottelutulosta.

Kiitokset kaikille neuvottelijoille ja taustatukea antaneille.     

Mika Jormakka

Mika Jormakka

Ylös

Onhan näitä ollut ennenkin!

Kuuma puheenaihe tuntuu olevan nyt tämä leuto ja lumeton talvi. Vaan itse kun vahtii säätiedotuksia ympäri vuoden, talvet odottaa lumisadetta ja kesät poutaa, mieleen palautuu vuosia, jolloin talvi on jäänyt kokonaan tulematta ja kesä myös.

Nämä säät vaikuttavat oikeastaan meidän kaikkien koneyrittäjien töihin, ja näihin on huono varautua mitenkään. Joskus muistan kuulleeni liittokokouksessa, että turveyrittäjien pitää elää tulojen mukaan, ja tätä nyt miettiessäni tuo on ollut vallan hyvä neuvo.

Ei tässä auta heittää vielä kirvestä kaivoon, vaan jälleen suunnata katseen sinne tulevaan eikä menneeseen! Railakasta alkanutta vuotta lumettomasta Keski-Suomesta!

Matti Siikki

Matti Siikki

Ei vielä turpeen alle

Perinteinen, joka toinen vuosi järjestettävä Turveristeily kerää aina hyvin osallistujia, niin kuin taas tällä viikolla nähtiin. Hienoa, että ekakertalaisiakin oli mukana toistakymmentä. Vaikka turveala on kovien haasteiden edessä, henki on sellainen, ettei vielä alan hautajaisia vietetä.

Kovin leuto sää on päästänyt energian tuottajat pälkähästä. Kova pakkasjakso ja sen myötä turpeen tarpeellisuus on vielä kokematta tältä talvelta. Mutta se on varmaa, että Koneyrittäjät puolustaa turvetta viimeiseen asti.

Toivotaan, että talvi tulisi; turve liikkuisi ja metsäkonemiehetkin pääsisivät vihdoin hakkaamaan talvileimikoita.

Marko Vainionpää

Marko Vainionpää

Ylös

Selkäviikot ja talvenselkä

Vuosi on aluillaan ja arkipyhät takana. Kymmenen täyttä työviikkoa ennen pääsiäistä. Vaikkakin välillä meillä on sama se arki tai pyhä. Ammatinvalinta juttuja, ei haittaa. Nyt alkaa ns. härkä- tai selkäviikot.

Talvenselkä pitäisi olla parhaimmillaan, mutta kun ei ole. Kyllä en tykkää. Vaikka kauha uppoaakin hyvin pihaan ja puutarhaan, mutta monia töitä haittaa, kun ei ole pakkasia eikä lunta. Kuten puunkorjuuta.
 
Olisipa talvet ja kesät niin kuin ennen, mutta minkäs teet. Toivon kuitenkin, että vielä tulee pakkasia ja luntakin.

Vuodet kyllä menevät nopeasti. Jyrkiin verrattuna minä olen ihan keltanokka pj-hommissa. Ensimmäinen vuosi vasta takana Etelä-Suomen Koneyrittäjien puheenjohtajana. On tullut uusia tuttavuuksia eli mukava vuosi siinäkin mielessä.  

No, kettuja ei oo näkynny, mutta peuroja ja kauriita sitäkin enemmän. Peura hyppäsi auton eteen, ihan kotiportilla, mutta pakeni rikospaikalta. Todistusaineisto oli luettavissa auton nokasta. Ei tullut kun henkisiä kipuja ja peltivaurioita, ne on helppo korjata.

Oikein hyvää ja onnellista vuoden jatkoa.

Terveisin Timppa

Timo Laiho

Uusi vuosi ja uudet kujeet…vai…?

Alkoi sitten jo 2020-luku, vastahan sitä pelättiin, mitä millenium tuo tullessaan. Sanotaan, että ”uusi vuosi ja uudet kujeet”, mutta miten onkaan helppoa mennä silti niillä entisillä, tutuilla ja helpoksi havaituilla menetelmillä ja toimintatavoilla? Ihminen on loppujen lopuksi melko laiska eläjä, jos jokin tapa on opittu ja helpoksi (sekä toimivaksi) havaittu, mitä sitä turhaan muuttamaan. Valitettavasti monessa yrityksessä ja yhdistyksissä tehdään paljon asioita vielä 1990-luvun tyylillä, koska niin on aina tehty ja tehdään nytkin.

Monet meidän tekemämme työt ovat saman toistoa. Hakkuupää puuhun, kaatosahaus, karsinta ja apteeraus tai kauha täyteen maata montusta, siirto sivulle ja tyhjennys… jne. Aina kun näen jonkin koneen työskentelemässä, pitää sitä hetki katsella, kuinka juuri tuo kuljettaja homman tekee – silloinkin, vaikka olisin itse lomareissulla. Aina siitä jää jotain mieleen muhimaan. Onhan toki tekniikka ja koneiden suorituskyky kasvanut huimasti tuolta 90-luvulta, mutta kaikessa tekemisessä ja toiminnassa on varmasti mahdollisuus tehdä koko ajan jotain pientä viilausta. Muutamalla onnistuneella muutoksella saadaan aikaan se pieni ero, jolla sitten niitä kovasti kaivattuja euroja jää enemmän yrityksen kassaan.

Sama juttu on mielestäni myös yhdistyskentällä. Korvaamattomia ihmisiä on ollut koko historian ajan. Yhdistystoiminta on mukavaa vaihtelua arkiseen (yksin)puurtamiseen, mutta sielläkin mennään sitten helposti vuosi vuoden perään samalla lailla kun aina ennenkin. Minulla alkaa nyt kahdeksas vuosi Pohjois-Savon Koneyrittäjien puheenjohtajana ja se on sitten viimeinen. Ainakin kaksi edellistä puheenjohtajaa ovat olleet myös kahdeksan vuoden pestillä. On sopiva aika antaa tilaa uudelle puheenjohtajalle ja uusille toimintatavoille. Parin viime vuoden aikana olen huomannut sen, että ei paljoa uutta ole tullut hallitustyöskentelyyn. Takki alkaa olla tyhjä ja on uusien haasteiden aika. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuo tullessaan paikka liiton hallituksessa.

On olemassa kahdenlaisia yrityksiä: niitä, jotka kehittyvät – ja entisiä!

Onnea ja menestystä uuteen vuoteen!  

 Jyrki Härkönen

Jyrki Härkönen

Ylös

Joulunalusterveiset märästä Lounais-Suomesta

Jouluun on alle viikko. Nyt pitäisi ne arkihuolet osata heittää hetkeksi pois ja viettää joulu rauhassa perheen ja läheisten kanssa. Metsäalalla on lakot ja työsulut hoitaneet asiaa ja täällä Lounais-Suomessa vesisateet lopun. Joku kollega kertoi pohjavesien olevan alhaalla –  täältä sitä löytyisi ja rehtinä miehenä annettas ihan mielellään muillekin.

Menneenä viikonloppuna sai taas kerran todeta, että Suomi on hieno pitkä maa, missä vuodenajat vaihtelevat paljon. Lauantaiaamuna yrittäjäkollega Tero Mahkonen odotti aamulla klo 5 pihalla, kun lähdettiin Konnevedelle Sampo-kauppiaan vieraaksi hirvenpyyntiin koiriemme kanssa. Koirista oli menneellä viikolla susi yhden vähentänyt. Konnevedellä oli lunta reilusti maassa. Kun me savisilla saappaillamme hypättiin hankeen, sai huomata miten kelit vaihtelevat.

Työrintamalla metsässä odotetaan kelien parantumista. Täällä seudulla on erikoisen pitkä märkä aika takana.

Mutta jätetään näin joulun kynnyksellä työasiat vähemmälle ja toivotetaan kaikille oikein hyvää joulun aikaa ja kerätään panoksia tuleviin koitoksiin.

Risto Miikkulainen

Risto Miikkulainen

Rivelution

Kuluneen syksyn uutisvirta on täyttynyt toinen toistaan ikävämmistä uutisista. Lakkoja, työsulkuja, hallituskriisi jne. Tästä massasta nousee esiin yksi kirkas valopilkku: Suomen miesten jalkapallomaajoukkue suoriutui ensimmäistä kertaa EM-lopputurnaukseen.

Laji-ihmisten muistissa on Unkari-matsit ja ne kymmenet muut pettymykset, joita jalkapallomaajoukkuetta seuratessa on saanut kokea. Muotoilen nimenomaan, että saanut, sillä vaikka menestystä ei ole tullut, ovat Huuhkajat tarjonneet ikimuistoisia elämyksiä kannattajilleen vuosien varrella. Jalkapalloväki on tottunut iloitsemaan pienestä. Yksittäisistä maaleista ja yksittäisistä voitoista. Jopa tasapeleistä. Edellinen suuri juhlan aihe oli Gijonin ihme: 1-1-tasuri Espanjaa vastaan vieraissa.

Huuhkajien sankaritarinassa kiinnostavampaa on matka kuin itse päämäärä. Kuinka kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen juuri tämä joukkue onnistuu? Lähtökohdat eivät olleet mitenkään erityisen hyvät. Edellisten karsintojen jälkeen useat huippupelaajat ilmoittivat lopettavansa maajoukkueuransa. Näiden karsintojen piti olla ”välivuosia”, joina ajetaan uusia pelaajia sisään maajoukkuetoimintaan. Vaan kuinka kävi?

Fanit puhuvat Rivelutionista. Termi on väännetty sanasta revolution sekä valmentaja Markku Kanervan lempinimestä Rive. Kahden ulkomaalaisen päävalmentajan ja Mixu Paatelaisen jälkeen Palloliitto päätti vihdoin luottaa vuosia maajoukkueen taustoissa vaikuttaneeseen Kanervaan. Arjen harmaaseen kansakoulunopettajaan, jonka CV:stä ei löydy ulkomaisia huippuseuroja.

Pelaajat ovat julkisesti listanneet asioita, joita Kanerva on tehnyt oikein. He kehuvat Kanervan lajitietämystä ja analyyttisyyttä. Hän ei luota vaistoon vaan tietoon. Kanerva on vaatinut pelaajiltaan paljon, mutta ei liikaa. Yhteisellä ajalla on keskitytty tiukasti asiaan, mutta vastapainona pelaajat ovat saaneet lisää vapaa-aikaa rauhoittumiseen ja rentoutumiseen.

Merkittävää on, että Kanervalla ei ole ollut kiveen hakattua pelisysteemiä. Hän on luonut joukkueelle pelitavan kulloisenkin tavoitteen, vastustajien ja käytettävissä olevan pelaajamateriaalin perusteella ja se on myös elänyt matkalla. Suomen pelitapa on perustunut pelaajien vahvuuksien täysimääräiseen hyödyntämiseen. Pelaajat eivät ole menneet kentälle välttelemään virheitä vaan jokainen on saanut roolin, jossa pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan.

Kanervan suurin vahvuus on ollut pelaajien osallistaminen. He ovat päässeet vaikuttamaan omaan rooliinsa ja joukkueen pelitapaan. Kanerva on vaatinut peleissä pelaajiltaan täydellistä sitoutumista pelitapaan, aivan kuten kaikki valmentajat varmasti tekevät. Hänet ja tämän joukkueen on liimannut yhteen se, että pelaajat ovat itse päässeet vaikuttamaan luomisprosessiin eivätkä pelkästään toimeenpanoon. Yhteishenki on ollut poikkeuksellinen ja se on välittynyt myös katsomoon.

Tietenkään yksin Riven saavutus tämä ei ole. Lukas Hradecky on noussut samaan aikaan maailman maalivahtieliittiin ja Teemu Pukki on yksi Valioliigan kuumimmista hyökkääjistä. Joukkue on täynnä eurokentillä nousujohteisesti edenneitä pelaajia. Mielenkiintoista on, mikä on syy ja mikä seuraus? Onko maajoukkue menestynyt, kun pelaajamateriaali on kehittynyt, vai onko pelaajamateriaali kehittynyt, kun maajoukkue on menestynyt?

Olisiko tässä oppia meille kaikille metsäalan toimijoille? Kuinka paljon teemme asioita tietyllä tavalla vain, koska niin on aina tehty tai koska ylhäällä niin on päätetty? Kuinka moni meistä tai meidän esimiestehtävissä toimivien alaisista tulee joka päivä töihin välttelemään virheitä eikä hyödyntämään vahvuuksiaan? Luotammeko oikeasti tietoon vai luulemmeko vain tietävämme? Vaadimmeko toisiltamme oikeita asioita ja oikeaan aikaan? – Olisiko aika tehdä Rivelution?

Teemu Tolppa

Teemu Tolppa

Ylös

Mitä meille oikein tapahtuu?

Maarakentamisen hinnat 2019? Mikä tämän suunnan oikeastaan tekee?

Maarakentamisen kalusto on monipuolistunut mittalaitteiden, pyörittäjien ym. varusteiden myötä. Kuljettajien vaatimustaso ja osaaminen on parantunut myös vuosi vuodelta. Tätä listaa piisaa vaikka kuinka.

Muutamia vuosia sitten koneita ostettiin reilulla satasella. Nykyään joudutaan samoista laitteista maksamaan varusteltuna yli kaksisataatuhatta. Polttoaineiden, palkkojen, huoltojen, vakuutusten jopa elämisen kustannusten suunta on jatkuvasti ylöspäin. Samalla urakoissa joudumme rahoittamaan tilaajaa, pääurakoitsijaa ja jopa verottajaa.

Tiestön ja siltojen kunto tuo samalla kuljetuskustannuksia lisää jatkuneiden siirtomatkojen ja kaluston nopeamman kulumisen myötä.

Itsenäinen Suomi

Olemmeko valmiita suunnanmuutokseen? Me kaikki olemme kiitollisia sotiemme veteraaneille ja Suomea rakentaneille sukupolville itsenäisestä maasta. Samanlaista yhteishenkeä tarvitaan, jotta tilanne saadaan oikaistua. Perusasiat kehiin. Meidän kaikkien tulisi lähteä koneiden yksilöllisestä kustannuslaskennasta liikkeelle ja tehdä havainnot nykyhetkestä. Samalla parannamme omaa tilannettamme ja maanrakennusalan imagoa.

Pannaan porukalla itsemme ja Suomi kuntoon!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Teemu Suvanto

Teemu Suvanto

Ylös

Muutokset on pitkässä kuusessa

Nyt se vihdoin saatiin!!

EM-kisapaikka? 12-piikkinen nurin? Uusi urakka?

No eikun, se ajokonenosturien tarkastus pois!!!

On ollut toivottoman pitkä taival ja ehkä välillä tuskainenkin, mutta sieltä se tuli.

Tuskin kukaan olisi uskonut, että moinen asia, joka meidän mielestämme oli selvää kauraa, kesti noin kauan saada muuttumaan.

Monella kurssilla on oltu ja täytetty kaikenlaisia lappuja, joissa on vakuuteltu osaamista ja ammattitaitoa. Koomista oli yhdessä vaiheessa, että sait itse tarkastaa omat nosturisi, jos omasit riittävän ammattitaidon.

Sitten homma kiristyi ja tarkastajalta vaadittiin pätevyys, ja siinä vaiheessa alkoi mennä vähän vaikeaksi. Tiedän muutamia tapauksia, joissa nostureita oli "tarkastettu" kuvien ja sähköpostin välityksellä. Samanlaisen nosturin tarkastushinta saattoi vaihdella noin 600 %. Jotkut konevalmistajat kävivät ahneiksi ja nostivat kriittisten komponenttien hintaa, jolloin esimerkiksi 10-vuotistarkastusta ei kannattanut tehdä ja ratkaisuksi tarjottiin uuden ostamista.

Samalta tarkastajakurssilta tulleet tarkastajat saattoivat erota toimintatavoiltaan ja vaatimuksiltaan merkittävästi. Myös lopputuloksen hinta oli erilainen.

Olen tietenkin sitä mieltä, että työskentelyn pitää olla turvallista. Meidän alallamme on kuitenkin aika lyhyt tie siitä huonosti toimivasta koneesta yrittäjän rahapussiin, eli koneet pidetään kunnossa, jotta ne tuottaisivat.

Kun vielä lisätään keitokseen se sattuneiden vahinkojen määrä. Kun kysyttiin vakuutusyhtiöiltä, montako nosturista johtuvaa vahinkoa on sattunut ajokonekuskeille, vastaus oli, että ei yhtään. Kuljettajahan istuu turvaohjaamossa ja vaara-alueella ei saa olla ketään työskentelyn aikana.

Paljon on tullut vuosien varrella kyselyä, että mikä siinä kestää ja että ei voi olla noin vaikeaa, mutta onneksi suurin osa jäsenistämme on järkisakkia. Kun on kertonut faktoja asian tiimoilta, ymmärrystä on löytynyt.

Ilman Koneyrittäjien toimiston porukan määrätietoista työtä tämäkin asia olisi jäänyt hoitamatta ja paikallisbaareissa olisi jatkettu jurnutusta.

Parempaa huomista ja mukavaa joulun odotusta toivotteleepi

Pasi (kuvassa oikealla)

Pasi Mikkonen oikealla

Ylös

Onnenmaa

Reijo Taipale on tangossaan Satumaa vain osittain oikeassa. Nimittäin pitääkö satujen onnenmaan löytyä merten takaa? Eikö täälläkin ole aika hyvä, ja ainakin hetkittäin minut saavuttaa tunne, että olen onnellinen. Jos tuota lyhyttä hetkeä jää pohtimaan, siihen pilkahtaa haikeutta ja värähdys alakuloa kuin katsellessa loppukesän auringonlaskun kauneutta. Täällä on heimolaisia, jopa hengenheimolaisia, paras puhdas luonto, hyvä infra ja poliittinen järjestelmä. Täällä on kaikki edellytykset hyvään elämään. Sainko siis onnenmaan passin jo syntymäarpajaisissa?

Suomalainen on pragmaatikko ja näkee heti parannettavaa. Meillä voi olla hyvä poliittinen järjestelmä, mutta politiikoissa itsessään on toivomisen varaa, ajatellaan. Samoin miettein nyökkäillään infralle, mutta kirotaan tumpeloita päättäjiä, jotka eivät näe tieverkon kehittämistä velvollisuutena saati bisnesmahdollisuutena. Luonnon suhteen joukkomme jakautuu selvimmin sielultaan maalaisiin ja kaupunkilaisiin. Kaupungissa luonnosta tulee kaukainen ja mystinen paikka, joka koskettaa enemmän mielikuvia kuin arkielämää. Maalaisilla se on taas osa hengitystä.

Näistä lähtökohdista ajatellen ei olekaan ihmeellistä, että metsien käytöstä ilmastopolitiikan välineenä on niin erilaisia näkemyksiä. Minusta surullisinta on seurata, kuinka moni on unohtanut, miten kovalla edellisten sukupolvien työllä metsistä on saatu nykyinen hiilinielu. Ei sitä nielu edellä ole toimittu, vaan on vaalittu elämisen edellytyksiä, metsävarallisuutta ja luontoa. Metsänhoitomme on maailman parasta. Jopa Trump on perillä siitä, vaikka hakkutähteiden keruu käännettiinkin haravoinniksi. Luonnonvarakeskuksen uusissa laskelmissa hiilinielut eivät kasva kuten aiemmin on oletettu, jos kaikki suunnitellut selluinvestoinnit etenevät. Joko nyt olisi aika herätä toimimaan? Vihreät ihmiset vaihtakaa banderollit vesureihin. Meillä on kohta miljoonan hehtaarin hoitorästit nuorissa metsissä tukahduttamassa metsän (hiilinielun) kasvua.

Lopuksi tulee ajatuksia tuotekehityksestä. Jospa satumaassa olisi automaattisia vesureita. Niiden pitäisi olla koneellisia, ehkä tehokkaiden vesureiden pitäisi pyöriä hakaten vesakko lannoitteeksi tai energiaksi. Jos puut toisi koneelle, se voisi hakata ne suoraan vaikka autoon. Siitähän voisi kehittää Satumaa tangon hurmaan verrattavan verbin: hakettaa. Johan löytyi onnen maa.

Tommi Lahti

Tommi Lahti

Ylös

Talvi antoi jo varoituksen, mitä tuleman pitää

Jopas tässä aika vierähti taas nopsaan. Sirpa ystävällisesti muistutti, että se muuten olisi sinun vuorosi kirjoittaa viikon ajatus. Kulojärven Kimmo aiemmassa Viikon ajatus -blogissa pohti yrittäjien kiireitä ja korvaamattomuutta, joka tässä kyllä nyt ajatuksena tärähti mieleen. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Aikarajat tulevat turhan nopeasti vastaan. Itse kullakin meistä on erilaisia asioita, jotka vaikuttavat ajankäyttöön. Yrittäjällä pitäisi olla aikaa ajatustyöhön yrityksensä kehittämisessä, mutta valitettavasti useat meistä suorittavat liian paljon itse.

Tässä on asia, jota meillä liitossa on myös pohdittava, ja pyrittävä tuomaan helpotusta osaltamme yrittäjien arkeen.

Kaikki vuoden 2019 urakat alkavat olla valmiit, ja uusia pitäisi saada. Talvikausi on kuitenkin alallamme ja alueellamme erittäin haasteellinen, ja nyt etenkin, kun talouden merkit viittaavat rattaiden pyörimisen hidastumiseen. Alan kova urakoitsijoiden välinen kilpailu ja tilaajien tiukkaan kilpailuttamat urakat ovat pitänyt huolen siitä, että hintataso ei päässyt nousemaan.

Omalta osalta mennyt kesä ja syksy ovat olleet haasteellisia ajankäytön suhteen. Lähipiirissä tapahtunut sairauden eteneminen aiheutti asumis- ja hoitojärjestelyjä, ja työmaat ovat olleet ”levällään” maakunnassa ja maakunnan ulkopuolella. Eikä siinä ole edes kaikki. On ollut pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Asioiden priorisointi varmaan on meille yrittäjille asia, jota olisi osattava tehdä enemmänkin. Urheiluharrastus itselläni on jäänyt pakostakin viime viikkoina vähemmälle, ja kilpailutavoitteet oli syksyn edetessä unohdettava.  Juuri tätä kirjoittaessa on käynnissä Yli-Torniossa Mastersien klassisen voimanoston SM-kilpailut, joka oli harrastuspuolen päätavoitteeni tälle vuodelle. Oman sarjan tulokset ovat jo tiedossa, ja jos tavoitteeni olisi täyttynyt, niin nyt olisi ollut kultaa kaulassa.

Talven tulo on antanut alueellamme jo kunnon varoituksen, mitä tuleman pitää. Uusi aluehoitourakka alkoi uudistuneella mallilla mukaan lähteneillä urakoitsijoilla. On todettava, että ei hyvältä näytä. Hinnat ovat pääurakoitsijalla samalla tasolla kuin viisi vuotta aiemmin.  Aliurakoitsijoissa on paljon uusia tekijöitä. Hoito-alueet eivät ole yhtenäisiä, eli siirto-ajoja ristiin on. Meidän alueellamme koettiin jo ensimmäisen aliurakoitsijan ”potkut” velvoitteiden laiminlyönnistä.

Tulevaisuudessa ollaan syvällä suossa kun tekijät eivät maakunnissa riitä. Halvalla ei saa hyvää, se pitäisi jo ymmärtää.

Mutta nyt on annettava aikaa tulevaisuuden Suomen rakentajille. Lapsenlapset Lukas ja Leevi tulivat kylään.

Vielä syksyisin terveisin, Seppo

Seppo Saarelainen 205kg

Ylös

Ajatuksia vuodenvaihteeseen

Olen tässä pohtinut jonkin aikaa, että mistähän sitä viikon ajatuksessa puhuisi.

Lamppu syttyi otsaan, kun olin liittokokouksen metsä- ja energia-alan kokouksessa. Yhtenä aiheena oli yrittäjän arjen hektisyys elikkä jääkö meille yrittäjille aikaa muuhun kuin arjen rutiinien pyörittämiseen.

Kysely oli kolmiosainen: jääkö sinulla aikaa yrityksen kehittämiseen, jääkö aikaa perheelle, jääkö aikaa harrastuksiin. Tulos oli lohduttoman näköinen, kun valtaosa vastauksista oli, että näihin jää liian vähän tai ei ollenkaan aikaa.

Tunnistan myös omasta arjestani tämän saman ongelman ja olen miettinyt, miten tälle asialle voisi tehdä. Eihän sieltä työmaalta voi pois olla, kaikki hommathan siellä sekaisin menee, jos itse on hetken pois. Vai meneekö? Yrittäjälle tulee herkästi sellainen olo, kun mennään arjessa "sata lasissa". Silloin tällöin pitäisi istahtaa miettimään, että mitäs tässä ympärillä tapahtuu? Olenko minä niin korvaamaton, että en voi hetkeksikään löysätä ratista ja antaa muitten ottaa vastuuta? Kun asiaa tarpeeksi päässä pyörittelee niin eihän siihen löydy kuin yksi oikea vastaus.

Nyt kun metsäteollisuus näyttää järjestävän meille hyvän joululoman, on hyvä kokeilla sitä ratista irrottamista. Ei jäädä murehtimaan huonoa työllisyyttä vaan otetaan pyhien aikaan rennosti ja nautitaan perheestä ja lataillaan omia akkuja. Ehkä ne kehittämisajatukset lentävät paremmin tammikuussa, kun ollaan hyvin levänneitä.

Ensi vuonna taidan kokeilla loman pitoa silloin, kun firmassa on "täysi rähinä" päällä. Ei taida konkurssi tulla, jos on viikon tai kaksi töistä pois. Ja jos tulee, niin olis varmaan tullu muutenkin😀.

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Kimmo Kulojärvi

Kimmo Kulojärvi

Ylös

Metsäyhtiöille ABS-jarrut

Elämme taas vuodenvaihteen läheisyyttä. Voisi ajatella, että mitäpä sitten siitä. No sitäpä, että monessa koneyrityksessä on jouduttu toimenpiteisiin. Jarruja, rajoituksia määriin, koneita yhdelle vuorolle, kuutiot voi lähettää, makseta ei, tilitetään tammikuun puolella ja resurssisiirtojakin.

Itse valitsin nyt sen siirron. Reilu 400 km pohjoiseen ja puitahan tuo täälläkin kasvaa, vaikkakin hieman lyhempiä ovat.

Jotenkin nämä rajoitteet tulee aina yllätyksenä, vaikka jokavuotisia ovatkin. Tottua vain pitäisi. Ja syitähän on aina.

Oli milloin joku rotikka (Hylobius abietis) Euroopassa kuoren väliin mennyt, ja halpaa lankkua oli pilvin pimein markkinoilla. Ja ne varastot. Jospa yhtiöillä olisikin tilinpäätökset heinäkuussa? Pijethään silloin ihan rauhasa se rantaloma ja annetaan varastojen sulaa?

Katsotaan vuodenvaihteen jälkeen, kuinka se maailma makaa ja miten kiireinen kevät ja kesä on tulossa.

Hyvää loppusyksyä!

Ruskaiset terveiset täältä Lapin Molkojärven rannalta.

Sami Juntunen

Sami Juntunen

Ylös

Liittokokouksen avaus

Tervetuloa neljättä kertaa liittokokoukseen Tampereelle. Olen ylpeä siitä, että Pirkanmaa on liittokokouksen isäntäyhdistyksenä juuri tänä vuonna, kun Koneyrittäjät juhlii viisikymmenvuotista taivaltaan. 

Tämä on neljäs kerta, kun liittokokous on yhdistyksemme alueella, mutta olette nyt ensimmäistä kertaa Pirkanmaan Koneyrittäjien vieraina. Yhdistyksemme nimessä kaikui vielä Tammermaa siihen aikaan, kun aiemmat liittokokoukset vuosina 1973, 1986 ja 2005 pidettiin täällä. Yhdistyksen nimi muutettiin Pirkanmaan Koneyrittäjiksi vuonna 2010.

Liittokokouksessa olemme koolla katsomassa tulevaan ja päättämässä tulevasta toiminnasta. Näin juhlavuonna on kuitenkin lupa myös muistella hieman menneitä ja peilata niitä nykyaikaan.

Millaista oli Tammermaan lähikuljettajien ja motomiesten elämä 60- ja 70-luvuilla? Heidän arjestaan sanaili osuvasti yhdistyksemme nyt jo edesmennyt jäsen Eino Aliranta tähän tapaan:

On meillä erikoiskoneet
valmistukseen puun,
soitto vain ja heti tuun.
Oksa lentää, kun sovitaan taksat,
on peli kunnossa, kun sovinnolla maksat.
Metsätraktorilla ajoa,
on renkaat leveät, ei vajoa.
Yön, päivän kanssa, ei millään oo rajoa,
vähän hidastuu, jos kone hajoaa.

Hyvin tutunoloista tekstiä myös nykypäivänä. Perusasiat pysyvät, vaikka maailma muuttuu. Juuri näitä perusasioita koneyrittäjät yhteiskunnassamme ylläpitävät.

Alirannan Eikka osasi kuvata yhtä osuvasti myös Tammermaan tuolloisten kaivurimiesten työtä:

Ruoppauksia, kuoppauksia
raivauksia, kaivauksia
rumpuja, kumpuja
urakalla tai laskuun,
mutta mitään ei jää taskuun.

Eivätpä tosiaankaan ole asiat tältä osin paljoa muuttuneet.

Mutta, vaikka taskuun ei olisi juuri mitään jäänytkään, on hyvä huomata: tässä välissä on eletty monta vuosikymmentä. On tehty ja tarjottu työtä, hankittu elantoa ja saatu leipää koneyrittäjien ja heidän työntekijöidensä perheiden pöytään. Sillä on arvonsa.

Toivotan kaikille oikein onnistunutta liittokokousta!

markku miikkulainen

Markku Miikkulainen

Ylös

Höpinää tötteröön

Tervehdys täältä metsien ja vesien pitäjästä Konnevedeltä.

Syksy saapuu ja Suomea pitäisi ruveta lämmittämään, mutta millä? Kun turve ja välillä puukin tuntuvat olevan huonoja vaihtoehtoja.

Nyt kun tämä ilmastonmuutos tuntuu olevan kuuma keskustelunaihe ja Suomessa syntyy yhteensä sen verran päästöjä kuin yhdestä eurooppalaisesta kivihiililaitoksesta. Joten meidän asiamme ovat hyvällä mallilla. Kun vain saataisiin päättäjät ymmärtämään, ette tehkää te ensin tämän asian eteen jotain siellä Euroopassa, niin me teemme täällä sen jälkeen.

Me Koneyrittäjät olemme taistelleet ja taisto jatkuu. Niin kauan, kun meissä henki pihisee, suomalaisissa kattiloissa palaa turve ja puu.

Eiköhän panna kunnolla höpinää tötteröön ja suunnataan katseet tulevaan!

MAtti Siikki

Syysterveisin Matti Siikki

PS. KoneAgriassa Jyväskylässä 10.–12.10.2019 on myös Koneyrittäjät mukana, käykäähän osastolla!

Ylös

Talvi yllättää – taas

Lueskelin kollegoiden ajatuksia tämän tarinan pohjaksi, monenmoisia tarinoita. Ehkä juuri tuo ajatusten ja työkohteiden moninaisuus on meidän liiton ja yhdistysten vahvuus. Aina löytyy läheltä yrittäjä, jolla on jo kokemusta tai ainakin ajatuksia omien tueksi.

Ihmettelenkin, miksi yhdistysten (ja liiton) järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin saadaan vain kourallinen jäseniä. Nämähän ovat aivan huipputilaisuuksia verkostoitua ja tutustua yrittäjiin ympäri maakuntaa ja Suomea.

Suurin osa jäsenistämme on yksin yrittäjiä tai muutaman työntekijän yrityksiä. Pienten yritysten kehittäminen vaatii yhteistyötä ja luotettavia verkostoja, ei me muuten mitenkään pystytä menestymään tässä loppuun kilpaillussa maailmassa. Monesti olisi järkevämpää ottaa tuttu yrittäjä mukaan urakkaan, kuin lähteä hankkimaan itselle lisää konekapasiteettia tai jopa jättää koko homma tekemättä.

Ihmettelen myös, miksi yhdistysten hallitukseen on hirmu vaikeaa löytää uusia jäseniä. ”En minä”, ”En kerkii” yms… Hallitus kokoontuu monessa yhdistyksessä 4–6 kertaa vuodessa, pari tuntia kerrallaan. Ainakin minusta ne ovat niitä hetkiä, jolloin keskustellaan paljon muistakin asioista, kuin mitä kokouksen esityslistaan on merkattu. Arvostan sihteeriä todella paljon, kun saa sellaisesta kokouksesta kirjoitettua asiallisen pöytäkirjan.

Savolaiselle maarakentajalle käy joka vuosi samalla tavalla kuin eteläsuomalaiselle autoilijalle. Talvi yllätti! Jostain kumman syystä moni asiakkaista herää tekemättömiin töihin vasta syys-lokakuussa, ja sitten pitäisi olla heti paikalla. Vaikka kulunut kausi on omalta kohdalta ollut ihan hyvä, töitä ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Mitä pitemmällä syksy on, sitä kiireempi työmailla on…sitten talvi yllättää (TAAS).  Muutama hetki menee ihmetellessä, mitäs nyt kun ei olekaan tuli persuksessa. Kerkee tekemään ne ”sitku-työt” kotona ja vähän hengähtämään.

Liittokokousta sekä pitkää ja lämmintä loppusyksyä (alkutalvea) odotellen

Jyrki Härkönen

Jyrki

Ylös

Markkinatalouden vaikutus

Tänä syksynä on taas parin vuoden hyvän ajan jälkeen metsäsektori näyttämässä tapansa metsäkoneyrittäjälle. Kelit suosivat, leimikoita on, mutta maailmanmarkkinat tökkivät pahasti. Yrittäjät ovat investoineet ja panostaneet urakoihin, mutta vuosi sitten puhutut korjuumäärien lisäykset eivät paljon toiminnassa näy. Sinänsä kun muistellaan, aina on ollut välillä hiljaisempia aikoja tai jarruttelua, mutta harvoin parhaaseen korjuuaikaan. 1990-luvulla oli välillä hiljaisia aikoja, välillä kiirettä, mutta yrityksen talous kesti paremmin sen kuin nykyään. Kustannusrakenne on jonkin verran muuttunut palkkamenojen suuntaan, joten työmäärien kutistuminen huonontaa välittömästi kannattavuutta.

On sitä hyvääkin jos paljon huonoa, hieno kesä, jopa vähän lomaa. Säiden puolesta koko kuluva vuosi on ainakin Itä-Savossa ollut tosi hyvä, joskin järvi- ja pohjavedet ovat alhaalla. Pian on taas liittokokous, ja uskoisin puheenaiheen olevan aika selvä; kieltämättä sama talouteen viittaava keskustelu on aina kohonnut puheenaiheeksi liittokokous reissuilla.

On ihanaa olla koneyrittäjä, on paljon töitä aamusta iltaan jopa viikonloppuisin. Voi vapaasti päättää tekemisistään, aikatauluttaa omat tekemiset mieleisekseen yms. mutta joka kuukausi kun katselee yrityksen talousasioita, tulee vanhat ajat jotenkin mieleen: ”ennen oli toisin”. Oliko? Eihän valittaminen mitään auta, pitää YRITTÄÄ sopeuttaa asiat nykyaikaan. Valitettavasti rytmi vain on vähän liian nopea. Ei ihan kaikkeen ehdi, kevättalvella keskustelu velloi metsien kestävästä hakkuumääristä, nyt puhutaan esim. Stora Enson Kiteen sahan sulkemisesta, joka aikaistuu kahdella kuukaudella ja vaikuttaa paljon alueellamme puunkorjuuseen. 

Aina kun koittaa huonommat ajat, väistämättä tulee mieleen taloudesta puhuminen. Mutta kaiken kaikkiaan ei meillä koneyrittäjillä ainakaan liian hyvin mee, paremminkin voisi olla. Mukavia muistoja ja hetkiä kuitenkin syntyy aina, kuten eilen illalla konetta huoltoon viedessä pieni jäniksen poikanen näytti hyppelyänsä tien laidassa, tulevaisuus edessä.

Kuitenkin pitää edelleen uskoa tulevaisuuteen ja YRITTÄÄ ja tehdä paremman huomisen eteen töitä.

Hyvää loppusyksyä ja talven odottelua kaikille

Seppo Pulkkinen

Seppo Pulkkinen

Ylös

Lähiaikojen tapahtumia ja vähän mennyttäkin

Vuosi on kääntänyt lehtensä jo syksyn puolelle. Menneenä vuotena on tapahtunut monenlaisia asioita niin yksityiselämässä kuin myös yrityksen puolella.

Alkuvuosi lähti reippaasti käyntiin: oli pakkasta, oli lunta ja oli myöskin töitä yllin kyllin. Mutta loppukeväästä alkoi olla pieniä viitteitä, että puunkorjuu vauhti alkaa hiipua.

Kesällä oli kyllä töitäkin, mutta oli myös osin hiljaisempaa, mikä oli hyväkin asia. Työmiehet saivat pitää kesälomansa lähes haluamanaan aikana.

Nyt jo syksyn tullessa työtilanne on toistaiseksi hyvä, mutta koko ajan on pelko siitä, milloin ilmoitetaan puunkorjuun tauosta. Toivokaamme, että jatkuu edes niin sanottu normaali korjuutahti.

Kesään palatakseni niin ei ollut huono kesä. Keväällä oli lämmintä ja sitä seurasi kylmä jakso. Loppukesälle tuli sitten ihan kunnolliset lämpimät, mutta vettä ei ole tullut tarpeeksi.

Heinäkuussa käytiin jo perinteeksi muodostuneilla Kiuruveden iskelmäviikolla rentoutumassa. Elokuussa päästiin tanssimaan häitäkin, kun vaimon poika Matti asteli alttarille morsiamensa kanssa.

Yhdistyksen kesäjuhlat vietimme Kalajoella ja samalla juhlimme yhdistyksen 50-vuotissynttäreitä. Pohjanmaan Koneyrittäjien ja monen muun yhdistyksen syyskausi on lähtenyt käyntiin kokouksien merkeissä. Toivokaamme aktiivista osallistumista jäsenille kokouksiin ja viisaita päätöksiä tulevaisuuteen.

Tulimme yhdistyksen kokouksesta yhtenä iltana ja juttelimme kaverin kanssa niitä näitä mm. tällainen tarina:

Isäntä oli teettänyt sylinterin koneeseen paikallisella sylinteritehtaalla. Homma oli kaikin puolin muuten ok, mutta laskun saatuaan oli todennut sen aivan liian isoksi. No, soitto tehtaan pomolle asiasta, ja pomo oli sanonut, että tulehan sen laskun kanssa tänne. Kaveri meni pomon luo, ja ojensi sille laskun. Pomo otti laatikosta sakset ja leikkasi laskun yläosasta ja alaosasta siivut pois. Ojensi laskun takaisin kaverille ja kysyi: ”Onko nyt sopivan kokoinen?”.

Hyvää syksyn jatkoa.

Tarmo Laitinen

Tarmo Laitinen

Ylös

Kuka sai, kuka tippui?

Moni urakoitsija elää tällä viikolla mielenkiintoisia aikoja, kun Metsähallituksen puunkorjuupalveluiden tarjousten jättö oli maanantaina 9.9 klo 16 mennessä. Itsekin tarjouksen jätin, ja puhelin on soinut aika paljonkin kollegoiden kesken, "joko onko kuulunut kuka sai urakkaa, millä hinnalla, kuka tippui..?".

Itsekin mielenkiinnolla odottelen tietoa, tuleeko urakkaa ja pitääkö ruveta muuttokuormaa pakkaamaan kohti synnyinseutuja vai jäädäänkö vielä kaakon kulmille. Tätä kirjoittaessa ei vielä tietoa ole tullut. Pieni toive minulla olisi, että hintataso lähtisi viimein nousuun, saapi nähä miten käy. 😊

Lappeenrannan Kasukkalassa olisi tulevana lauantaina mäkivetokisat, Koneyrittäjät ovat myös paikalla, käykäähän morjestaa.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen

Ylös

Maarakennusalan pienyrittäjän päiväkirja

On muuten ensimmäinen päiväkirjani.

Arkiaamuisin herätys viimeistään klo 5.30 kahvinkeitolle. Vaimon kanssa kahvit, seiskaan "montun reunalle". Nukkumaan, kun ehtii. Tavoite viim. klo 23.00. Tällä viikolla sähkölle ja valokuidulle tien alitusputkia.

Maanantai

Työn ohessa soittelin mm. Hannulle, emeritus puheenjohtajalle. Vaihdeltiin kuulumiset. Hyvää kuului.

Työpäivä meni muuten mukavasti, mutta iltakeikalla puomi "hipaisi" räystäskouruun.

Tiistai

Väsytti, mutta kahvi, pieni aamujumppa ja suihku piristi. Päivemmällä Makkosen Timo liitosta soitteli, ja hänenkin kanssaan vaihdeltiin kuulumisia sekä sovittiin alustavasti Kymppi-illasta. Yhdistyksen maarakennusjaoston pj. Timon kanssa suunniteltiin Maxpoon menoa perjantaina ja sen jälkeen maarakennusvaliokunnan kokoukseen Vantaalle. Aika lailla Timojen täyteinen päivä. Illalla vähän aikaisemmin kotiin ja vaimon sekä koirien kanssa pikku iltalenkki.

Keskiviikko

Tärylätkään vähän varaosien tilausta. Onnistui hyvin maisemakonttorista käsin. Kylän lauantaisten syysmarkkinoiden järjestelyä. Yrittäjien mainospyloniin uusien mainoksien ja led-valojen asennuksien sopimista. Kunnan aurauksistakin sovittiin. Pieni alle 5000:n asukkaan kunta halusi aurauksista kokonaisurakkaa, mutta onneksi tulivat järkiinsä.

Torstai

Päivän hyvä työ. Tein pienen lahjoituksen Lapin Aslak -pelastushelikopterille. Ifin yhteyshenkilö Janin kanssa sovittiin tapaamisesta lokakuussa. Juuri nyt kirjoittamassa tätä päiväkirjaa klo. 23.04. Yhden miehen yrityksessä saa tehdä monenlaisia juttuja, iltakeikalla melkein joka ilta. Niin saa pidettyä asiakaspiirin laajana siltä varalta, että työt vähenisivät joskus. Ei kyllä onneksi pitkiin aikoihin ole ollut työstä puutetta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Aika paljon puhelimessa viikon varrella, vertaistukea puolin ja toisin, kollegoilta ja muilta kavereilta. 

Suunnitelma perjantaille

Aamulla normisti töihin, klo 11.15 kotiin, nopea ruokailu ja suihku. Maxpoon Hyvinkäälle, nopea kierros sielläkin. Käynti ainakin Koneyrittäjien teltalla. Sieltä Vantaalle kokoukseen. Vielä en tiedä, lähteekö Timppa K. mukaan. Jos vaimon ainakin saisi houkuteltua Jumboon shoppailemaan.

Sirpa jo varmaan odottelee tätä ja ajattelee, että onkohan Timppa unohtanut.

Oikein iloista ja aurinkoista syksyä teille kaikille :-)

Timo Laiho

Timo Laiho

Ylös

Alakulosta yli

Jos syksy näyttää puunkorjuussa alakuloiselta, mukaillaan Tuntematonta sotilasta: Eiköhän pojat mennä tämänkin taantuman yli että heilahtaa!

Ihalainen Antti

Antti Ihalainen

Ylös

Länsirannikon Konepäivät – nährää siel!

Nykyään kesät ovat pullollaan erilaisia tapahtumia. On kesäteattereita, festivaaleja, markkinoita ja jopa pitsin ympärille on saatu järjestettyä kokonainen viikko rientoa.

Myös Satakunnan Koneyrittäjät haluaa osansa yleisön huomiosta sekä tietysti ammattiväen mielenkiinnon. Kokemusta on karttunut, kun jo kahdeksannet Länsirannikon Konepäivät starttaavat käyntiin lauantaina 24. päivä elokuuta Ulvilassa.

Olen itse saanut osallistua jokaisiin Konepäiviin. Aluksi olin vieraana, kun vuonna 1995 olin hankkinut ensimmäisen moton ja liittynyt jäseneksi Koneyrittäjiin. Päivillä olikin aluksi vain jäsenien omaa kalustoa näytillä ja työnäytöksissä, kun haluttiin tuoda esille koneyrittäjien käytännön toimintaa yleisölle.

Vaikka tapahtuma on nyt laajentunut ja muuttunut muutenkin konemessujen suuntaan, ei yleisöltä silti peritä pääsymaksua, vaan kaikki ovat tervetulleita vapaasti katselemaan ja nauttimaan Konepäivien hengestä.

Näyttelypaikka on vaihtunut useaan otteeseen. Ensimmäiset konepäivät järjestettiin Porin Kuuminaisissa, aivan meren rannalla sijaitsevassa niemessä. Tosin merinäköalaa ei sillon ollut, koska oltiin synkässä metsässä ja hiekkamonttujen äärellä. Yleisöä riitti, makkarat käristyivät nuotiolla, ja juttu nuotion ympärillä luisti.

Kuuminaisten niemestä on päädytty Harjavallan kautta Ulvilaan Maarakennus Mykrän terminaalille, missä ollaan nyt kolmatta kertaa näyttelyä pitämässä. Paikka onkin mitä parhain tällaiselle tapahtumalle, ja saamme olla kiitollisia Mykrän Jormalle ja Juhalle heidän panoksestaan Satakunnan yhdistyksen hyväksi.

Päivien järjestelyt on aloitettu jo melkein vuotta aikaisemmin, vaikka kyse on vain yhdestä näyttelypäivästä. Tuntuu, että itselläkin on monta kuukautta ollut koko ajan takaraivossa alitajuisesti ajatus, että onkohan nyt kaikki mahdollinen otettu huomioon asioita eteenpäin vietäessä. Isona apuna on ollut edellisen sihteerin Aulin yksityiskohtaiset muistiinpanot ja näyttelyporukan parannusehdotukset viime näyttelystä.

Historia sikseen, nykyhetki ratkaisee tulevaisuutemme. Paljon on kone- ja laiteuutuuksia taas esillä ja osalla on myös pieniä työnäytöksiä päivän mittaan. Harri Pöntinen juontaa näyttelyn, ja kiertää mikrofonin kanssa haastattelemassa yrityksiä.

Meillä on ollut tapana saada valtiovallan edustaja avaamaan Konepäivät. Tällä kertaa olemme saaneet kansanedustaja Eeva Kallin tuomaan tervehdyksen isolta kirkolta. Tämä tapahtuu kello 10, jonka jälkeen Koneyrittäjien liiton puheenjohtaja, oman maakuntamme mies Eurajoelta, Markku Suominen kertoo ajankohtaiset liiton terveiset.

Täysin uutena tapahtumana starttaa klo 10.30 Metsäopetus Winnovan lanseeraama kuormakonekisa. Siinä lastataan ajokoneen kyytiin eri puutavaralajeja sekä pienen kierroksen jälkeen palautetaan puut samoille paikoille. Nopeus ja suorituksen virheettömyys ratkaisevat. Tämä tapahtuu kahdella vierekkäisillä radoilla yhtaikaisella lähdöllä.

Ja taas makkarakin paistuu, kahvipannut porisevat ja hernekeittoa saa suoraan soppatykistä.

Mut ei mittään hei, mää toivota teidä kaikki tervetulleeks näyttelyy, Nährää  siäl!

Jukka Storberg

Jukka Storberg

Ylös

Ajatuksia kesältä, aika muuttuu

Yli 30 vuoden ajan, kun asiakaspiiri on laaja ja laajentunut koko ajan, ja vanhoja tuttuja poistuu, maarakennusyrittäjän ajatukset liikkuvat kesä kesältä siinä, että aika muuttuu.

Ei ole enää lankapuhelinta, millä asiat hoidettiin iltaisin. Ei ole enää kirjoituskonetta, millä laskut tehtiin ja kalkkeeripaperi välissä kopiot. Laskukone oli sylinkokoinen, näpyteltiin numerot, vedettiin veivistä.

Päässä laskettiin laskut, suuri määrä puhelinnumeroita muistettiin ulkoa, oli aikaa mennä maksamaan laskuja pankin kassalle.

Ei nyt, kaiken hoitaa älykännykkä ja tietokone. Kännykkä on mukana työaikana, tietokoneella tehdään iltaisin urakan laskennat, sähköpostit ja tilaukset. Enää ei soiteta tilauksia, ei haluta puhua puhelimeen.

Tässä vain nyt on huomannut sen kuinka vanhenee, kaikki hoituu mobiilisti, kysymyksiin vastauksia odotetaan heti, puhumisella asiat ratkeaisi helpommalla.

Mutta kuitenkin tämä koneyrittäjänä oleminen on ollut antoisaa, tuonut taitoa ja viisautta. Tulee aika, nämä kaikki jää yhä nuorempien tehtäväksi.

Hyvää loppukesää!

Jarmo Mäki-Uuro

Ylös

Kesäloma on kesällä

Lainasin otsikon mainion Ne Luumäet -rockyhtyeen kappaleesta. Kertosäe kuuluu: ”hyvä, että kesäloma on aina kesällä, eikä syksyllä, talvella eikä keväällä”. Tänä kesänä ei aina voinut olla aivan varma, onko kesäloma kesällä. Onneksi sentään muutamia hellepäiviäkin oli. Suuresti arvostamaani kollegaa lainaten ”kesä oli tänäkin vuonna tiistaina”. Tähän aforismiin kiteytyy Suomen kesän pituus tai paremminkin lyhyys.

Heinäkuussa Suomi on kiinni. Vai onko? Kaupat ovat melkein yötäpäivää auki. Suomalaiset liikkuvat, harrastavat ja kuluttavat. Talouden rattaat siis pyörivät, vaikka kesälomakausi on kiivaimmillaan. Näin myös metsäalalla. Maapallo pyörii ja puuvirrat liikkuvat, vaikka moni meistä istuu ongella.

Eräs työtekijä totesi minulle heinäkuun olevan paras työkuukausi. Toisten lomaillessa tekemistä riittää, mutta puhelin ja muu viestitulva hiljentyy. Puhui työrauhasta. Aloin itse tutkimaan asiaa. Laskin saapuneiden sähköpostien määrän, ja lopputulos oli se, että koko heinäkuussa tuli yhtä monta sähköpostia kuin tammikuussa yhdessä viikossa. Puheluiden määrässä ilmiö oli tätäkin dramaattisempi. Heinäkuussa oli jopa päiviä, jolloin puhelin ei soinut kertaakaan, kun tavallisesti työpäivästä kuluu luuri korvalla suurin osa. Stressitaso laskee, vaikka ei lomailisikaan.

Kohta lomakausi on ohi ja palaamme kaikki sorvin ääreen varmoina siitä, että kaikki on pielessä, koska emme ole olleet jättämässä kädenjälkeämme. Sähköpostit ja tekstiviestit ilmoille. Puhelinlangat laulamaan. Excel-taulukoita täyttämään. On päästävä pulssille. Pitää saada ote.

Kiire syntyy kiirehtimällä. Hiljalleen lomakauden jälkeen luomme itse sähköpostien ja viestien lumipallon, joka vyöryy kiihtyen ja kasvaen, kunnes se seuraavan lomakauden koittaessa taas sulaa.

En syyllistä ketään, sillä huomaan itse sortuvani samaan. Joka kerta kesälomani aloittaminen venyy, koska tehtävälista tuntuu loputtomalta. Samalla kun listaa purkaa, se kuitenkin vain paisuu. Minun on tämä tehtävä. Kukaan muu ei voi tätä osasta. Jossain vaiheessa on pakko pitää lomaa. Pari ensimmäistä päivää menee murehtiessa, mutta jossain kohti sitä havahtuu, kuinka on jo unohtanut suurimman osan niistä ennen lomaa tärkeistä tehtävistä. Lista tyhjentyy kuin itsestään, ja sitten ne oikeasti tärkeät tehtävät; ne ovat kyllä lomankin jälkeen odottamassa.

Voisimmeko oppia lomakaudesta jotakin? Voisimmeko keventää ohjausta ja luottaa siihen, että hyviä asioita voi tapahtua, vaikka emme itse olisikaan näppeinemme pelissä joka käänteessä?

Pidämme alijohtamista paheena, mutta ei ylijohtaminenkaan ole mikään hyve. Kesäloma on hyvä indikaattori osoittamaan, mikä työssämme on oikeasti tärkeää. Missä meitä tarvitaan ja missä ei. Koska pitää tarttua ruoriin ja ohjata, ja koska voi antaa rullata vapaalla. Miettikää, mihin kaikkeen pystyisimme, jos oppisimme keskittämään kaiken tarmomme niihin oikeasti tärkeisiin asioihin, epäolennaisuuksien sijaan.

Onkivavan varresta – Teemu Tolppa

Teemu Tolppa

Ylös

Uskoa omaan tekemiseen

Yrittäjän arki on vaihtelevaa ja samalla se tuo suolan tekemiseen. Meillä kaikilla on yrittämisen myötä hyviä ja huonoja päiviä, välillä ollaan myötä- tai vastamäessä syystä tai toisesta. Meille jokaiselle voi sattua niitä vaikeitakin aikoja, jotka voivat horjuttaa uskoa omaan tekemiseen.

Yrittäjän rooli tuo mukanaan kaikki elämän tuomat haasteet ja huolet. Nämä täytyy pystyä käsittelemään "rautaisella" otteella ja asenteella kaikesta huolimatta.

Työnantajana olemme vastuussa monien henkilöiden ja sitä kautta myös perheiden hyvinvoinnista. Maailma vaan tarvitsee meitä.

Yrittäjänä täytyy osata ottaa myös itselle aikaa ja huolehtia jaksamisesta ja omasta perheestä. Näin ajatukset pysyvät kirkkaina. Vaikka asiat eivät aina mene tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, jostain se "juttu" tähän hommaan vaan kumpuaa.

Tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat saavat aina vipinää aikaan. Pienistäkin hyvistä asioista saa mielettömästi uutta energiaa ja jaksamista Suomea kannattelevaan voimaan. Olemme olennainen osa Suomen taloutta ja kivijalkaa, mistä yrittäjänä tulee olla ylpeä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Teemu Suvanto
Teemu Suvanto

Ylös

Huominen on huonompi?

Tulevana syksynä metsäala tulee kokemaan korjuuseen kohdistuvia määrärajoituksia.

Jos olet yrittäjä rakennusalalla, yrityksesi liikevaihto tulee usein lukuisista urakkakokonaisuuksista. Näihin yrittäjä tekee tarjouksen ja työn kesto on tiedossa. Työn etenemiseen ja aikatauluihin pääsee joskus vaikuttamaan. Ja tiedossa on koska työ suurinpiirtein loppuu. Myöhästymiset ja lisätyöt on sovittu.

Maansiirtoalalla on vähän samanlaista. Ongelmana ovat usein liian suuret kokonaisuudet kuten myös rakentamisessa eli pienemmät tekevät osan urakasta. Kun tämä urakka loppuu niin seuraava on toivottavasti tiedossa. Tällaiseen projektiin tai urakkaan varataan kalusto ja miehet ja yritetään saada tili siitä tehtyä.

Metsässä on vähän eri tuulet. Tehdään pitkiä 1–4 vuoden sopimuksia, mikä on tietenkin hyvä. Alueellisesti määritellään työmäärät ja kapasiteetti.

Kun asiakas on onnistunut määrittämään kapasiteetin oikein, osto on saanut puita, kelit on kohdallaan, tehtaat toimii, sellulla ja sahatavaralla on menekkiä, niin koneille ja miehille on töitä suunnitellusti ja homma toimii.

Entäs jos tuo yhtälö ei toteudu?

On annettu lupauksia paremmasta tulevasta kuljettajille ja opiskelijoille. On nostettu kapasiteettia. Luvattu että tämä ei ole auringonlaskunala.

Olemme ottaneet kunnon etukenon tulevaisuuteen ja onnettomilla kassoilla toimivat yritykset ovat erittäin riippuvaisia jatkuvasta työllisyydestä ja kassavirrasta. Vaarana on, että kaadumme nokalleen, eikä kypärä ole päässä.

Olimme ehtineet jo huokaista, että sana kausivaihtelu on jo unohdettu.

Taloudessa menee nyt hyvin. Ei ole perusteltua kyykyttää tekijöitä nyt kun tilauskirjat pullistelevat. Pitää katsoa riittävän kauas tulevaan ja ymmärtää, että koko toimitusketjun on oltava kunnossa, että voidaan vaatia tekoja ja tulosta.

Suomessa on maailman paras ja tehokkain puunkorjuu.

Pidetään huoli siitä.

Pasi Mikkonen
Yrittäjä

Pasi Mikkonen

Ylös

Tulevaisuuden hahmottelua

12.7.2019 energiavaliokunnan varapuheenjohtaja Tommi Lahti

Liiton tarkoitus on mielestäni olla yrityksille kilpi ja puolustaja sellaisissa asioissa, joita yrittäjä ei halua, jaksa tai voi ajaa yrityksessään. Asioita kuten esimerkiksi EU-direktiivit, kotoisampi lainsäädäntö tai vaikka metsien käytön hyväksyttävyys. Nämä asiat kun tulevat aina niin puun takaa uhkaamaan auvoista yrittämistä. Edunvalvonnassa on tärkeää saada oma viesti läpi. Vaikka toiset elävät totuuden jälkeistä aikaa, olemme pyrkineet rakentamaan liittona yhteiskuntaamme faktoihin perustuen. Tästä on kertynyt meille luottamuspääomaa. Pidän tätä erityisen tärkeänä tulevaisuutta ajatellen, koska sellainen ajattelutapa tuntuu yleistyvän liikaa, missä ihmiset hyväksyvät samanaikaisena totuutena jopa kaksi toisensa poissulkevaa asiaa.

Nykyisessä kuplivassa maailmassa näyttääkin näennäistotuudet ja -teot vaivaavan valtaosaa hyvää tarkoittavista ihmisiä. Ajatellaanpa tätä ilmastohypetystä. Puhutaan salaatin syönnistä ja autoilun sekä lentämisen vähentämisestä. Samalla kuitenkin unohdetaan, että valtaosa kasvihuonekaasuista tulee energiantuotannosta. Tekopyhiksi koen ne vihreästi ajattelevat, jotka vastustavat esimerkiksi uusia selluinvestointeja mahdolliseen hiilinielujen KASVUN hidastumiseen perustuen, mutta jatkavat kotiensa lämmittämistä kivihiilellä.

Miksi vaivata päätään tai kantaa huolta tulevasta? Vuosikymmen on vaihtumassa tuota pikaa ja olen saanut olla mukana liittomme strategiatyössä, missä katsellaan mahdollisia maailmantiloja 2030-luvun lähestyessä. Näistä kuvitteellisista tapahtumista pyrimme tunnistamaan todennäköisimmät sekä vaikuttavimmat. Tarkoitus on löytää ne toimenpiteet, joilla voimme muuttaa tulevaisuutta haluamaamme suuntaan. Mitä pidetään haluttuna suuntana, on arvokeskustelujen tärkein lopputulema. Luterilaisuus on muokannut maatamme työtä arvostavaksi. Muutkin perinteiset arvot tuntuvat minusta rakkaille. Onko näin myös nuorempien yrittäjien ajatusmaailmassa? En tiedä, mutta toivon niin. Haastan teitä kaikkia olemaan avoimia, herkkiä ja jakamaan toiveitanne ja unelmianne. Tehkää niin kotona, erätulilla tai vaikka yhdistysten käsitellessä tulevia strategiaesityksiä. Voimme vaikuttaa tulevaisuuteen yhteisestä arvopohjasta ponnistaen.

Hyvän kesän ajatuksin ja toivotuksin Tommi.

Tommi Lahti

Ylös

Viikon ajatus á la Seppo

5.7.2019 maarakennusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Saarelainen

Tilaajan osaamattomuus, kiireiset aikataulut, työvoimapula, investoinnit, yrityksen kehittäminen ja työyhteenliittymä. Siinä kuluvaa viikkoa pääasiassa määrittäneet asiat.

On hämmästyttävää, kuinka joillakin tilaajatahoilla on sellaista osaamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä toteutus- ja hinnoitteluteknisten asioiden osalta, että ne vaikuttavat urakoitsijan lisäksi myös tilaajan omaan aikataulutukseen ja tulokseen negatiivisesti. Urakoiden aikataulut ovat mahdottomia pitää, mikäli urakoitsijaa käytetään kohteissa mm. maaperätutkijoina ja ennakkoselvittäjänä suunnittelijoille. Tilaajan henkilöresurssien vähäisyys aiheuttaa myös suoran jatkumon kiireen muodostumiselle puuttuvien suunnitelmien muodossa. Edellisillä viittaan eritoten niin sähkö-, kuin tietoliikenneverkkoyhtiöihin. Muutoinkin vaikuttaa siltä, että kyseiset tahot saavat ja voivat niin hinnoitella, kuin muutoinkin määritellä asioitaan täysin haluamallaan tavalla välittämättä yhteistyökumppaneistaan ja asiakkaistaan.

Työvoimapula. Voi että…miten niitä maatalon poikia ja tyttöjä saataisiin lisää. No, kaikki tietää miten, mutta, kun ei ole maaseudulla enää niitäkään tekijöitä. Herkkänahkaiset tuosta tietysti saa raivarin, mutta näin se oli pitkään todellisuutta koneyrittäjien toimialoilla. Maaseudulla synnyttiin talon töihin ja opittiin jo pienestä pitäen näkemällä ja kuulemalla asioita, jotka valmistivat nuoria koneellisiin ja fyysisiin töihin.

Ymmärrettävääkin on vanhemmilla sukupolvilla ollut se, että halutaan lapsille helpompaa ja parempaa tulevaisuutta, kuin heillä itsellään on ollut. Mutta, se on asia, joka on myös vääristänyt nuorempien sukupolvien käsitystä työstä ja koulutuksesta. Ei kaikkien todellakaan tarvitse olla ekonomeja, asianajajia, lääkäreitä tai vaikkapa insinöörejä. Suomi tarvitsee myös ahkeria ja työtä pelkäämättömiä duunareita.

Työvoima- ja koulutuspolitiikkaa on nopeasti kehitettävä ja vaikutukset on saatava nopeasti yritysten käyttöön. Ammattioppilaitoksien työtä sälytetään nyt liikaa yrityksien kustannettavaksi. Surullisena on todettava, että opettaja-aines ei vastaa sitä ammatillista tasoa, jota oppiminen edellyttää. Suomessa ei ole varaa epäonnistua näin tärkeässä asiassa, jossa vaikutetaan tulevaisuudessa menestymisestä.

Investoinnit ja yrityksen kehittäminen. Onko tässä yrittämisessä mitään järkeä? Jatkuva investointikierre ja taistelu töistä urakkakilpailuissa siitä, kuka tekee halvimmalla. Mittarina ei käytetä edullisuutta vaan halvinta hintaa. Siinä sitä sitten urakan jäädessä tulee miettineeksi kun toisiin tarjoajiin vertaa urakkahintaa, että tulikohan tarjottua liian halvalla. Kilpailu on monelta osaltaan vääristynyttä ja usein ainoa voittaja on tilaaja.

Me koneyrittäjät ja luottamushenkilöt voimme vaikuttaa näihinkin asioihin liiton kautta, ja omilla toimillamme. Alaamme voimakkaasti leimaavaa on kaluston kehittäminen ja ajan tasalla pitäminen uusien laiteinvestointien kautta. Se on hankalaa, mikäli urakka- ja työhinnoittelua ei saa nostettua seuraamaan yleistä talouden kehitystä. Maarakennusalan työtilaisuudet, urakkakoot ja hintataso vaihtelevat alueittain varsin paljon ja osaltaan vaikeuttavat alan positiivista urakkahinnoittelun kehitystä.

Maakunnan maarakennusyritysten keskuudessa ja ainakin Ylä-Karjalassa saatiin baaripuheenaiheet, kun perustettiin yhteistyökumppanin kanssa työyhteenliittymä. Itse asiassa, kaksikin. Jäi nimittäin kaksi erillistä urakkaa.  TYLlin perustaminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, kun asiaa ryhtyy huolellisesti tekemään.

Yllätyksellistä oli, että ELYlläkään ei TYL-sopimuksista kaikkea tiedetty. Isona apuna oli Koneyrittäjien liiton laatima mallipohja. Siitäkin huolimatta asioita valmisteltiin liittomme asianajajayhteistyökumppanin kanssa. On paljon asioita, joita ei suoranaisesti saattaisi huomata. Se myös on tietynlainen vaikeus yrittäjälle pohtia ja ratkaista asioita, ennen niiden konkretisoitumista. Itselläni on positiiviset odotukset TYL-urakoiden onnistumisesta. Yhteistyökumppanin löytyminen on avainasemassa ja se varmaan onkin suomalaisessa yhteiskunnassa se suurin ylitettävä este. Urakoissa onnistutaan ja saadaan uudenlaista vahvuutta yrityksiin. Odotan mielenkiinnolla tulevaa.

Seppo Saarelainen

Ylös

Eivät ole vuodet veljeksiä

28.6.2019 varapuheenjohtaja ja energiavaliokunnan puheenjohtaja Marko Vainionpää

Viime vuonna keräsimme ensimmäisen palaturvesadon jo 3. kesäkuuta. Nyt aloitimme vasta pintaan ajon 4. päivänä kesäkuuta. Vähän jäi vielä kesken, kun hiljennyimme juhannuksen viettoon.

Kelit on helpompi hyväksyä kuin poliittiset päätökset. Nyt olen hyvillä mielin, kun luen hallitusohjelmaa, johon olen itsekin saanut vaikuttaa. Energiaveron palautus poistetaan eikä turpeelle määrätty viimeistä käyttöpäivää. Ei ole turhaan rampattu päättäjien luona.

Koneyrittäjät ja metsäteollisuus ovat ainoita, jotka vielä turvetta puolustavat. Vaikuttamistyö ei tähän loppunut. Paljon vaihtui kansanedustajia ja heille pitää saada päätöksentekoon rehellistä tietoa kotimaisista polttoaineista. Olemme liittona ajan hermolla koko ajan.

Sain itsekin osallistua vaimon kanssa Koneyrittäjien 50-vuotisjuhliin. Olen sen laittanut merkille, että kun me jäsenet olemme yhdessä koossa, yhteishenki on käsin kosketeltava. Tämä on hieno liitto ja hienot ovat meidän jäsenemme, tällaisen porukan eteen on hienoa tehdä töitä. Pohjalaiseen sanavarastoon ei kuulu, että annetaan periksi.

Hyvää kesää kaikille!

Marko Vainionpää

Ylös

Puheenaihetta lomalaisten kanssa (Kyllä minä niin mieleni pahoitin)

20.6.2019 varapuheenjohtaja ja metsävaliokunnan puheenjohtaja Mika Jormakka

Olen miettinyt tässä kesän korvalla metsäkoneyrittämisen henkistä tilaa.

Tiedotusvälineissä olleet uutiset eivät ole paljon mieltä ylentäneet. Metsäalalla on aina ollut vahva työmoraali. Läpi koko metsäsektorin on työskennelty metsän hyvän kasvun saavuttamiseksi. Nyt tämä hyvä työ on saanut kielteisen maineen ympäröivässä yhteiskunnassa. Minusta metsäalaan kohdistuva kirjoittelu täyttää kohta työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön. 

Kaikki alalla toimijat ovat viimevuosina käyneet läpi voimakasta tehostamista työympäristössä.

Nyt taas esitetään rajuja muutoksia taas työtapoihin. Liian nopeat muutokset ilman tutkimustyötä ovat monesti osoittautuneet virheiksi, joiden vaikutuksia maksetaan myöhemmin.

Alan kielteinen julkisuus ei houkuta nuoria töihin metsän pariin. Mielestäni teollisuus ei ole ottanut roolia keskustelussa. Täten haastan jokaisen koneyrittäjän kertomaan hyvistä töistä, joita olemme vuosikymmenten aikana tehneet suomalaisen metsän hyväksi. Ollaan eturintamassa puolustamassa oikeutta harjoittaa ammattimme.

Nyt valmistaudumme viettämään juhannusta. Tehkäämme metsäisiä taikoja kesäyössä ja muistetaan viettää aikaa läheisten kanssa.

Taianomaista juhannusta

Mika Jormakka

Ylös

Koneyrittäjät 50 vuotta

14.6.2019 puheenjohtaja Markku Suominen
 
On juhlan aika. Koneyrittäjien liiton perustamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta ja tänä viikonloppuna kokoonnumme juhlistamaan liittoamme. Juhlallisuudet aloitetaan Lasipalatsissa ja ne jatkuvat Itämeren aalloilla sidosryhmiemme kanssa. Juhlassa julkistamme 50-vuotishistoriikkimme ”Yhdessä enemmän”.
 
Koneyrittäjät on halunnut kautta historiansa olla edistämässä yhteiskunnan kehitystä ja rakentamassa parempaa huomista. Niinpä tänä juhlavuotena liittovaltuustomme päätti, että Koneyrittäjät osallistuu 50 000 eurolla Helsingin Yliopiston puunkorjuuta ja yrittämistä koskettavan professuurin rahoitukseen ja haastoimme osaltamme alan toimijoita mukaan hankkeeseen. Tämä haaste on tällä hetkellä kolminkertaistanut itsensä 150 000 euroon. Kun jo meitä ennen yliopistolla oli kasassa rahoitusta noin 250 000 euroa muun muassa eri säätiöiltä,  professuurin vaatima noin 400 000 euron rahoitus on saatu kasalle.. Tämä hanke todistaa yhdessä tekemisen ja aikaansaamisen voiman, mikä on liittomme vahvuus.
 
Tervetuloa juhlimaan!

Markku Suominen

Ylös

Koneyrittäjät - Koneyrittäjät ja Finnmetko Oy

puh. 040 900 9410

Toimisto
avoinna klo 8.30 - 16.00
kesäaikaan 8.30 - 15.00
Sitratie 7
00420 Helsinki
etunimi.sukunimi@koneyrittajat.fi
Toimihenkilöiden yhteystiedot

Aluetoimistot:
Arvi Kariston katu 7
13100 Hämeenlinna
puh. 040 9009 419

Tietosuojaseloste.

Medialle

Tiedotteet